Korkeasti koulutettu äiti ja kotiin jääminen moneksi vuodeksi

ja olen ollut kotona 4 vuotta ja aion olla vielä yhden vuoden kotona.



Sain ylennyksen sinä aikana kun olen ollut kotona ja odottavat innolla, että tulen takaisin.



Eli riippuu työpaikasta. Itse olen yksityisellä sektorilla ja olen hyvä töissäni.



Olen myös ns vanhempi äiti eli olin jo tehnyt uraa ennen kun sain eka lapseni- silloin olin 32 v.

kannattaa jakaa vapaat puolison kanssa puoliksi.



on se riski.

vuosia kotona. Se antaa hyvin perspektiiviä elämään, erottaa paremmin olennaisen epäolennaisesta, osaa organisoida asioita paremmin (kotihässäkkäkaaoksen jälkeen). Joutuu tietty opettelemaan uutta, mutta niin ne joutuu nekin, jotka koko ajan töissä. Ehdottomasti kannattaa, siinä kasvaa ihmisenä enemmän kuin luulisikaan.

että työ menetti mielekkyytensä. Aloin katsella maailmaa toisin silmin, kun normaaliarkeen tuli etäisyyttä.



Kun siellä oravanpyörässä juoksee, ei tätä tajua, vaan paahtaa, koska muutkin paahtaa.



Eli ei kannata ehkä etukäteen suunnitella juttuja kauhean tarkkaan, vaan kerrankin kuunnella itseään.

Kotivuosia yhteensä 5,5 ja välissä 6 kk työrupeama. Nyt ikää 33 v ja lapsia tuskin tulee lisää.



En ole kokenut, että kotonaolo olisi vaikeuttanut työelämääni - en tosin ollut mikään uratykki muutenkaan. Mutta hyvissä oman alani töissä, vakituisessa paikassa, josta jäin äitiyslomalle.



Päädyin hoitovapaiden jälkeen hakemaan töitä kuitenkin muualta. Onnistui parissa kuukaudessa, ehdin hakea kolmeen paikkaan.



Kannattaa miettiä, voiko kotivuosiaan jotenkin käyttää osittain myös ammatilliseen kehittymiseen, edes sen verran, että sen voisi haastattelussa mainita... Minä tein pari työprojektia tuon 5 v aikana, ja sitten haastattelussa kerroin tehneeni freelance-töitä kotona. Niiden määrää ei kysytty, enkä kertonut.

Täällä yksi VTM. Olin hoitiksella 3 vuotta ja pääsin samaan duunipaikkaan takaisin. Tietysti alku oli vähän "hakemista", mutta ihmeen hyvin pääsin taas messiin.

Toisaalta olin koko hoitovapaan ajan jonkinlaisissa tekemisissä duunikavereitten kanssa, joten se ehkä auttoi.

Toisaalta esim. meidän tietojärjestelmät ja systeemit oli muuttuneet ja alussa tuli jonkun verran ylitöitä, koska piti oppia uusi järjestelmä (ei ehtinyt työajalla täysin).

Siltikin nyt 4 vuoden työssäolon jälkeen olen tosi tyytyväinen, että pidin hoitiksen.

Minä en tippunut kelkasta, mutta olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita...

on vakituinen työsuhde. Silti pelottaa jo etukäteen. Toivottavasti en tipu kokonaan kelkasta. Kiva kuitenkin kuulla positiivisia juttuja teiltä!



Onko kenellekään käynyt ns. huonosti?



T: ap

En uskaltaisi olla pitkään poissa. Olen ollut kummankin lapsen takia vain vuoden poissa ja silti on asenne ollut alentava kun olen palannut. Pitää osoittaa että ei ole muuttunut ns. tyhmemmäksi tai suuntaudu vain perheeseen.



Olen KTM.

Olin ekasta kotona siihen asti kun täytti 1 v 4 kk, tokasta 1 v 9 kk ja nyt kolmannen hoidan kotona 3-vuotiaaksi asti. Ainakin tähän mennessä olen jatkanut töissä tasan siitä, mihin jäin. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Ylennyksiä ei ole tullut, mutta en voi tietää, olisiko niitä tullut muutenkaan. Ei yhtään pelota mennä tälläkään kertaa kolmen vuoden jälkeen töihin. Sitäpaitsi samoihin työtehtäviinhän pitää lain mukaan päästä, jos vain mahdollista.

että miten soit ylennyksen äitiysloman aikana? Väittelitkö lomalla vai mitä teit?

olen siis liike-elämässä, joka on aika hektistä (siksi asioiden seuraaminen ja "mukanaolo" myös hoitovapaalla tärkeätä). Varmaan aikas paljon riipuu työnkuvasta.

Minulla on 2 lasta, ensimmäisen jälkeen menin töihin, kun lapsi oli 1,5v. Ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli todella liian aikaisin. Pääsin hommiin tosi hyvin sisään pian paluuni jälkeen ja elämä oli aikamoista härdelliä kun yritin yhdistää työn ja perhe-elämän. Nyt toisen lapsen kanssa olen ollut kotona 2 vuotta ja vielä olen vuoden. Tänä aikana sain ylennyksen, kun työpaikalla oli organisaatiomuutos. Minusta on aina "pidetty" työntekijänä ja työnantajani on suhtautunut todella hyvin raskauksiini ja kotona olemiseeni.

Olen luonnontieteellisen alan akateeminen (FT) ja tehnyt yliopistomaailmassa vuosia tutkijantöitä. Kun jäin lapsen kanssa kotiin, työsuhteeni päättyi (sovitusti). Olin kahden lapsen kanssa yhteensä kolmisen vuotta kotona, minkä jälkeen työllistin itseni perustamalla yrityksen omaa alaa sivuavalta, mutta kuitenkin uudelta alalta. En olisi halunnutkaan jatkaa tutkijana ja olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni.



Vaihtoehtoja lienee mietittäväksi itse kullekin!

Yksityisellä sektorilla jää helposti todella palkkakuoppaan hoitovapaiden aikana. Yksityisellä sektorillahan monesti tehdään vuosittain tai joka toinen vuosi 5-10 % palkankorotuksia, vaikka ei olisi erityisiä ylennyksiäkään. Jos on sitten vaikka 5 vuotta kotona, niin kaikki nuo jäävät saamatta. Kun palaa takaisin töihin, niin yleensä saa jonkun korotuksen, mutta ei se tietenkään ole niin suuri jos joka vuosi olisi saanut tuon 5-10 prossaa.



Kannattaa siis seurata palkkatilannetta, varsinkin jos vaihtaa duunia, jotta myy työpanoksensa markkinahintaan.



Eihän se perusammattitaito mihinkään katoa, mutta on hyvä pysyä jollain lailla työelämän jutuissa mukana. Ainakin soitella pari työkaveria tai muuta kontaktia läpi edes kerran vuoteen. Organisaatiomuutoksiakin voi isoissa yrityksissä tapahtua useampiakin, joten kannattaa sillä lailla seurata, että ei tule heitetyksi johonkin tosi huonoon kohtaan ja surkean esimiehen alaisuuteen äitiyslomalla ollessa.



Monella työpaikalla on mahdollista osallistua työpaikan koulutuksiinkin myös äitiysvapailla.