Mä en usko koliikkiin tai koliikkikipuihin ehkä lähinnä

sellaista huutoa, johon syytä ei tiedetä, eli ei ole mitään vatsakipua.



Monella 'koliikkilapsella' paljastuu myöhemmin esimerkiksi vaikea maitoallergia, jolloin todennäköisesti kipu silloin on ollut vatsakipua.



Mutta se voi varmasti olla myös sitä kyvyttömyyttä rauhoittua, tai jonkinlaista hermoston kypsymättömyyttä, mihin liittyy epämääräisiä kipuja.

Kipulääke ei auta, jos kyse ei ole kivuista. Jotkut vauvat huutavat paljon ja toiset jopa ilman mitään näkyvää syytä mutta melkein jokaiselta vauvalta se "paska lentää kaaressa", kuten värikkäästi ilmaisit.

kun lääkäri sitä hieman paineli, niin kakkeli levisi seinälle kuin ketun häntä, joten ihan tavallista tuo ei ollut. Mutta ilmeisesti sinä tiedät tämän paremmin, kuin kyseinen lastenlääkäri.

miksi koliikin yleisesti katsotaan olevan juuri niitä vatsakipuja. Onko aikuisella halu tai taipumus selittää vauvan järkyttävä itku juuri kipuina, kun ei muuten kykene asiaa käsittelemään?

olen samaa mieltä ja tätä pohdiskellut minäkin.



t ysi

Tiesikö lastenlääkärikään, jos ongelma ei hänen hoidossaan poistunut?

Tiesikö lastenlääkärikään, jos ongelma ei hänen hoidossaan poistunut?

niin tuskin se pelkällä kipulääkkeellä hoituu.

Hän ei kuitenkaan väittänyt että koliikkioireisia vauvoja ei ole mutta hänen sanomansa oli että lääkärit EIVÄT SAA laistaa hoitovastuustaan termin "koliikki" varjolla.



Jos pieni vauva huutaa koliikinomaisesti kuukausia niin vauvalla on joku hätä. Häntä sattuu tai on joku muu vika. Vanhemmat eivät saisi päästää lääkäreitä helpolla ja vain tyytyä siihen että "teillä nyt on vaan koliikkivauva, voi voi, kyllä se menee ohi x kk kuluttua, koittakaa muistaa se vaikka nyt on rankkaa". Lapsella on hätä. Siihen tulee löytää syy. Joskus se on tosiaan uniongelmat. Joskus yliherkkyys. Joskus joku muu. Mutta ongelma on selvitettävä koska lapsella on paha olla. Vanhempien pitäisi kuulemma (jos ei muu auta) leiriytyä lääkärin toimistolle ja sanoa että "pois en mene ennen kuin selvitätte mikä minun lapsellani on hätänä". Useinmiten syy koliikki-itkuun löytyy kun asiaa tutkitaan perinpohjin.

Eli kun vauva itkee paljon, se on pakko huomioida. Sille tod.näk. tuputetaan paljon ruokaa jatkuvasti itkun lopettamiseksi ja sitä hellitellään, eikä unohdeta johonkin puun juurelle, kun äiti isi kay keräilemässä ja metsästämässä vähäsen. Eli paljon itkevä koliikkivauva selviää paremmin hengissä kuin hiljainen hissukka.

Meidän ns. koliikkivauva on nykyäänkin leikki-ikäisenä hyvin tarkka siitä, ettei jää yksinään tai huomiotta. ;) Ja kyllä sille ruokakin on aina maistunut.

Koliikistahan oli muuten joku juttu lehdessä (vauva-lehti tms?), että itku saattaisi johtua jostain bakteerista suolistossa. Meidän vauvallamme ainakin huuto johtui selvästi sekä mahakivuista että väsymyksestä. Ja loppui tosiaan ennen kolmen kuukauden ikää, kuten kunnon koliikin kuuluukin.

Eli kun vauva itkee paljon, se on pakko huomioida. Sille tod.näk. tuputetaan paljon ruokaa jatkuvasti itkun lopettamiseksi ja sitä hellitellään, eikä unohdeta johonkin puun juurelle, kun äiti isi kay keräilemässä ja metsästämässä vähäsen. Eli paljon itkevä koliikkivauva selviää paremmin hengissä kuin hiljainen hissukka.

varsinaista koliikkia kai ole ollut, mutta kumpikin lapsi oli ihan pienenä huono nukkuja ja olivat kaikin puolin säikkyjä. Ahdistavaa aikaa se tavallaan oli, vaikka siitä helpottikin. Anna Wahlgren kirjoittaa, että vastasyntyneellä on pelko henkiin jäämisestään, ja jotain sellaista "perusahdistusta" meidän muksuilla oli. Ja W:n mukaan siihen auttaa ylenpalttinen ruoka. Olen kyllä kuullut joidenkin kertoneen, että koliikki päättyi siihen päivään, kun rintamaidon lisäksi tuli tuttipullo ja korvikkeet. En väitä, että aina huuto tietenkään nälästä johtuisi, ja itsekin täysimetin, mutta näkökulma tämäkin.

Neuvola ja lääkärit eivät tehneet asian selvittämiseksi mitään, vaan sanoivat että vauvan kuuluukin itkeä ja kyllä se siitä.



Lopulta parin kuukauden kuluttua kaverin vauva makasi yliopistollisessa sairaalassa henkihieverissä. Pienellä oli ollut vaikea pissatulehdus joka oli levinnyt munuaisaltaisiin.



Lääkäreiden mukaan kyse oli enää hetkistä että lapsi saatiin selviämään. Tulehduksen aiheuttamat kouristukset saivat äidin viemään lapsen sairaalaan ilman lähetettä, koska nla lääkäri ei uskonut kouristuksia kun ei niitä ollut näkemässä.



Ystäväni huolta vähäteltiin kokoajan, kunnes lapsi oli sairaalassa muutaman kuukauden.

Minulla ainakin itselläni olo helpottui, kun tosiaan tutkittiin ja todettiin, että vauvalla ei ole mitään "hätää", vain ns. koliikkia.

Neuvola ja lääkärit eivät tehneet asian selvittämiseksi mitään, vaan sanoivat että vauvan kuuluukin itkeä ja kyllä se siitä. Lopulta parin kuukauden kuluttua kaverin vauva makasi yliopistollisessa sairaalassa henkihieverissä. Pienellä oli ollut vaikea pissatulehdus joka oli levinnyt munuaisaltaisiin. Lääkäreiden mukaan kyse oli enää hetkistä että lapsi saatiin selviämään. Tulehduksen aiheuttamat kouristukset saivat äidin viemään lapsen sairaalaan ilman lähetettä, koska nla lääkäri ei uskonut kouristuksia kun ei niitä ollut näkemässä. Ystäväni huolta vähäteltiin kokoajan, kunnes lapsi oli sairaalassa muutaman kuukauden.

ei ole, kyllä jokainen tuskainen huutaja lapsi pitäisi oikeasti tutkia.



Meidän esikoisella olisi luullut olevan koliikki, koska oli yliherkkä lähes kaikelle ruualle ja näppyläinen ja iho rikki ensimmäiset 12-vuotta. Kuitenkaan ei ollut koliikkivauva.

diagnosoi useampi lääkäri koliikiksi. M yöhemmin selvisi paha maitoallergia ja kyllä harmitti vietävästi, että turhaa vauvaa oli huudatettu lähes 4kk, kun ei oltu ajoissa tutkittu ja lopulta maitoallergia paljastui ihan minun, äidin, oman kokeilun perusteella ja myöhemmin se löytyi myös verikokeesta.



Eli jos lääkärit olis viitsinyt vähän asiaa tutkia eikä vaan heti sanoa, että koliikkia se on, ei sille mitään voi, loppuu aikanaan jne..niin olis vauvan kivut ja huuto heti saatu loppumaan ja vanhempien hermot säästyneet ja loputon väsymys loppunut lyhyeen.



Ärsyttää vietävästi vieläkin!! Lapsi on nyt 4v ja edelleen vaikea maitoallergia vaivaa.

todella paisunut ja täynnä ilmaa. Kolme kuukautta tuota huutoa kesti, sitten loppui itsestään. Vyöhyketerapia auttoi jonkin verran, mutta ei poistanut ongelmaa. KOliikiksi luokiteltiin.

Silloin kun mahassa kiertää, eikä ilma tule sieltä mitenkään pois, niin kipu on todella kovaa. Jos vauvoilla moista on, niin en yhtään ihmettele, että huutavat. Eikä siihen mahakipuun todellakaan auta mikään..

mutta huusi ilman näkyvää syytä 2,5 viikkosesta 2 päivää ennen 3 kk asti. Silloin huuto loppui kuin leikaten. En tiedä miksi, en usko vatsavaivoihin, kun mielestäni lapsella ei niitä ollut. Joku vielä joku päivä keksii miksi. lapseni on aina ollut hhyvä nukkumaan, ei siinä meillä ollut syytä. Kunhan jostain syystä huusi.

ihan kuin mihin tahansa muuhunkin kipuun. On se kuitenkin kumma kun juuri koliikki on sitten sellainen, mihin se ei auta.

Ekalla lapsellani oli KOLIIKKI se ei voinut millää ilveellä

olla mitää muuta.

Muilla lapsilla on myös ollu vatsakipuja,on itketty jne...

mutta ne ei ole olleet Koliikkia.

Se jolla on koliikki laps ni kyllä tietää.

sitten et mene vessaan vaikka mikä olisi vaan pidät kaiken sisälläsi. Ota yksi panadol ja katso auttaako.