Te jotka olette harkinneet eroa, tässä teille tarjolla liuta toinen toistaan huonompia tekosyitä
- Jos hoidatte eron niinkuin aikuiset ihmiset, ja rakastatte lasta niin ero on lapselle vain hyväksi.
- Lapsi haluaa mieluummin iloisen äidin, joten kannattaa tottakai erota.
- Minä ja kummin kaimakin selvisimme vanhempiemme eroista hengissä.
- Jos ette viihdy enää yhdessä miehen kanssa, mikä olisikaan sen parempi ratkaisu kuin avioero.
- Jos tuntuu että olette kasvaneet erilleen, se tottakai kertoo että täytyy erota.
- Jos tuntuu että et enää rakasta miestäsi, niin eihän sitä enää voi koskaan rakastaakaan. Eroa vaan kehiin ja uutta miestä kehiin.
- Jos miehesi ei tuonut sinulle kukkia viime viikolla tai tiuski likaisista astioista, hän on selvä narsisti ja kannattaa ehdottomasti erota hänestä.
- Eron jälkeen on edessä uusi auvoinen tulevaisuus.
- Kun mies viettää liikaa aikaa töissä, niin ero on mainio ratkaisu. Sittenhän lapsi näkee paljon enemmän isäänsä
- Kun eroaa, saa hyvät elarit ja muut yhteiskunnan tuet.
- Ero on aina ja vain lasten suojelua.
- Lapsi sopeutuu kaikkeen. Kyllä hän sopeutuu eroonkin.
Ei parisuhteen eteen kannata tehdä liikaa työtä. Parisuhde voisi siitä vaikka toipua ja alkaa kukoistaa. Eihän sellaista nykyaikana kukaan halua eikä se ole muotiakaan.
Kommentit (44)
Ap, kannattaisi vähän miettiä miten asiat esität. Epäilen sitä paitsi, että et ole kummoinenkaan asiantuntija, vaikka kaikkitietävyydessäsi niin näyt kuvittelevan.
Olen itse täysin onnellisesti naimisissa, mutta silti viestisi herätti ainoastaan ärsyyntymistä.
joka kritisoi näitä "turhia" eroja. Onhan se nyt varmaa (vai onko?) että läheskään kaikissa eroissa syynä ei ole mt-ongelmat, alkoholi tai muut päihteet. Aika monella on asennevammaa. Luulisi, että jos kumppanin kanssa on asuttu yhdessä ennen naimisiinmenoa niin ei se avioliitto voi yhtäkkiä muuttaa ihmistä. Tilastojen mukaan pidempi yhdessä asuminen ennen avioliittoa lisää riskiä erota. Toisin kuin tälläkin palstalla monet vouhkaavat siitä, että pitää kokeilla yhdessä asumista ensin. Itse kyllä luotan siihen, että asioista/arvoista keskustellaan seurustellessa perinpohjin. Ja vaikka kaikkea ei voi etukäteen tietää, väitän, että ihminen ei muutu radikaalisti avioliiton aikana. Ja edelleen, rakkaus on tahdon asia.
jos tunnen että seksin harrastaminen mieheni kanssa enää koskaan lähentelisi minun näkökulmastani raiskausta?
Tai onko turha ero jos miehen näkökulmasta häneltä evätään seksi lähes kokonaan?
Onko ap:n ratkaisu meille että leikitään olevamme naimisissa ja molemmat panevat ketä huvittaa tämän kulissin takana?
mutta en tiedä, jaksanko tätä suhdetta enää miehen päihdeongelman takia. Kyllä huvittaisi olla hautaan saakka yhdessä ja rakentaa ja kehittää suhdetta, mutta kun toista huvittaa enemmän päihtyminen :(
En tiedä enää, mikä olisi paras vaihtoehto meille ja lapsille...kauan on jo sinnitelty.