Millä sanalla kuvaisit ajatustasi vauvasta raskausaikana?

Näin jälikäteen jos yksi sana per raskaus pitäisi valita, niin päälimmäiseksi jäi mieleen:



Lapsi nro 1: unelma

Lapsi nro 2: loinen



Ekassa raskaudessa siis elin vaaleanpunaisessa haavemaailmassa ja kaikki oli ihanaa ja ruusunpunaista (kaikista vaikeuksista ja ennenaikaisesta synnytyksestä huolimatta).



Toisessa raskaudessa voin aivan järkyttävän huonosti. En pystynyt iloitsemaan raskaudesta sen oksentelun keskellä. Loppuraskaus meni hyvin, mutta koin huonoa omaatuntoa alun ajatuksista.

Mulle lapsi ei oikein ollut konkreettinen ennen kuin ihan loppuraskaudessa. Lähinnä hän oli lapsen käsite, en osannut kuvitella ollenkaan, millainen lapsi sieltä syntyisi.

Mä en myöskään jotenkin sisäistänyt koko raskautta, ennen kuin aloin tuntemaan liikkeet selvästi jo tosi varhaisessa vaiheessa. Se oli hirveä järkytys, en tiennyt miten suhtautua siihen, että sisälläni melskataan. Lähinnä tuntui siltä, kuin vatsassa ois möyrinyt ankerias, enkä nauttinut liikkeistä ollenkaan. Mulle raskausaika oli hyvää aikaa pääosin, mutten nauttinut siitä enkä kaipaa sitä. Tuntui vaan jotenkin niin vieraalta, että oma keho ei ole hallinnassa.