Onko täällä ulkomailla suvia/asuneita, jotka tulleet Suomeen synnyttämään?

Kanadassa synnytys on inhimillisempi kuin Suomessa, epiduraalia saa niin paljon, että ei tunne kipua _yhtään_ tai sektion jos vaan tykkää. KÄynnistyskin onnistuu ennenkuin se maaginen 42 tulee täyteen.



Eli Suomen miinukset olivat suuremmat.

synnytin Saksassa ja sain kanssa kaynnistyksen, viikkoja muistaakseni 37+6. Kaynnistyksen syyna oli sikion iso koko. (Suomessa tuskin olisi kaynnistetty?) Raskauden aikana kavin yksityisklinikalla jossa mm. ultrattiin joka kerta, ja sama LAAKARI jota tapasin joka kerta klinikalla oli myos synnytyksessa mukana ja auttoi vauvan maailmaan. Ja vauva on kasvanut hyvin ja terve iso lapsi ikaisekseen, mikali mietitte tota kaynnistysta. Ei siina ollut mitaan syyta enaa odotella.



Esikoisen kanssa Suomessa oli terveyskeskuksen hoitsu, sellainen vanha akka, joka kysyi viela viikoilla 25+ etta haluanko abortin.. sairaalassa samanlainen idioottimainen henkilokunta. Ei elaman kevat.. ikina enaa halua noita tumpeloita nahda, kiitos.

lisää myös repeämiä jne, kun kroppa ei ehdi valmistautua. Mutta ihan mistä tykkää...

asui tosin Tansaniassa. En itsekään tulisi vaikkapa Kanadasta tai Briteistä Suomeen. Sen verran suuren synnytyskammon noi Kätilöliiton aataminaikuiset lausunnot on saaneet aikaan=)

Oon synnyttänyt Belgiassa, Saksassa ja Suomessa - Kättärillä. Mulla kaikki synnytykset meni ihan ok, ilman komplikaatioita tai käynnistyksiä tai muuta erityistä. Mutta Suomessa oli huonoin kokemus, pari poikkeusta lukuunottamatta hoitohenkilökunta töykeää, lääkärit tulee ja menee.



Ylipäätään raskaudenseuranta Suomessa oli onnetonta verrattuna näihin kahteen muuhun. Suomessa eivät huomanneet edes, että vauva oli lakannut kasvamasta, kun istukassa rappeumia. Käsikopelolla vaan sitä kokoa joku terkka arvioi mahan päältä ja hymisi, että "hyvin kasvaa". Onneksi lapsi sitten vaan synty jo viikolla 38 ja ei tullut sen kummempia seuraamuksia. Alkuun vaan söi ihan jatkuvasti, kun otti kiinni kasvunmenetystään.



Belgiassa ja Saksassa erikoislääkäri hoitaa raskaudenseurannan ja ultria on tiheämmin. Ja halutessaan saa kivunlievitystä ja synnytyksen jälkeisinä päivinä voi levätä, jos väsyttää ja ruoka tuodaan nenän eteen jne.



Toisin kuin Suomessa, jossa ruttunaamanen haahka käy karjumassa, että "nyyyt ylös ja REIPPAASTI suihkuun ja syömään ja ei nyt normaalista synnytyksestä noin väsynyt voi olla".

Ja olisit päässyt erikoismaksuluokassa synnyttämään juuri sen oman lääkärin kanssa.

Järkevää verrata kunnallista puolta ja yksityistä päittäin..

synnytin Saksassa ja sain kanssa kaynnistyksen, viikkoja muistaakseni 37+6. Kaynnistyksen syyna oli sikion iso koko. (Suomessa tuskin olisi kaynnistetty?) Raskauden aikana kavin yksityisklinikalla jossa mm. ultrattiin joka kerta, ja sama LAAKARI jota tapasin joka kerta klinikalla oli myos synnytyksessa mukana ja auttoi vauvan maailmaan. Ja vauva on kasvanut hyvin ja terve iso lapsi ikaisekseen, mikali mietitte tota kaynnistysta. Ei siina ollut mitaan syyta enaa odotella.

Esikoisen kanssa Suomessa oli terveyskeskuksen hoitsu, sellainen vanha akka, joka kysyi viela viikoilla 25+ etta haluanko abortin.. sairaalassa samanlainen idioottimainen henkilokunta. Ei elaman kevat.. ikina enaa halua noita tumpeloita nahda, kiitos.

Olin kirjoilla Suomessa. Ja muutettiin pienen vauvan kanssa sitten jalleen ulkomaille.



Kaksi seuraavaa synnytin ulkomailla.



Kaikki synnytykset menivat hyvin, henkilokunta mukavaa ja asiantuntevaa. Suomessa sain epiduraalin, Yhdysvalloissa spinaalin. Mitaan moitittavaa ei ole missaan synnytyksessa, paitsi hinnassa. Suomessa jouduin pulittamaan perati 75 euroa lapseni ulossaattamisesta, Yhdysvalloissa useampi tuhat per lapsi.