Kertokaas mikä teitä ketuttaa????

ei tällä hetkellä muuta, kerron heti kun rupeaa joku muu ketuttamaan...

mies on odottanut aikaa sterilisaatioon jo kuukausia, eikä mitään kuulu... Se kimilla leikkiminne alkaa ketuttamaan... =(

3

tee kotitöitä paitsi minä. Raivostuttavaa, kun kotona odottaa töiden jälkeen uusi työpäivä. Joo-o miksi passaan tai miksi teen, no siksi, kun en pysty asumaan sen p***n keskellä, jos en siivoa... En viittis pistää ukkoa kiertoon, kun se on muuten jees (on lasten kanssa, ei juo, tienaa hyvin, ei petä jne).

tunnen itteni ihan paskaks. nytkin ukko lähti uimahalliin

Mutta mua ketuttaa oma LAISKUUS!

Mulla on gradu ihan loppuvaiheessa ja tänään mummi hoisi ystävällisesti lapsia koko päivän, jotta saisin rauhassa kirjotella. Ja puolet päivästä olen notkunut netissä ihan vaan surffaillen. Ja kohta tulee muksut kotiin, olen ollut TAAS tosi saamaton ja laiska.

kaksi työkaveria raskaana ja puhuvat siitä koko ajan. Lisäksi minultakin kysytään ja vihjaillaan koko ajan, että milloinkas jään äitiyslomille.



En ole kyennyt sanomaan, että yritetty on jo kauan. Minussa on sellainen vika, ettei vain onnistu, vaikka mitä tekisi.

sitten mieheni kanssa tietää, että kauan odotettu ja kaivattu raskaus olikin tuulimunaraskaus. Olimme ehtineet iloita uutisesta miehen kanssa jo monta viikkoa... =(

Just tässä mietin, että mihin on kadonnut se naurava ja hauska tyttöihminen, joka olin. Nyt tilalla on suoraansanottuna pirttihirmu tai ainakin jotain hyvin sen kaltaista toisinaan. Mikään ei edes ole mennyt pieleen, että olisin katkeroitunut jostakin. Hormonit vai mitä vtua? Haluan muuttua taas omaksi itsekseni!!!

Että lupaava ura loppui kun seinään tämän vtun laman vuoksi!



Olisin halunut edetä siinä uraputkessa joka oli alkanut niin lupaavasti.

Ja tietenkin se työttömyydestä johtuva rahapula vaivaa myös. Mitään ylimääräistä ei voi ostaa, hyvä jos laksuista selvitään.

ja jätti mut tänne 3 lapsen (nuorin 7kk) yksin huoltajaksi. Kaiken arjen pyörittämisen lisäksi saan hoitaa yrityksemme asiat täällä päässä. Luulin, että maksaisin vaan laskut. Mutta joudunkin "kikkailemaan" ihan tosissaan miesvaltaisella alalla, josta en ymmärrä yhtään mitään.

Mies on ennen lähtöään jättänyt kaikki firman asiat riparuiskis ja niitä saan nyt vauva kainalossa hoidella.

Eikä mies edes ole tulossa kotiin käymään vielä muutamaan kuukauteen.

Nyyh....

t.ap

En viittis pistää ukkoa kiertoon, kun se on muuten jees (on lasten kanssa, ei juo, tienaa hyvin, ei petä jne).

myös ihq mies sillä erotuksella, että hoitaa mun kanssa lapsia kotona.

tosin nyt on vaan mykkäkoulu menossa miehellä - ihan sama mitä sille puhuu.

rahat aina loppu ja ei minkäänlaista tukiverkostoa.

eikä tämä äiti mieheni kanssa. Kaikki viikonlopputapaamiset ovat epävarmoja ja meille tulee pettymyksiä, kun on odotettu tyttöä ja suunniteltu yhteistä menoa. Olen yrittänyt olla tytön äitiin yhteydessä, mutta ei halua puhua kanssani vaan soittaa raivoten miehelleni ja huutaa, että "pistä vaimos kuriin!" (HAH!).



Lisäksi raskaushormoonit on sekaisin, itkettää ja työt ei huvita enää yhtään (onneksi on enää kaksi viikkoa töitä). Hellyyttä voisi olla enemmän, ilman että täytyy erikseen pyytää.

mieluummin selän takana ja vetävät sitten ihme johtopäätöksiä. Tai kysyvät oudoissa yhteyksissä kierteleviä kysymyksiä, että voisivat sitten juoruilla eteenpäin asioista, jotka eivät heille kuulu. Päin naamaa esitetään sitten ystävällistä ja mukavaa.



Anoppi ärsyttää kestona. Kysyy aina samat asiat tuhanteen kertaan eikä ikinä kuuntele vastausta vaan puhuu päälle jo seuraavaa asiaa. Arvostelee estoitta kuitenkin ulkonäköäni ja sitä etten ajattele joka asiasta samoin kuin hän.



Äiti jolla on psyykkisiä ongelmia mutta ei kerro niistä mitään ja sitten saan ihmetellä outoa käytöstä. Yrittää syyllistää kuitenkin kun en jaksa hänen muuttuvia mielialojaan.



Se että ihmiset luulee ettei minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia elämässä ja että kaikki on tullut kuin manulle illallinen. Pidetään lapsena, vaikka olen 30-vuotias yliopistokoulutettu perheenäiti.

Tosi kiree, nauran harvoin. Noh, univelkaa on jonkun verran kun on vauva ja siihen päälle sitten mies, joka ei tee mitään kotona. En mäkään sitä kiertoon haluis laittaa, kun on muuten ihan kunnollinen. Mutta tuntuu, että hoidan meidän perheen ja perheen asiat yksin ja mies on sellainen vieraileva tähti. Mrgh. Mies käy töissä ja harrastaa. Minusta on jäljellä vain märkä läntti, ei ole oikein mitään omaa kivaa enää elämässä jäljellä. Paitsi tietty lapset on ihania.

Kukaan ei edes voi luvata, että lapsia lopulta saamme! Ja tää syksy kanssa. Pitkä pimeä syksy.

Mua ketuttaa se, että tämän iltaiset treffit alkavat vasta yhdeltätoista, eikä mulla ole mitään tekemistä alkuillalle... Tyyylsääää....

Ihmiset jotka eivät kysy suoraan asioista, vaan puhuvat

mieluummin selän takana ja vetävät sitten ihme johtopäätöksiä. Tai kysyvät oudoissa yhteyksissä kierteleviä kysymyksiä, että voisivat sitten juoruilla eteenpäin asioista, jotka eivät heille kuulu. Päin naamaa esitetään sitten ystävällistä ja mukavaa.



Ja se että mua pidetään 2kymppisenä vaikka kuljen jo 30+ ikävuosia.

siitä, että saavat olla vahingoniloisia, ihmiset jotka jaksavat päivästä toiseen olla kateellisia naapurille ja muille tutuille, ihmiset jotka jaksavat aina puuttua muiden elämiin, ihmiset jotka eivät koskaan pysty olemaan onnellisia toisten puolesta..

taitaa olla suomalaisten ainoa taito jonka osaa