Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ovat nauttineet äitiydestä vasta lasten kasvaessa?
04.10.2009 |
Tuntuu, että suurin osa naisista on sellaisia vauvahössöttäjiä, joiden mielestä nimenomaan vauvat ovat ihania ja niitä pitäisi saada koko ajan lisää.
Minusta kun paras aika alkoi vasta, kun kuopus tuli noin 4 vuoden ikään. Vasta nyt voin sanoa oikeasti nauttivani äitiydestä. Lapset ovat ihania, kun heidän kanssaan voi touhuta kaikenlaista, keskustella ja ihmetellä elämää.
Ensimmäiset vuodet taas menivät jotenkin sumussa, se aika oli todella raskasta.
Nyt lapset ovat 8 ja 6 v.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin odotan vauvaakin mutta onneksi on tuo kaveri tossa päivät seurana eskarin jälkeen.
Tunnustan, että en nauttinut ainokaiseni vauva-ajasta yhtään. Hän oli haasteellinen vauva, joka tuntui selviävän ensimmäiset pari vuotta täysin ilman unta. Syynä oli allergiat, jotka lisäsivät haastetta muutenkin haasteelliseen elämään. Niin kuin ap sanoi, ensimmäiset vuodet menivät jotenkin sumussa.
Nyt lapseni on pian 9v,älykäs ja reipas lapsi, joka omaa pohjattoman tiedonhalun ja uskomattoman mielikuvituksen. Hänen tarinoitaan kuunnellessa on äitikin saanut monet makeat naurut.
erityisemmin, ja että vasta vähän isomman lapsen kanssa olemisesta voi sitten nauttia.
Nyt vauvani on pian 11 kuukautta, minä 36 vuotias äiti, ja synnytyslaitokselta saakka olen jaksanut joka ikinen päivä katsella vauvaani ihmetellen, miten ihana ja suloinen se on, ja miten kovin lastaan voikaan rakastaa!! Jokainen päivä olen niiiin onnellinen, että päätimme tehdä lapsen!! Äitiys on hieno juttu, ja pieni lapsi on vielä hienompi!
tottakai tykkäsin lapsistani myös vauvoina, mutta en sellaisella hurmalla ja hössötyksellä kuin monet muut, niinpä en surrut vauva-ajan päättymistäkään vaan se oli ihan luonnollinen siirtymä toiseen, itse asiassa mielenkiintoisempaan vaiheeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt vasta osaan nauttia. Lapsen oma persoona rupeaa tulemaan kunnolla esille ja voi tehdä yhdessä kaikkea kivaa :) vauva-aika meni sumussa, lapsi heräili 1,5 v asti vähintään 4x yössä. Toki vaikuttaa asiaan se että olen kova nukkumaan ja valvominen oikeasti hajotti.
Nyt vasta voin nauttia elämästä ja olla kiitollinen lapsistani. Nuorin on nyt 3,5v ja kaksi vanhinta ovat 8-v... On ihanaa kun voi puuhastella kaikenlaista. Elämä oli niin rajattua kun tuo kuopus oli vielä pieni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle vauva-aika oli ihan painajaista, kun allerginen lapsi oli äärimmäisen itkuinen ja huono nukkumaan.
Suuresti aina hämmästelen näitä vauvojen palvojia, mutta ehkäpä niitä on helppojakin vauvoja, joiden kanssa elämä tosiaan on auvoisaa.
Esikoisen vauva-aika oli tosi haastavaa, tyttö oli ja on edelleenkin hyvin temperamenttinen ja suoraan sanoen hankala yksilö. Eka vuosi meni valvoessa lähes 24/7, ensin 6kk koliikkia, siihen sekaan hampaiden teko, liikkuminen jne. jne. Yöunet rauhoittuivat vasta vuoden iässä, tosin edelleen tyttö herää 3-4 kertaa yöllä, onneksi ei sentään tarvi kuin peitellä uudestaan niin nukahtaa taas. Tyttö on nyt 4-vuotias, ja tosiaan tuosta 3-vuotiaasta ylöspäin olen todella huomannut nauttivani hänen kanssaan touhuiluista todella paljon :) Tietysti tyttö on aina ollut mulle rakas ja olen iloinnut hänestä, mutta se arjen hankaluus ja rankkuus on himmentänyt tosi rajusti sitä, miten lapsen kanssa olemisesta voi nauttia. Nyt keskustellaan, jutustellaan, ihmetellään ja höpsötellään kovasti, sellaista, mitä ei vauvan eikä ihan pikkutaaperon kanssa voi tehdä, ja se on aivan ihanaa :D
Tosin kuopukseni kanssa olen huomannut, että voi siitä vauva-ajastakin nauttia. Poika on nyt 6kk, ja PALJON siskoaan rauhallisempi tapaus - huomaan kyllä nauttivani hänenkin kanssaan höpsöttelystä, minusta on aivan uskomatonta, miten pelkkä kielen näyttäminen voi saada pojan nauramaan ihan katketakseen. Silti odotan sitä aikaa, kun poika kasvaa isommaksi, ja hänenkin kanssaan pääsee askartelemaan ja leikkimään ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten murkkuikä vie voiton rasittavuudessa, enää yksi kuusivuotias ja odotan kauhulla kun jo tiedän mitä se murkkuikä on. Vauva-ajat meni sumussa ja heräillessä, isommat koulussa kuopuksen ollessa vauva oli ehkä hieman helpompaa kun sai päivällä nukkua vauvan kanssa. Minusta ikäkausi 5-10v on parasta aikaa. Lasten kanssa helppo matkustella ja harrastaa, koulu ei vielä kovin rasittavaa, vrt. lukio ja yläaste. Ehkä yt on paras aika kun on vain kuopus enää kotona kun sisarukset opiskelevat muualla, tosin rahaa menee nyt eniten.
Ois kiva tietää mitä tuleman pitää...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai tykkäsin lapsistani myös vauvoina, mutta en sellaisella hurmalla ja hössötyksellä kuin monet muut, niinpä en surrut vauva-ajan päättymistäkään vaan se oli ihan luonnollinen siirtymä toiseen, itse asiassa mielenkiintoisempaan vaiheeseen
ap
Omien kanssa tykkäsin kyllä sellaista höperöjuttuu harrastaa, kuten vaikka ostelin kauniita vaatteita ja puinkin jonkin aikaa vauvat kauniisti.. mutta hiljalleen arki muuttui rankaksi kahden kanssa joilla ei ollut isoa ikäeroa. Aika usvaa se oli, valvomista ja rankkaa hommaa. Nyt kun saa nukkua yöt, lapsilla on selkeä rytmi niin kyllä äitiys on nautittavampaa. Lisäksi kun tosiaan voi jutella kaikenlaista, hauskoja hetkiä on tosi paljon. Lasten iät 5v ja 4v.
aivan ihanaa kaveri!!