Tunnetko ketään persoonallisuushäiriöistä?Miten häiriö ilmenee?

-rajatila saa raivareita

-narsisti ei tunne syyllisyyttä

- paranoidi epäilee, että olen soittanut hänen miehelleen ja ilmiantanut hänen salasuhteensa

- ylivertainen, ei tarvitse ketään

- pyrkii alistamaan läheisensä ja sulkee epätoivotut henkilöt pois

- tietää kaiken paremmin kuin muut

- ei tunne sääliä

- paranoidi

- ei tunne syyllisyyttä

-rajatila saa raivareita

-narsisti ei tunne syyllisyyttä

- paranoidi epäilee, että olen soittanut hänen miehelleen ja ilmiantanut hänen salasuhteensa

joten miten voit noin monta diagnosoitua tuntea?

-rajatila saa raivareita

-narsisti ei tunne syyllisyyttä

- paranoidi epäilee, että olen soittanut hänen miehelleen ja ilmiantanut hänen salasuhteensa

joten miten voit noin monta diagnosoitua tuntea?

Minun tuntemallani sairastapauksella häiriö ilmenee huomiohakuisuutena, itsekorostuksena, täydellisen julkikuvan esittämisenä, selkäänpuukottamisena, mielistelynä, kylmyytenä, julmuutena, ylettömänä kateutena jne.

Yli itsevarma

Aina oikeassa

Vaikea tuntea syyllisyyttä

Empatian puute

Itsekäs

Ylikiltti

Konfliktinsietokokyky nolla

Stressinsietokyky nolla

"Ei minää". Tätä jälkimmäistä en tiedostanut itse, edelliset kyllä. On vaikea selittää tätä kohtaa. En tiennyt mitä tunnen. Tunneskaala liikkui akselilla ahdistus - masennus. Koko elämäni perustui siihen mitä kuvittelin muiden ihmisten odottavan minulta. En tiennyt minkälaista on silloin kun on normaalisti toimiva persoona ja kyky miettiä mitä MINÄ tästä asiasta ja ajattelen, mitä haluan, mitä tarvitsen. Enkä tiennyt etten tiedä. Luulin että kaikkien elämä on samanlaista helvettiä kuin minulla, muut ovat vain reippaampia.

Vaikka potilas jäisikäin täysin tunnistamattomaksi, niin miksi joku lääkäri haluaa kertoa potilaastaan?

Häh?

Ylikiltti

Konfliktinsietokokyky nolla

Stressinsietokyky nolla

"Ei minää". Tätä jälkimmäistä en tiedostanut itse, edelliset kyllä. On vaikea selittää tätä kohtaa. En tiennyt mitä tunnen. Tunneskaala liikkui akselilla ahdistus - masennus. Koko elämäni perustui siihen mitä kuvittelin muiden ihmisten odottavan minulta. En tiennyt minkälaista on silloin kun on normaalisti toimiva persoona ja kyky miettiä mitä MINÄ tästä asiasta ja ajattelen, mitä haluan, mitä tarvitsen. Enkä tiennyt etten tiedä. Luulin että kaikkien elämä on samanlaista helvettiä kuin minulla, muut ovat vain reippaampia.

Ylikiltti Konfliktinsietokokyky nolla Stressinsietokyky nolla "Ei minää". Tätä jälkimmäistä en tiedostanut itse, edelliset kyllä. On vaikea selittää tätä kohtaa. En tiennyt mitä tunnen. Tunneskaala liikkui akselilla ahdistus - masennus. Koko elämäni perustui siihen mitä kuvittelin muiden ihmisten odottavan minulta. En tiennyt minkälaista on silloin kun on normaalisti toimiva persoona ja kyky miettiä mitä MINÄ tästä asiasta ja ajattelen, mitä haluan, mitä tarvitsen. Enkä tiennyt etten tiedä. Luulin että kaikkien elämä on samanlaista helvettiä kuin minulla, muut ovat vain reippaampia.

Sain diagnoosiksi psykologisten testien jälkeen depressiivinen persoonallisuushäiriö. Paranin kun menin tänne:

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Prosessi kesti muutaman vuoden.

Vaikka potilas jäisikäin täysin tunnistamattomaksi, niin miksi joku lääkäri haluaa kertoa potilaastaan?

Häh?

jonka mielestä persoonallisuushäiriöisiä ei ole olemassa kuin mielisairaaloissa leima otsassaan?

Ihmettelen vaan, että miksi joku lääkäri ikään kuin esittelee potilastaan tällaisella nettipalstalla. Ei ole mielestäni asiaankuuluvaa.

siihen liittyviin erilaisiin oireisiin kyllä, esim. masennukseen.

ovat demonisia riivaajia, kun oikeassa elämässä ylivoimainen enemmistö on suorittajia, itseltään vaatijoita ja lopulta romahtavia ylikilttejä.

Mutta kun löytyi tämä sivu niin jokainen kohta osui just eikä melkein. (taustasta emme tietenkään voi tietää)



http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm

siksi pystyn luotettavasti analysoimaan lähipiirini ihmisiä-



kyse ei siis ole asiakkaistani tässä



t. nro 4

- depressio eli masennus: ei ruokahalua, ei ulkoiluhalua, ei jaksa puhua, ärtysiä, mitä välii- asenne

- suicidaalinen eli itsemurha-altis: ei unelmia, ei tulevaisuudentoivoa

opin seuraavat ihmeelliset asiat maailmasta ja itsestäni:



- ensinnäkin sen, että en voi tietää mitä muut ihmiset ajattelevat. Olin kotona oppinut niin perustellisesti tarkkailemaan koko ajan vanhempieni mielialoja, että se oli minulle 24/7 -moodi suhteessa kaikkiin maailman ihmisiin. Tätäkin on vaikea selittää, mutta elin maailmassa jossa ajatukset olivat ikäänkuin yhteisiä. En ollut psykoottinen ja kuvitellut että kukaan syöttäisi päähäni mitään ajatuksia tms. Mutta ajatukseni askartelivat koko ajan siinä mitä muut ihmiset ajattelivat, ja kuvittelin että omat käsitykseni muiden ajatuksista ovat automaattisesti totta, muu ei tullut mieleenikään.



- tajusin että pelkäsin koko ajan aivan hemmetisti. Kun lakkasin ensin pelkäämästä ahdistuksen tunnetta, rupesin näkemään nyansseja ja käsitin minkälaisessa pelossa koko ajan elin. Se oli sellaista kauhua koko maailmaa kohtaan, enkä tavallaan päästänyt sitä tietoisuuteni. En antanut itseni tietää, vaikka jollain tasolla lyllä tiesinkin. Silti jos joku olisi kysynyt minulta oletko peloissasi, olisin hymyillyt hämmentyneenä ja sanonut en ja uskonut sen itsekin.



- tajusin myös olevani täynnä vuosikausia padottua vihaa. Kun päästin sen tulemaan, sitä tuli ja tuli ja tuli.



- opin, mitä tarkoittaa se että asioita tehdään siksi että halutaan nähdä lopputulos. Tämä on ollut ehkä riemukkain opetus. Tässäkään asiassa en tiennyt miten omituinen ajatusmaailmani oli. Tein KAIKKI asiat siksi että kuvittelin mieheni, vanhempieni, anoppini, naapurini, kassantädin jne. jne. niin toivovan. Minulla ei ollut päässäni konseptia minkäänlaisesta muusta olemisen tavasta. Nyt yhä enemmän tiskaan siksi että haluan syödä puhtaalta lautaselta. En siksi että anoppi toivoisi että tiskaan. Näin karrikoituna esimerkkinä.

ovat demonisia riivaajia, kun oikeassa elämässä ylivoimainen enemmistö on suorittajia, itseltään vaatijoita ja lopulta romahtavia ylikilttejä.

Narsistisesta kärsivä ei todellakaan ole ylikiltti, vaan yli-ilkeä. Suorastaan demoninen riivaaja. Saattaa kyllä esittää täydellistä suorittajaa, kilttiä ja ties mitä reppanaa.

Luen ihmisten eleitä, ilmeitä ja sanomisia aivan väärin ja häiriintyneesti. Tiedostan tämän hyvin järjen tasolla, mutta tunteita en pysty kontolloimaan.



Esim: Joku ihminen tervehtii ja hymyilee. Alan miettimään, että miksi hymyili. Onko hiukseni huonosti vai mitä. En voi uskoa, että joku ihminen olisi minulle ystävällinen.



Jos joku tuttu ei hymyilekään ala miettimään mitä olen tehnyt, onko hän unohtanut minut jne.



Vainoharhainen varsinaisesti en ole, mutta ihmisten kohtaaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Pitää olla aina hillittynä ja hallittuna .

Joten en kyllä luottaisi omiin arvioihini läheisistä, koska en pysty analysoimaan heitä täydellisen objektiivisesti. Ja miksi analysoida lähipiiriä? Ja muutenkaan kyseisiä diagnooseja ei heitellä tuosta vain tai ei ainakaan pitäisi heitellä.



T. Toinen alan ammattilainen