Koira purrut lastani vkl aikana!!!

tuollaisessa tapauksessa, mutta ei ihan oikeasti koiralta, joka ei ole tottunut lapsiin ja asuu eläkeläisten kanssa, voi vaatia, että sen yhtäkkiä jouduttuaan lapsen kanssa tekemisiin ehkä ensimmäistä kertaa elämässään ja tultuaan lapsen säikäyttämäksi kesken unen pitäisi osata toimia oikein. Sillä ei ole aggressiivisuuden kanssa mitään tekemistä, että koira tällaisessa tilanteessa näykkää. Moka on ihmisten.

Eri asia on, jos koira hakemalla hakee purutilanteita, mitä tämä koira ei ole selvästikään tehnyt. Ja onhan lisäksi mahdollista, että lapsi on paijannut koiraa vaikka suoraan naamasta tai päästä, josta vieraan ihmisen ei koskaan tulisi koiraa paijata. Koira voi reagoida sellaiseen käytökseen samalla lailla, kuin jos yhtäkkiä joku vieras ihminen tarraisi toista ihmistä alapäästä kiinni. Nyrkkihän siinä heilahtaisi. Kyseessä on siis intiimialue.

Koiralle pitää opettaa lapsen kanssa olemista, ei se tajua, onko ne "lintuja vai kaloja" ennen kuin se totutetaan niihin. Omakin koirani pelkäsi vauvoja, ennen kuin se niihin tottui. Se ei yksinkertaisesti tajunnut, mikä se sellainen outo otus on. Nykyään nuolee vauvan naamaa ja tykkää kovasti.

Ja kirjoitit vielä siitä, että teidän koira on niin hyvin koulutettu, että sitä saa herätellä jne. ja viedä ruuatkin suusta. NIINPÄ! Mutta aloittajan tapauksen koiraa ei selvästikään ole koulutettu, totutettu lapsiin ja lapsien ennalta-arvaamattomaan käytökseen! Toimisiko teidänkin koiranne yhtä nätisti kuin nyt ilman mitään koulutusta? Ei tietenkään toimisi. Ei voi siis syyttää koiraa vaan aikuisia, jotka eivät ole totuttaneet koiraa lapsiin ja ovat silti jättäneet koiran ja lapsen valvomatta keskenään.

Minun puolestani kyseinen koira joutaa piikille, ei ketään saa purra. Oli kyseessä isompi tai pienempi lapsi. Nukkuu koira, tai syö tai on lenkillä.

Mutta minkäs teit, kun ei ollut lapsia lähipiirissä eikä silloin siis itselläkään. Olisiko pitänyt mennä lähipuistoon totuttamaan lapsiin vai mitä täällä ehdotettaisiin?



Oli siis pakko AINA lapsia kohdatessa vahtia joka ikinen sekunti koiraa ja myös niitä lapsia, vaikkeivät olleetkaan omia.

Meillä oli kaksi koiraa, kun lapsemme syntyi. Aina vahdittiin, mutta yksi vahinko syntyi kuitenkin, niitähän sattuu. Lapselle ei tullut edes jälkeä mihinkään, mutta koiramme siis näykkäsi ja murahti ilkeän kuuloisesti. Sen jälkeen en enää ottanut mitään riskiä, koiramme muuttivat "omaan" huoneeseen ja toki ulkoiltiin yhdessä, mutta eivät oikeastaan koko vauva-aikana olleet samassa huoneessa. Olin aina aivan paniikissa, kun kohtasivat. Siitä mulle on jäänyt ikuiset traumat ja nykyään kun kuulen koiran murinaa tai kissojen kähinää, menen ihan paniikkiin. Mutta, vaikka koira on vain koira, olen sitä mieltä, että sillä koiralla EI ole mitään oikeuksia omaan kuppiinsa, petiinsä tai muuhunkaan. Ihminen on sen pomo ja koira pitää totuttaa siihen pienestä pitäen. Meillä sai koirat tottua jo pentuna siihen, että ruokakuppia sai odottaa ja sen sai ottaa myös pois, eikä makuupaikka ollut mikään yksinoikeus. Silti tämä pikkuinen vauva sai näykkäisyn. Jos joskus vielä olisi koira ja pieni vauva, opettaisin koiralle sen, että sillä on oma tila, mutta siihen saa koskea oli se sitten syömässä tai nukkumassa.



Koira on se alin perheessä, vaikkakin myös jäsen. Se väistää.

ja velvollinen huolehtimaan, että se ei aiheuta vaaraa kenellekkään. Jos se ei ole tottunut lapsiin, se ei ole lasten kanssa samassa tilassa ja jos se ei siedä häiriötä päiväunillaan, se viedään eri tilaan nukkumaan. Jos omistaja ei pysty hallitsemaan aggressiivista eläintä, vika on omistajassa. Toki eläin voi olla sairas, mutta yleensä se vika on siellä hihnan toisessa päässä.



Piste.



terv. saksanpaimenkoirien kasvattaja.

osittain oikeassa kyllä, eli koira väistää ja on alin laumassa. mutta koiraa ei saa missään nimessä häiritä sen nukkuessa ja jos niin jatkuvasti tapahtuu se nostaa koiran stressitasoa ja aggressioita. Ruokakupin ja lelut sun muut koiran on luovutettava ilman murinoita, mutta on todella tärkeää taata koiralle rauhallinen nukkumapaikka..



meillä iso koira ja koskaan ei ole lapsia näykkäissyt tai muutenkaan vahingoittanut, koirallamme on oikeus omaan petiinsä (sinne ei ole lapsilla mitään asiaa) ja koiramme saa nukkua rauhassa.

mutta ei taatusti toimi sen mukaisesti, vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu.

Törkeetä syyttää lasta tästä.

T. Eräs sivusta seurannut.

Omat lapset on 5v. ja 7v. ja kyllä nekin toimii välillä puheen vastaisesti.

eli tämän kommentin esittäjälle:



"Meillä sai koirat tottua jo pentuna siihen, että ruokakuppia sai odottaa ja sen sai ottaa myös pois, eikä makuupaikka ollut mikään yksinoikeus. Silti tämä pikkuinen vauva sai näykkäisyn. Jos joskus vielä olisi koira ja pieni vauva, opettaisin koiralle sen, että sillä on oma tila, mutta siihen saa koskea oli se sitten syömässä tai nukkumassa."



Se, että koira ei saa missään olla täysin rauhassa ja nukkua ilman että sitä jatkuvasti häiritään ei ole mitään johtajuus opettelua vaan koiran kiusaamista! Luulisi että olisit oppinut edellisen koiran kohdalla sen että koulutusmetodisi koiran unen häiritsemisen osalta ei ole toimiva.. älä ota enää koiraa jos olet tosiaan sitä mieltä että haluat opettaa koirasi siihen että sen unta saa jatkuvasti häiritä..



Koiraan saa koskea kun se syö ja ruuan saa ottaa pois ja lelutkin, mutta koirankin on saatava oma pieni tila jossa se saa olla rauhassa.

Koira ON vain koira, joka väistää. Toki ruokarauha on tärkeä, mutta koira ei saa murista tmv, jos joku siihen lähelle menee.

Murina on ainoa tapa jolla koira voi ilmaista että nyt ketuttaa ja pahasti! Silloin se on ihmisen (ei tietenkään lapsen) ihan oma moka jos ei usko. Koiralta ei missään nimessä saa koskaan kieltää murinaa, koska seuraavalla kerralla se ei sitä varoitusmerkkiä välttämättä anna vaan iskee kiinni.