Onko kaikkien mielestä omat lapset todella söpöjä/kauniita?

enemmänki menninkäiseltä.



Nyt leikki-ikäisenä on erityisen suloinen tyttö :)

Mutta niillä onkin isänsä piirteet. Ruskeat silmät ja pitkät ripset.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota että näkisi jotenkin omat lapset niin erityisen söpöinä tai älykkäinä. Mä näen kyllä heidät juuri sellaisina kuin ovat, heikkouksineen ja vahvuuksineen.



Yks mun pojista ei ole mitenkään erityisen hyvännäköinen, tulee kai aika tavallisen näköinen aikuinen. Tyttö on suht söpö muttei mitenkään erityisen kaunis.

että äitinä sitä vaan pitää omaa lastaan kauniina, koska niin kuuluu ajatella.



Mutta esikoisen saatuani yllätyin, että se oma lapseni ihan oikeasti oli kaunein vauva mitä maailmaan on ikinä syntynyt, ja sama linja on jatkunut. Meidän kaikki vauvamme ovat täydellisen ihania ja kauniita.



En tiedä mistä tämä johtuu, mutta uskon, että osa suunnitelmaa se on, miten äiti saadaan huolehtimaan lapsestaan kunnolla.

"Meillä on todella suloinen poika. Eikä perustu vain omaan arvioon, on ehdotettu mm. vauvamalliksi alkamista, mutta emme suostu."



Tästä paistoi niin omahyväisen äidin ääni läpi, että ihan rupesi puistattamaan. Viestissä ei ollut muuta kuin kehumista. Ensin lapsen ja sitten vanhempien.

Esikoisemme oli heti mielestäni maailman söpöin vauva ja hän on myös kaunis isompi lapsi. Valokuvissa hän kuitenkin näyttää vastasyntyneenä ruttuiselta alienilta ja taaperonakin kuolaavalta kaljulta. Muistini mukaan hän oli söpömpi kuin kuvat kertovat.



Kuopus sen sijaan muuttui söpöksi vasta lähemmäs 3-vuotiaana kun hänelle kasvoi tyttömäiset hiukset ja hänestä tuli sirompi kasvoiltaan. Hän vaan ei ollut ihan pienenä mikään söpöläinen kenenkään mielestä. Häntä kuvailtiin sanoilla "Justiina" ja "tomera täti". Hän oli pitkään punakka, pyöreä ja hentohiuksinen. Hassun näköinen usein, mutta kauniiksi häntä ei kyllä voinut pienenä rehellisesti kehua.

Omat myös riehuu ja koheltaa niin söpösti. Nauraa ja hymyilee maailman ihaninten.



Muiden käytös ärsyttää.



Sen myönnän että nuorempi olisi vielä söpömpi jos olisi hiukan hoikempi. Nyt on tosin ideaali eli 0-käyrällä ja tykkään hoikista taaperoista niin kuin esikoinen oli. Mutta kuopuskin on silti muita sulosempi.

Eivät ehkä ihan mitään malliluokkaa, vaikka toki omat lapset ovat aina ihania. Esikoinen on mielestäni aivan oikeasti viehättävän näköinen poika, hauska nähdä miten hän muuttuu kasvaessaan. Toinen poikani on piirteiltään ehkä vähän enemmän "kirveellä veistetty" eli suoraan sanottuna ei ehkä mikään kaunis. Mutta hänellä on aivan valtavan ilmeikkäät silmät ja valloittava veijarimainen nauru joka tarttuu helposti. Tytöstä on vaikea sanoa, miten kehittyy. Ulkonäöllisesti keskitasoa, ei mikään lapsimalli mutta siroudessaan hauska katsella. Kyllä minä ainakin tiedostan, että omat lapseni eivät ole "maailman kauneimmat" ja pystyn rehellisesti arvioimaan heidän ulkonäköään samoin kuin omaani. Joskus tulee vastaan todella kauniita lapsia, joista näkee, että aikuisena heistä tulee luultavasti komeita/kauniita.

saada vanhempien sydän puolelleen on KEHUA sitä niiden lasta nätiksi (vaikka olisi mielestäsi oikeasti susiruma)! Näin saa myytyä vaikka mitä kamaa vanhemmille tai antaa itsestään tosi upean kuvan ihmisenä.

objektiivisena totuutena lausuu, että oma vauvansa on äärettömän kaunis, vaikka muiden silmissä ei olisi ollenkaan.

Ehkä äidit vaan näkee eri tavalla.

Esim. eräs kaverini näytti kuvaa jossa vauvansa on muutaaman muun samanikäisen vieressä ja kysyi, että eikö olekin selvästi söpöin, kellään ei ole yhtä pitkiä ripsiä. No juu, ehkä ei. Mutta kellään ei myöskään ollut yhtä suurta nenää ja yhtä jämäkkää leukaa kuin tuolla vauvalla. Söpöjä kaikki tavallaan, mutta ei yksikään yli muiden.

usein mietin että valehteleeko mun silmäni ja lapseni eivät olekaan oikeasti suloisia. Vaikka tietysti monelta taholta on aina kehuja kuullut. Tytär on kaunis ja suloinen, vaikea uskoa että hänestä isompanakaan tulisi "susirumaa". (Ja oikeasti, musta rumia ihmisiä on aika vähän...niitä perustylsiä sittten enemmänkin). Poika on tietysti myös suloinen, mutta enpä usko että hänestä mitään superkomeaa tulee mutta varmasti ihan kivannäköinen mies hänestäkin kasvaa.

eivät ehkä kauneimpia ja söpöimpiä, mutta melkein. ja uskon, että tämä kauneus on nimenomaan äidin silmässä eikä mikään objektiivinen juttu.

Tiedostan, että ei hänestä mitään klassista kaunotarta tulle, mutta nätti kuitenkin.

kun tyttäreni onkin suloisempi kun odotin. Ei silti mikään kaunotar, ehei, mutta enempi 'tavis', kun minä tuon ikäisenä.



Mutta, ehkä luonto tosiaan tasapainottaa, eli pitkille aikuisille ei voi aina vaan syntyä pitempiä lapsia tai rumille vanhemmille ei aina vaan voi syntyä rumempia lapsia?

Ja tuo tunne oli hyvin vahva heti tytön syntymästä asti. Epäilen kuitenkin, kuten muutkin täällä, että osaksi se söpöys on omassa silmässä. Ei kuitenkaan pelkästään, sillä kauppareissuilla mekin kuullaan ihailevia kommentteja ;)



Odotan nyt toista lasta ja olen huomannut tokassa raskaudessa saman jutun, kuin esikoistakin odottaessa: muiden vauvat/lapset tuntuvat jotenkin "tavallista" ärsyttävämmiltä. Eli kun en ole raskaana, ihastelen muiden vauvoja/lapsia, mutta raskaana ollessa kaikki näyttävät jotenkin ärsyttäviltä. Syytän hormoneita ;)

mun kolmesta tytöstä vanhin on mielestäni oikeasti kaunis, keskimmäinen persoonallisen näköinen ja nuorin tavis. Kaikki toki äidin silmään söpöjä ja maailman ihanimpia.

Minä olin päiväodissa töissä, pienten puolella kun odotin kolmattani. Omat ja työpaikan lapset (niinkuin omia?) oli ihania mutta kaikki muut lapset ärsyttivät.. Ehkä luonto tekee sen, että äidin mielenkiinto kääntyy 'sisäänpäin'.



Lapsi muistuttaa eniten isäänsä lähemmäs vuoden ikäisenä, jolloin on rasittava ja isän mielenkiinto kääntyy pois perheestä. Tarkoituksena varmaan lisätä yhteenkuuluvuutta lapseen.

Mutta kauniita ja ihania lapsia on melkein kaikilla.

Ihan tuntemattomatkin jatkuvasti kommentoivat kuinka söpö meidän 4-vuotias poika on. Vaikka mitä sen on väliä mitä muut ajattelevat. :)

oli syntyessään vanhan papparaisen ja poliitikon näköinen. Ei mikään kaunistus tai komistus!