6-vuotiaan kaveriongelmat (kyläilyyn liittyviä)

että me asutaan pk-seudulla eli "kilpavarustelualueella" ja ei oo kiinnostunut myöskään pet shopeista.



t: tuo 4 v tytön äiti

Kun näkee miten tämä kauppaleikkikin on nykyään niin valmiiksi tehty, ettei siinä tarvitse lapsen enää itse leikkiäkään. Muistan omasta lapsuudesta, miten tuo oli kivaa jo oikeassa kaupassa miettiä, että mikä paketti tulisi sitten minun leikkikauppaani :o)

ei ole katsonut muuta kuin Ylen ohjelmia + pikku einsteineja neloselta. Hänellä on kavereita, joilla on ollut jo alle 3 v barbit, bratzit ja winxit, tyttöäni ei ne kiinnosta yhtään. Silti ovat kavereita. Meillä on kuitenkin kiinnostava huone ilman bratzejakin. Meillä on kerätty yksi leluarkullinen pukeutumisleikkikamaa, on kaikenlaisia pukuja, eläimiä, erikoisia liivejä ja hamosia (tehty jostain kultakankaitten jäämäpaloista), huiveja, prinsessahamosia ja kruunujakin löytyy, merirosvokamppeita, keijujen siipiä, kirpparilta tuotuja erikoisia hattuja ja helmiä ym. Näissä on todellakin käytetty enemmän mielikuvitusta kuin rahaa. Meillä myös on yhdessä nurkassa itse tehty pieni leikkikauppa, jossa on matalilla hyllyillä myytävää tavaraa. Mukana on oikeita tyhjiä elintarvikepakkauksia (esim. pesty margariinirasia, munakennorasia, keksipaketti, ketsuppipullo) ja ihan leikkiruokaa, itse tehtyjä leikkileipiä ja leivonnaisia. On myös kassakone yhden sivuun siirrettävän matalan hyllyn päällä (tiski)+ kauppakoreja. Ja siihen yhdistyy nykyään kahvilaleikki, eli tytöt käyvät muka kahvilassa ja tarjoilija tuo kahvit ja muut & leivokset. Istuvat sitten huoneen pyöreän leikkipöydän ääressä tyyriinä :-). Ja toisessa nurkassa on teltta, jossa on nukketeatteriaukko ja siellä on suht paljon nukketeatterinukkeja, osa itse tehtyjä, osa ostettu ja saatu. Joten ei oo tullut valituksia.

Meillä 4v katsoo vain YLEn lastenohjelmia ja kaikki nuo muotijutut ovat aivan vieraita meille. Ovat ilmeisesti muiden kanavien lastenohjelmiin liittyvää oheisjuttua? Vai mistä 6v keksivät nuo, mitä pitää olla? Minkäänlaista pelikonettakaan meillä ei vielä ole eikä 4v kinua edes tietokoneelle (eikä pääsisi vaikka kinuaisi). Onko lapseni siis tuleva kiusattu/syrjitty? Eikö se ole vähän tylsää käydä ksvereilla leikkimässä, jos joka paikassa on samat tavarat?

että mistä jotkut 6-vuotiaat jo on keksineet että pitää olla jotain Turtleseja tai gormitteja vai mitä lievät? Meillä ei olla koskaan katottu mitään sellaisia ohjelmia, yleensäkin katsovat vähän telkkua eikä lainkaan noita "taistelusarjiksia". Tulevatkohan joltain maksulliselta lapsikanavalta? En ole edes kuullut pojan valittavan tai kertovan että muut jotenkin leikkisivät sitten jollain "coolimmalla" lelulla. Mutta me emme asukaan Etelä-Suomessa.

no, meidän eskaripoika tykkää gormiteista. Mutta mistä ne on keksinyt...en tiedä! Mutta tv-ohjelmaa niistä ei kyllä ainakaan Suomessa esitetä, että ei ole telkusta keksittyä.

mitään niitä muita juttuja, niin turhahan se on niitä hankkia. Yhtä lailla turha ehdottomasti kieltää, jos kamalasti hinkuisi niitä. Jos vieras lapsi ei keksi mitään tekemistä, niin olkoon tylsää... ei sitä muita varten ruveta leluja hankkimaan.



Meillä ekaluokkalainen tykkää vielä leikkiä pikkuautoilla (mutta en enää niin paljon kuin ennen sanoo itse), rakentelee puupalikoilla, legoilla tietysti ja majoja ja muita --- ulkona viihtyy kavereiden kanssa -pelaavat ja urheilevat paljon kaikenlaista, lautapelit on meidän perheessä myös kova juttu -vanhemmatkin pelaa paljon "aikuisten lautapelejä"... siis vähän vaativampia.



Meillä ei edes ekaluokkalainen vielä katso muuta kuin ylen lastenohjelmia -siis telkkarista, dvd:llä saattaa olla muun tyyppisiä, mutta ei nekään mitään turtleseja... äiti on tosi tarkka ohjelmista - kun kaveri näkee vieläkin siskon prinsessa (barbie) dvd:n yhdestä kohdasta painajaisia...



Mutta meillä on pokemon kortit ja bakuganit kova juttu - koska kavereilla ne on kova juttu. Eihän siihen tarvita, kuin että yksi ihminen on saanut ne jostain ja sitten sen kaveri haluaa ja saa ja sitten niiden kaverit haluaa ja saa... Gormiteja kavereilla on, niitä ei ole halunnut, bionicleja kavereilla on, niitä ei ole niin kovasti halunnut, yhden on saanut synttärilahjaksi ennen kuin edes tiesi että ne on joillain kova juttu... Gogoja kavereilla on, niitä on sanonut että voisi olla kiva saada... Jos jotain oikeasti haluaa saattaa synttäri tms lahjaksi saada. Poke kortit ostin käytettynä ebaystä, tuliko 70 kpl maksamaan 5 € - ei paha hinta ja niillä pelaaminen on loistavaa vähennyslaskutaidon kehittämistä - kun tää iskee ensin 30:llä, sun puolustukseen jää 40 (70stä) ja sitten tää iskee vielä 60:llä, niin toi kortti kuolee ja tosta kortista otetaan pois 20, niin siihen jää 60 (100stä)... suon ilolla moiset kortit lapselle :-)

joka tulee toisen kotiin ja ylpistelee omilla leluillaan ja mollaa toisten lelut! Mun pojalla just tällainen "kaveri", lellitty rikkaiden vanhempien ainut lapsi (sori yksilapsiset!). Tottunut saamaan kaiken mitä haluaa. Pojan äitikin valitti, että poika vaan kattelee telkkua eikä keksi muuta tekemistä! Joo, senkin lapsi päättää itse...



**

Ap mun poikaa ei kiinnosta sotaleikit myöskään. On 8-v. Sanoo ettei pidä siitä että muut niitä leikkii. Silti on kyllä tosi "poikamainen". Kaikki muut tekniset vempaimet kiinnostaa, autot, traktorit yms. ja niitä keräilee.



Poikasi kannattaa ehkä löytää toisenlaisia kavereita jotka kiinnostuneita samoista jutuista.

ei ehkä yksinomaan sillä, mutta kyllä mun mielestä lapsille voi opettaa, ettei sotaleikit ole ok. leikisti tappaminen ja taistelu kuitenkin antaa sellaisen kuvan, että se on aikuistenkin maailmassa normaalia.

Ikävä fakta on se, että maailmanrauhaa ei saavuteta ja sotaleikkejä lopeteta sillä että tiettyjä leluja ei osteta.

ajatteletko myös, ettei kannata kierrättää tai vähentää autoilua, koska ei ilamstonmuutosta sillä pysäytetä?

isojen muutosten täytyy lähteä yksilötasolta ja nimenomaan asenteiden muuttumisen kautta.

Sotaleikeissä on kyse ihan muusta kuin tappamaan opettelusta ja ne ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeitä.

ei ehkä yksinomaan sillä, mutta kyllä mun mielestä lapsille voi opettaa, ettei sotaleikit ole ok. leikisti tappaminen ja taistelu kuitenkin antaa sellaisen kuvan, että se on aikuistenkin maailmassa normaalia.

Ikävä fakta on se, että maailmanrauhaa ei saavuteta ja sotaleikkejä lopeteta sillä että tiettyjä leluja ei osteta.

ajatteletko myös, ettei kannata kierrättää tai vähentää autoilua, koska ei ilamstonmuutosta sillä pysäytetä?

isojen muutosten täytyy lähteä yksilötasolta ja nimenomaan asenteiden muuttumisen kautta.

leikkii vielä pikkuautoilla ja pikkulegoilla. Leikkii myös kaikilla muilla meidän leluilla, joista osalla on leikkinyt jo 1-2-vuotiaasta asti (dublot, junarata, leikkiastiat yms.). Meillä ei ole mitään sota-aiheisia leluja (ei aseita, miekkoja tms.), eikä mitään muovihirviöjuttuja (eli ei mitään niitä monien mainitsemia Pokemoneja tms.). Poika ei ole niitä vielä osannut haluta ja koska itse en niistä pidä, en ole niitä sen takia ostanut. Jos ja kun poika joskus jotain sellaisia haluaa, toki kohtuuden nimissä hänelle jotain niistä ostan, ettei ole ihan out muiden poikien leikeissä. Saa nähdä, mitä toivoo joululahjaksi. Viime vuodet on toivonut eniten legoja ja niitä on myös aika paljon saanut.



Leikkiaseita en hänelle aio ostaa, vaan saa pitää ulkona vaikka keppejä pyssyinä (kenelläkään meidän tuttavapiirin pojilla ei ole leikkiaseita), mutta miekkaa on toivonut ja olenkin luvannut ostaa jonkun pehmeän vaahtomuovimiekan, kun sellaisen löydän, koska muuten poika saa siskonsa kanssa kyllä pahaa jälkeä aikaiseksi, jos alkaa kovalla miekalla huitomaan.



Pleikkaria meillä ei ole, eikä hinnan puolesta vähään aikaan tulekaan. Jos olisi halvempi, haluaisin itse sen esim. Sing Star -peliä varten. Tietokoneella pelaa ns. kilttejä pelejä (ei mitään taistelu- tms.) ja TV:stä katsoo Ylen lastenohjelmia.



Musta on ihanaa, että meidän poika ei ole ainakaan vielä kiinnostunut noista taistelu- ja hirviöjutuista, eikä muutenkaan käyttäydy agressiivisesti. Varmaan ihan sattumaa, mutta lähes kaikki tietämäni/tuntemani pojat, jotka saavat kotona vapaasti leikkiä taisteluleikkejä ja pelata taistelupelejä, ovat muissakin leikeissä (kun heitä näkee ulkona) todella agressiivisia. Musta se on tosi ikävän näköistä.

kyl ajanmukaistan leluja, laitan vanhoja pois ja hankin uusia tai toivon vaikka jouluks mummeilta jotain uutta lapselle. Usein hetken kuluttua kaveritkin innostuvat muiden leluista koska ne on erilaisia kuin kotona.



En osta lapselle kaikkea toivomaansa, lapsethan haluaa KAIKEN! Mut kyl jotain, esim. Bakuganit joululahjaks, jos haluaa semmoisia.

että se on kivempaa, kun ei oo niin valmista. Ja innossaan myös seuraa, että vitamiini-purkki loppui, pestään tämä kauppaan.

Tyttö itse keksi yhdistää teekuppinsa tuohon ja että se on myös kahvila. Tehtiin taikataikinasta ja muovailumassoista leipiä, kakkuja, muffinseja muffinsivuokiin, makkaraa ym. ja ne on tosi suosittuja.

Kun näkee miten tämä kauppaleikkikin on nykyään niin valmiiksi tehty, ettei siinä tarvitse lapsen enää itse leikkiäkään. Muistan omasta lapsuudesta, miten tuo oli kivaa jo oikeassa kaupassa miettiä, että mikä paketti tulisi sitten minun leikkikauppaani :o)

ei ole katsonut muuta kuin Ylen ohjelmia + pikku einsteineja neloselta. Hänellä on kavereita, joilla on ollut jo alle 3 v barbit, bratzit ja winxit, tyttöäni ei ne kiinnosta yhtään. Silti ovat kavereita. Meillä on kuitenkin kiinnostava huone ilman bratzejakin. Meillä on kerätty yksi leluarkullinen pukeutumisleikkikamaa, on kaikenlaisia pukuja, eläimiä, erikoisia liivejä ja hamosia (tehty jostain kultakankaitten jäämäpaloista), huiveja, prinsessahamosia ja kruunujakin löytyy, merirosvokamppeita, keijujen siipiä, kirpparilta tuotuja erikoisia hattuja ja helmiä ym. Näissä on todellakin käytetty enemmän mielikuvitusta kuin rahaa. Meillä myös on yhdessä nurkassa itse tehty pieni leikkikauppa, jossa on matalilla hyllyillä myytävää tavaraa. Mukana on oikeita tyhjiä elintarvikepakkauksia (esim. pesty margariinirasia, munakennorasia, keksipaketti, ketsuppipullo) ja ihan leikkiruokaa, itse tehtyjä leikkileipiä ja leivonnaisia. On myös kassakone yhden sivuun siirrettävän matalan hyllyn päällä (tiski)+ kauppakoreja. Ja siihen yhdistyy nykyään kahvilaleikki, eli tytöt käyvät muka kahvilassa ja tarjoilija tuo kahvit ja muut & leivokset. Istuvat sitten huoneen pyöreän leikkipöydän ääressä tyyriinä :-). Ja toisessa nurkassa on teltta, jossa on nukketeatteriaukko ja siellä on suht paljon nukketeatterinukkeja, osa itse tehtyjä, osa ostettu ja saatu. Joten ei oo tullut valituksia.

Meillä 4v katsoo vain YLEn lastenohjelmia ja kaikki nuo muotijutut ovat aivan vieraita meille. Ovat ilmeisesti muiden kanavien lastenohjelmiin liittyvää oheisjuttua? Vai mistä 6v keksivät nuo, mitä pitää olla? Minkäänlaista pelikonettakaan meillä ei vielä ole eikä 4v kinua edes tietokoneelle (eikä pääsisi vaikka kinuaisi). Onko lapseni siis tuleva kiusattu/syrjitty? Eikö se ole vähän tylsää käydä ksvereilla leikkimässä, jos joka paikassa on samat tavarat?

että mistä jotkut 6-vuotiaat jo on keksineet että pitää olla jotain Turtleseja tai gormitteja vai mitä lievät? Meillä ei olla koskaan katottu mitään sellaisia ohjelmia, yleensäkin katsovat vähän telkkua eikä lainkaan noita "taistelusarjiksia". Tulevatkohan joltain maksulliselta lapsikanavalta? En ole edes kuullut pojan valittavan tai kertovan että muut jotenkin leikkisivät sitten jollain "coolimmalla" lelulla. Mutta me emme asukaan Etelä-Suomessa.

on pleikkari, mutta sitä ei pelata kun on kaveri/kavereita kylässä. Ja kaveritkin ovat siihen oppineet, ei enää edes kysytä voisiko pelata. Leikkivät paljon ulkona ja sisällä autoilla ja legoilla ja jopa se puujunarata kelpaa. Duplot oli viimeksi tänään käytössä kun rakensivat linnan. Miksi te haluatte pienistä lapsista niin nopeasti isoja?

Ainakaan toistaiseksi. Ei kyllä ole pleikkaria tai vastaavaa, kun ei poika moista ole pyytänyt. Nintendo DS on ja joskus tekevät kavereiden kanssa pelitreffejä ja silloin saa pelata tunnin verran. Sitten taas jotain muuta.



Samoin ei yleensä katsota telkkaria/dvd:tä.



Hassua kyllä, ekaluokkalainen on nyt vasta kiinnostunut autoista ja junaradasta. Tätä ennen leikki niillä vain hyvin satunnaisesti. Legot ovat aina ollet ykkönen.



Meillä on hankittu kyllä näitä "muotilelujakin", mutta vastaavasti luovuttu jostain muusta.

on hienompaa mitä aikaisemmin aletaan pelaamaan konsolipelejä ja muut "lastenlelut" jää pois leikeistä. Kirjoituksista oikein huokuu kuinka lällyä on jos 6-7-vuotias leikkii vielä Brion junaradalla. Mitäs kun meidän eskarilainen, poika, tykkää leikkiä myös pet shopeilla? Vaviskaa mammat kauhusta!

Kenellä on parhaimmat leikit ja lelut?



No, mun pojalla on paljon leluja, on vanhaa ja on nykyaikaa ja niitä muotiörkkejä yms. On pleikka ja sillä myös pelataan, ei se ole koristeena.



Kavereiden kanssa leikkivät milloin milläkin, ulkona puuhaavat lähinnä majassa joka on puussa, tuunailevat pyöriään ja sudittelevat pihassa, kesäisin vesileikit on kova sana. Ja apua!! välillä pelaavat pleikkaa! Kova sana on myös pokemon korttien vaihtelu.



Ikää on 8-vuotta ja brion junarata ei oo kiinnostanut enää pariin vuoteen, eikä duplot. Legoista tykkää ja kaverit myös.

on hienompaa mitä aikaisemmin aletaan pelaamaan konsolipelejä ja muut "lastenlelut" jää pois leikeistä. Kirjoituksista oikein huokuu kuinka lällyä on jos 6-7-vuotias leikkii vielä Brion junaradalla. Mitäs kun meidän eskarilainen, poika, tykkää leikkiä myös pet shopeilla? Vaviskaa mammat kauhusta!

mammat eivät millään halua pienten poikien kasvavan ja leikkivät isompien poikien örkkileluilla, vaan halutaan leipoa omasta kullannupusta tyttö tai vaihtoehtoisesti äidin mielen mukaan leikkivä lapsi. Meillä on pojilla plajon örkkileluja mutta ei se sitä asiaa muuta miksikään, että osaavat leikkiä myös muunlaisilla leluilla ja unipupu on eskarilaisella kainalossa iltaisin. Ei ne örkkilelut tai miekkaleikit kenenkään lasta pilaa.

4v ja 6v poikia tai 6v ja 8v poikia tai 6v pojan kaveriporukan leikkejä ja 4v siskon kanssa leikittyjä prinsessa leikkejä.



Ei kait kannattaisi verrata niitä lapsia ollenkaan jokainen kun on yksilö ja vaikka "muotilelut" onkin ja tämän päivän ykkösjutut niin silti jokaisella on varmasti jotain omaa. Kotona voidaan silti leikkiä siskon kanssa barbeilla vaikka ulkona mennään miekkojen kanssa.



6v ja 8v välillä on jo niin iso harppaus leikeissä kun ollaan oman ikäisten kanssa ettei niitä voi verrata mutta 8v voi kuitenkin vallan hyvin leikkiä 6v kaverin kanssa, vähän vaikka lapsellisemmillakin leluilla eli oikeasti ne kiinnostavat sitä 8v lastakin vielä.

kiva kaveri. Eiköhän löydä jonkun muun kaverin, jolla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet.

Ei meidän pojallakaan ole mitään bioniclejä, turtles, bakuganeja jne...eikä ole koskaan ollut niistä kiinnostunut.

Pojalla (9v.) on vaihtelevasti kylässä 3-4 luokkakaveria ja kaikki leikkivät legoilla, play mobile-leluilla sekä askartelevat rooliasuja ja rakentelevat majoja. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena ykkösenä on star wars.

Pleikkarin kylläkin ostin tänä syksynä, mutta meillä tiukat säännöt, et saa pelata vaan puol tuntia päivä. Mielummin nuo kaverit leikkivät legoilla ja muilla leluilla kuin pleikkarilla - ihan hyvä niin.

Minun piti googlata että mikä on bionicle! Mitään örkkejä ei löydy, ei myöskään pelikonsolia. Tietsikalla pelaavat ehkä joka kolmas päivä. Ei ole petshoppeja, ei edes lautapelejä, barbejakin vain muutama eikä yhtään bratziä. Hyvin silti viihtyvät.



Ap:lle sanoisin, että yhden huonosti käyttäytyvän 6-vuotiaan sanomisiin ei kannata kiinnittää yhtään mitään huomiota. Pysyköön siellä roinataivaassaan! Minä(kin) haluan kasvattaa lapseni siihen, että tavara on kaikin tavoin toisarvoista.

jos ovat niitä halunneet. Mä en näe mitään syytä miksi en niitä ostaisi. Sanotaan nyt sitten kuitenkin vielä se että ei ne kuitenkaan niitä ihan mielinmäärin saa. En osta kaikkia bionicle-ukkoja jne. mutta kyllä niitä meillä on kun kerta mieleisiä on.



En minäkään pilalle mennyt vaikka sain haluamani barbitalon ja auton.



Pleikka meillä on ja kavereiden kanssa joskus sitä pelaavat. Onhan sitä välillä kiva pelata kaksinpelejäkin tai vaikka nelistään buzz-pelejä vai mitä ihme apinapelejä ne nyt onkaan? Se ei sulje pois sitä etteikö noi leikkisi myös niillä perinteisillä legoilla tai vaikkapa pikkuautoilla. Joskus leikkivät ihan sekaisin kaikilla. Gormit linnan ympärille saattavat rakentaa kokonaisen kylän, ja siellä asuu niin bioniclet, gormitit ja muut örkit, joilla saattaa olla autoja.



Pihalla ei lelut kiinnosta, siellä touhuavat muuta. Meillä saavat sahata, hakata nauloja, rakentaa majaa. On jalkapallomaalit ja välillä pelaavat jalista hikihatussa niin pojat kuin tytökin yhdessä.



Mä en ymmärrä niitä jotka eivät osta lapsilleen uusia leluja jos lapset niitä toivovat, pääasia että leikkivät.

Oikeastiko te kasvatatte lapsistannne sellaisia pepun nuolijoita, että lelut hankitaan sen mukaan, mitkä viehättää kavereita?! Tai mitä kavereita ne nyt ovat, jotka vaihtavat seuraa tavaran mukana, eivät ystäviä ainakaan. Toki tiedän, ettei lapsilla ole yleensä sillä tavalla kiinteitä ystävyyssuhteita kuin isommilla, mutta eikö tässä nyt opeteta lapsille juuri sitä, että KAIKKI, niin tavarat kuin ihmisetkin, ovat kertakäyttökamaa? Opettakaa lapsillenne itseluottamusta, jotta uskaltavat leikkiä millä haluavat (oli suosittua tai ei).

En ole mielestäni tiukkapipo, enkä esimerkiksi hyllyttäisi sotaleluja automaattisesti tms. Mutta siinä olen ehdoton, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja sen mukaisesti leikkiäkin (kunhan ei ole siis vaikka toisia vahingoittava leikki).

Jos juoksee toisten suosion perässä, saa juosta aina ja ikuisesti!