Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
parisuhde ihan solmussa
09.10.2009 |
Onko täällä ketään joka olisi saanut parisuhteen vielä toimimaan sen jälkeenkin kun tilanne on vaikuttanut jo ihan toivottomalta?
Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Koko yhdessäolo on vaan nykyisin pelkkää tappelemista - ihan kaikesta. Ei tunnu olevan mitään puhuttavaa ja kaikesta tulee vaan riita. Ihan sama on kyse lapsista, töistä, kotitöistä, ajankohtaisista asioista yms niin kaikesta ollaan eri mieltä.
Tilanne tuntuu ihan toivottamalta. Mies on kuin myrskyn merkki jatkuvasti eikä mistään keskustelusta siis tule mitään. Haluaisin ymmärtää mikä häntä vaivaa. Mihinkään terapiaan hän ei suostu lähtemään. Ideoita?
Kommentit (76)
vastaus on että muuta sitten pois, häntä ei kiinnosta. Sitten parin päivän kuluttua hän saattaa sanoa ettei tarkoittanut mitä sanoi vaan oli vain suuttunut. Jos joskus on saatu puhuttua rauhallisesti jostain ja sovittua jotain niin viikon kuluttua kaikki on kuin aikaisemminkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta, mutta tunnen kaksi pariskuntaa, jossa suhde on saatu toimimaan. Ovat siis olleet pidempään (toinen pariskunta usean vuoden) tilanteessa, jossa riita syntyy pienimmästäkin aiheesta, sormukset jätetty pöydälle ja nainen jo alkanut tosissaan etsiä vuokra-asuntoa.
En tiedä, mikä oli heidän ratkaisunsa solmujen aukaisuun... toisessa parissa nainen kävi terapiassa yksin (mies ei suostunut) ja siitä oli hänen mukaansa apua.
Mutta valitettavasti tunnen myös useita, joiden suhde ei ole palautunut. Paljon mielestäni riippuu myös siitä, mitä itse tunnet? Rakastatko? Vai oletko yhdessä, koska "on koti, yhteinen talous ja lapset"? Jos on rakkautta, on toivoa.
Ja ei aina tarvitse olla kivaa, hellää, romanttista ja seksiä -välillä tulee huonoja kausia. Eihän kukaan aina viihdy töissäkään, jos samaa duunia on tehnyt 7 vuotta.
joku jolla on juuri omakohtaista kokemusta. Ymmärrän ettei aina voi olla kivaa mutta jos en edes muista milloin viimeksi olisi ollut kivaa? Ainakaan pidempää aikaa kun yhden päivän?
Kyllä, rakastan miestäni mutta en haluaisi loputtomiin venyä ja odottaa parempaa - entä jos sitä ei ikinä tulekaan? Toisaalta en haluaisi luovuttaakaan liian helpolla.
On vaan alkanut tuntua siltä että emme sovi yhtään yhteen - toinen haluaa uran, toinen lapsia jne.
ap
Melkein kuin minun kirjoittamani :) Meilläkin 2 pientä lasta, yhdessäolovuosia vähän enemmän. Riitaa tuntuu kehkeytyvän melkein asiasta kuin asiasta. Tosi raskasta :( En edes ymmärrä miten me sen teemme, mutta ihan suunnilleen kommentista "Olipas liukkaat tiet tänään" saadaan väittely aikaiseksi! Minä en syytä riitelemisestä yksin miestä. Minä muotoilisin meidän tilanteen, että en ymmärrä mikä minua ja miestäni vaivaa... Mies riidan huipentumassa usein heittää ilmaan uhkauksen: "Jos ei se mene perille niin tapelkaa sitten keskenänne, minä häivyn kohta lopullisesti." Ja minun tekis mieleni vastata että no mene sitten, mitä vielä tässä roikut. Seuraavana päivänä pyydellään anteeksi ja yritetään olla ystävällisempiä toisillemme, mutta sitä ei kestä pitkään :(
En tiedä miten tästä tilanteesta pääsee irti. Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa asiasta että asioiden on nyt muututtava, mutta sainkin vain listan asioita jotka minun käytöksessäni häntä ärsyttävät. Siis hän vaan tulkitsi asioiden selvittämisen niin että hän saa arvioida/osoitella minua miten huvittaa. Sen hän tosin myönsi että häneltä puuttuu empatiakyky.
Että samassa veneessä ollaan ap...
Sama meillä eli miehellä ei ole empatiakykyä käytännössä lainkaan. Meillä myös keskustelu siitä että hän voisi hoitaa tiskit jos on viikon yksin kotona eikä niin että tiskivuori odottaa minua kunnes palaan lasten kanssa mummolasta kotiin saattaa päätyä syytökseen jostain mitä minä olen tehnyt/sanonut tyyliin 5 vuotta sitten eli kaikki kääntyy ihan päälaelleen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyviä omakohtaisia kokemuksia Kataja ry:n parisuhteen rikastuttamiskurssista, jonne mieheni yllättäen suostui lähtemään (www.katajary.fi). Siellä ei terapoitu eikä ruodittu ongelmia vaan keskityttiin suhteen mahdollisuuksiin ja vahvuuksiin. Ennen kurssia en niitä tosin juuri tiennyt suhteessamme olevan, mutta kurssin jälkeen tiesin. Kokeilkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä sanaakaan:(
Tuo kurssi voisi olla hyvä idea jos mies vaan suostuisi. Tutkin sitä tarkemmin. Muita ideoita?
ap
"Jos riitelette kaikesta ette riitele siitä mikä on oikeasti ongelmana".
"Most people fight about topics rather than issues, explains Dr. Phil. They'll find something safe to vent or argue over because they feel too threatened to deal with the real issue that upsets them. The emotional health of the relationship will continue to suffer if couples aren't honest about what's really bothering them. Discuss the problem, not the symptoms."
Eli riitelette nyt pikkujutuista jotta ette joudu käsittelemään sitä isoa ongelmaa joka suhteessanne on. Sen jos varsinkin ulkopuolinen aaveemamma tietäisi mistä se johtuu niin olisi hieno juttu mutta eipä se onnistu. Jotain ehdotuksia voi tietenkin heittää:
1. Mies ei ole vaan tyytyväinen elämäänsä noin yleisesti nyt. Elämästä ei tullutkaan sellaista mitä hän toivoi joskus nuorempana. Kaikki tuntuu siksi ärsyttävältä. Voi olla että mies jopa harkitsee eroa muttei uskalla sitä sanoa ja siksi riitelee koska toivoo että ennemmin tai myöhemmin sinä päätät että nyt riittää ja sanot haluavasi eron. Näin miehen ei tarvitsisi olla se pahis joka lähtee vaan vastuun päätöksestä saa sälytettyä vaimolla.
2. Miehellä on suhde tai hän on vähintäänkin ihastunut johonkin toiseen naiseen. Sen vuoksi hän on ärtyneellä päällä kotona (ei voi elää sen ihmisen kanssa jonka kanssa haluaisi) ja osoittaa mieltään.
3. Miehellä on muita (työ)ongelmia tai stressiä ja hän oireilee näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä 6 vuotta, 2 lasta ja nykyään ei tehdä muuta kun riidellään. nytkään en tiedä missä mies on. aamulla riideltiin ja häipyi sillä aikaa kun olin lasta kanssa puistossa. tää on aina tällasta. mä en enää jaksa. miehen puhelinkin on tossa pöydällä, joten ei oo mitään hyötyä soitella sen peräänkään. me käytiin yhden kerran keskustelemassa, mutta toiste mies ei suostu. joka riidan aikana sanoo jättävänsä mut. seuravaaana aamuna sanoo, ettei tarkottanu sitä ja sano niin vaan suutuspäisään. mä oon oikeasti miettinyt oisko mun elämäni helpompaa ilman tuota miestä. sitä kun tuntuu kiinnostavan kaikki muut asiat enemmän ku minä ja lapset. puhua ei osaa. jos kysyy mikä mättää niin vastausta ei tule. koskaan ei ole oma-alotteisesti alkanut puhumaan ja aina onnistuu mun jutteluyritykset kääntämään riidaksi.
ja nää lauantaipäivät on joka helvetin kerta oikein kruunu koko viikon riidoille - juuri silloin, kun kerrankin oltais koko perhe saman katon alla yhdessä, ja voitaisiin tehdä jotakin mukavaa yhdessä, mutta ei, me vaan huudetaan ja tapellaan ja haukutaan toisiamme. Ensi viikolla ollaan vielä koko perhe lomalla, eli koko viikko pitäisi tulla toimeen keskenämme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä. Reilu vuosi ollaan vaas äskitty toisillemme, riita syntyy juurikin jonkun mainitsemalla tavalla (syyksi riittää vaikka liukkaat tiet). Provosoimme ja provosoidumme helposti, kiihdyn itsekin nollasta sataan sekunnissa, ei ole vain miehen "vika".
Katselin tässä kuukausi takaperin meidän vanhoja valokuvia seurusteluajoilta, oltiin niin onnellisen näköisiä ja toistemme kainalossa joka kuvassa, että jotain kolahti syvällä sisimmässä. Tajusin, että samat ihmisethän men ollaan ja tässähän me ollaan edelleen, kaikki on loppujen lopuksi kuitenkin hyvin, riidellään ilman syytä. Juteltiin kerrankin kunnolla, vietiin lapset mummolle hoitoon ja mentiin yhdessä viettämään hotelliviikonloppua ihan kahdestaan. Tajusin siis ettei meillä ole enää yhteistä laatuaikaa. Nyt on mennyt kuukauden päivät asiat hyvin, riitoja ollaan vältetty tietoisesti kumpikin taholtaan ja sanottu vain positiivisia huomioita toisistamme.
naurattamaan. Meillä aika lailla samanlaista. Ja oltiin loppukesästä viikon lomalla...Autolla tietenki mentiin, ajettiin 9 tuntia :) Voit kuvitella varmaan millaista se oli. Puolessavälissä menomatkaa homma meni näin että mies haukkui ja päpätti vieressä ja minä pidin sormia korvissani ja lallattelin: "päpäpäpäpäps-valivalivali..." etten kuulisi miehen ilkeyksiä, sillä enhän voisi olla niihin vastaamatta ja riita vaan jatkuis ja jatkuis.... Muutama tunti ennen perille pääsyä sovittiin että loppumatkasta/loppupäivästä ei puhuta enää mitään. Ja yritetään pitää samaa linjaa loppuloman ajan, sillä eihän se lapsille mitään lomaa ole jos saavat koko ajan kuunnella vanhempien riitelyä. Ja ihan pian ei kyllä uudelle lomalle lähdetä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- minkä ikäisiä lapset on?
- ovatko lapset tevreitä?
- miten heidän hoitonsa on järjestetty?
- mikä on perheen taloudellinen tilanen?
- onko molemmilla pysyvä työpaikka?
- nukutteko riittävästi?
- onko jommalla kummalla vuosikausia olluy opinnot kesken tms. keskeneräinen asiavaivaamassa
- onko teidän omat vanhemmat terveinä?
Pitäisi siis tietää onko teidän perheen tilanteessa jotain sellaista kaihertavaa muuta, joka tuo stresiäö ja kitkaa, vai onko kaihertavat asiat vain teidän välillä?
Jos on 'muuta', niitä asioita pitää ratkoa tai ymmärtää odottaa niiden ratkeamista samalla kun ratkoo teidän välejä, muuten se ei onnistu.
t. kokemusta on
- minkä ikäisiä lapset on?
- ovatko lapset tevreitä?
- miten heidän hoitonsa on järjestetty?
- mikä on perheen taloudellinen tilanen?
- onko molemmilla pysyvä työpaikka?
- nukutteko riittävästi?
- onko jommalla kummalla vuosikausia olluy opinnot kesken tms. keskeneräinen asiavaivaamassa
- onko teidän omat vanhemmat terveinä?Pitäisi siis tietää onko teidän perheen tilanteessa jotain sellaista kaihertavaa muuta, joka tuo stresiäö ja kitkaa, vai onko kaihertavat asiat vain teidän välillä?
Jos on 'muuta', niitä asioita pitää ratkoa tai ymmärtää odottaa niiden ratkeamista samalla kun ratkoo teidän välejä, muuten se ei onnistu.
t. kokemusta on
- lapset on 3v1kk ja 1v5kk
- esikoisella infektioastma ja kuopuksella taipumusta sairastamisen yhteydessä kuivua (lopettaa syömisen ja juomisen kokonaan). muuten terveitä
- kotihoidettuja. esikoinen käy kerhossa kahdesti viikossa. minä hoidan muuten, myös viikonloput.
- kaikki mitä tulee myös menee. kotiäiti ja opiskelija. siitä voi päätellä tulojen suuruuden.
- mies opiskelee. minä kotona.
- minä en ainakaan nuku tarpeeksi. miehestä en tiedä
- miehen pitäisi valmistua keväällä.
- miehen vanhemmat alkoholisteja. oma isäni on masentunut. äiti terve. asuvat 120-400 km:n päässä
mutta mitä nää tiedot auttaa? .. samaa tässä on nyt ollut kuopuksen syntymästä asti.
#13
stressiä ja huonosti nukuttuja öitä on suurimmassa osassa lapsiperheitä. Lasten sairaudet vie huomion muutenkin vähälle huomiolle jääneeltä parisuhteelta.
Mutta, mun mielestäni näitä parisuhdeongelmia voi esiintyä ihan missä elämäntilanteessa tahansa. Ei niistä voi vain ympäristötekijöitä ja elämäntilannetta syyttää.
Minä olen tässä alkanut miettimään, että elämä on lyhyt. Lasten vuoksi olen valmis uhrautumaan. En koe siitä katkeruutta. Mutta huono parisuhde ja jatkuva riitely ovat sellaisia joiden edessä en halua uhrautua. Mietin, voisiko elämääni tulla uusi onni jos päästäisin tästä parisuhteestani irti. Millaista elämäni olisi jos luovuttaisin ja ottaisin avioeron. Jäisinkö yksin yh-äidiksi jolla on muutamia irtosuhteita ja jota muut katsovat alaspäin ja jonka arki on entistä enemmän taistelua (talous olisi tiukemmalla ilman kahta työssäkäyvää ja kotityötkin pitäis kaikki hoitaa AINA yksin, ei vois illalla piipahtaa kävelylenkillä kun lapsia ei voi jättää yksin jne...) - vai kävisikö niin että löytäisin elämäni miehen joka olisi valmis panostamaan ja olemaan läsnä perhe-elämässä ja joskus jopa huomioisi minut romanttisesti..?
Kiitos. Arvostan kovasti jos ehdit laittelemaan viestiä.
Ajattelin ottaa riskin ja kertoa varmuuden vuoksi tuntemuksistani hänelle.
Menetänkään en varmaan juuri mitään, mutta asiaa yksin ajattelemalla ja hautomalla en oikein pääse eteenpäin/tasapainoon. Pistän ajatukseni ja tuntemukseni avoimesti pöydälle ja katsotaan mitä tapahtuu.
Rohkaisin mieleni ja soitin entiselle kumppanilleni tänään aamupäivällä. Kerroin että minulla on tärkeää asiaa ja haluaisin tavata hänet. Kahdestaan ilman lapsia. Kerroin että asia ei koske lapsia vaan haluan jutella nimenomaisesti vain hänelle. Sovimme että näemme paikallisessa kahvilassa torstaina .ap 15.8. Eli aika pian parin päivän päästä.
Aion sopuisasti kysellä miten hänellä menee ja kertoa sitten miten minulla menee jos häntä kiinnostaa. Aion kertoa totuuden ja haluan hänen tietävän kuinka tunnen häntä kohtaan. Aion kertoa että haluan olla juuri hänen kanssaan hänen itsensä vuoksi - en lasten vuoksi. Rohkeimmissa unelmissani hänkin haluaisi viettää enemmän aikaa kanssani alkaen silloin kun haluaa ja siinä tahdissa kuten hän itse toivoo. Ilman mitään velvoitteita. Hän saa saa itse päätellä miltä tuntuu ja josko hän haluaa antaa meille joskus vielä mahdollisuuden. Jos ei tänä tai ensi vuonna niin JOSKUS. Tarjoudun myös läpinäkyvästi avuksi jos hän sellaista joskus sattuisi tarvitsemaan. Haluaisin olla hänen tukenaan jos hän sitä haluaa.
En aio nöyristellä enkä kyyristellä vaaan kertoa rehdisti silmästä silmään että olen aina rakastanut häntä eikä se ole kadonnut mihinkään. Syteen tai saveen. Odotukseni ovat aika matalalla tulevasta keskustelusta joten ei olisi yllätys kylmempikin vastaanotto tai tieto että hänellä on jo joku muu. Haluan vain kertoa tämän hänelle jota kätken sydämessäni.
Kommentit olisivat arvokkaat. Kolmen päivän päästä ollaan silmäkkäin.
t. iskä
crashed and burned
#27 lisää: vastaan sinulle vastaavasti anonyymisti ja listaan vain sinulle asiat joilla saatat saada asiaan selvyyden. Jos haluat keskustella asiasta lisäksi, se sopii kyllä myös.
Miksi ette voi kirjoittaa tänne? Muitakin kiinnostaisi?
[/quote]
Kiitos.
Anna tulla vaan.
En ole ihan varma miten näm'ä palstat toimii joten tähän varmuudeksi erikseen. Hienoa että tarjoatte apua. Sitä tarvitaan nyt ja torstaiksi kun pääsemme juttelemaan asioista. Todennäköisesti myös siitä eteenpäin.
Lupaan kirjoitella tälle palstalle miten torstaina käy kun kerron rehdisti tunteeni entiselle kumppanilleni. Syteen tai saveen.
"sähköpostioisoitteeni on suddenly2011@yahoo.com
Kiitos. Arvostan kovasti jos ehdit laittelemaan viestiä.
Ajattelin ottaa riskin ja kertoa varmuuden vuoksi tuntemuksistani hänelle.
Menetänkään en varmaan juuri mitään, mutta asiaa yksin ajattelemalla ja hautomalla en oikein pääse eteenpäin/tasapainoon. Pistän ajatukseni ja tuntemukseni avoimesti pöydälle ja katsotaan mitä tapahtuu.
Rohkaisin mieleni ja soitin entiselle kumppanilleni tänään aamupäivällä. Kerroin että minulla on tärkeää asiaa ja haluaisin tavata hänet. Kahdestaan ilman lapsia. Kerroin että asia ei koske lapsia vaan haluan jutella nimenomaisesti vain hänelle. Sovimme että näemme paikallisessa kahvilassa torstaina .ap 15.8. Eli aika pian parin päivän päästä.
Aion sopuisasti kysellä miten hänellä menee ja kertoa sitten miten minulla menee jos häntä kiinnostaa. Aion kertoa totuuden ja haluan hänen tietävän kuinka tunnen häntä kohtaan. Aion kertoa että haluan olla juuri hänen kanssaan hänen itsensä vuoksi - en lasten vuoksi. Rohkeimmissa unelmissani hänkin haluaisi viettää enemmän aikaa kanssani alkaen silloin kun haluaa ja siinä tahdissa kuten hän itse toivoo. Ilman mitään velvoitteita. Hän saa saa itse päätellä miltä tuntuu ja josko hän haluaa antaa meille joskus vielä mahdollisuuden. Jos ei tänä tai ensi vuonna niin JOSKUS. Tarjoudun myös läpinäkyvästi avuksi jos hän sellaista joskus sattuisi tarvitsemaan. Haluaisin olla hänen tukenaan jos hän sitä haluaa.
En aio nöyristellä enkä kyyristellä vaaan kertoa rehdisti silmästä silmään että olen aina rakastanut häntä eikä se ole kadonnut mihinkään. Syteen tai saveen. Odotukseni ovat aika matalalla tulevasta keskustelusta joten ei olisi yllätys kylmempikin vastaanotto tai tieto että hänellä on jo joku muu. Haluan vain kertoa tämän hänelle jota kätken sydämessäni.
Kommentit olisivat arvokkaat. Kolmen päivän päästä ollaan silmäkkäin.
t. iskä
crashed and burned"
Meillä loman aikana tilanne mennyt nyt taas huonoksi. Syitä on monia.
En tiedä olenko perustavanlaatuisesti pettynyt mieheeni. Kyllä minä hänestä välitän ja rakastankin. Se vain on jossain mistä en osaa hakea. Tuntuu että syy on vain minussa.
-meillä ei ole aikoihin ollut seksiä, oikeastaan säännöllinen seksi loppui lapsiin. Mies ei osaa sanoa syytä. Olen tietysti fyysisesti muuttunut mutta nyt yritän laihtua. Ei kait toisen ulkonäköön vaan saisi ihastua?
-raha-ongelmat, emme kumpikaan osaa järkevää ja suunnitelmallista säästämistä tai rahankäyttöä.
-yhteinen aika, meillä ei oikeastaan ole ketään lähellä joka tarjoaisi apua jos haluaisimme mennä johonkin. Mies ei tykkää olla muutenkaan missään missä muita ihmisiä eikä halua matkustella. Järjestä siinä sitten kahdenkeskistä aikaa.
-miehellä pitkät työpäivät ja työmatkat ja stressiä työstä. Ei saa projektiaan valmiiksi ja purkaa turhautumista ja ongelmiaan minuun ja lapsiin. provosoi minua ja minä provosoidun helposti. Ei näe lapsia kuin aamulla (vie kouluun) tai illalla myöhään. Vk-loppuisin taas on jatkuvasti uninen tai väsynyt. Eli kaikki stressi lapsista jää minulle--->väsyttää minua.
-Ei ole koskaan huolehtinut lasten asioista, hoitanut kouluun keskustelemista tai mennyt vanhempien iltaan. Olen nämä yksin hoitanut. Ei halua tai siedä muita ihmisiä tai ole hyvä sosiaalisesti. Btw, en ole minäkään.
-Olen itse järjestänyt kaikki lomareissut ja maksanutkin ne elkein itse. Olisi kiva jos mies edes joskus järjestäisi jotain kivaa tekemistä perheelle.
-Jos olemme riidoissa,alkaa uhkailu rahojen kiristämisestä,minun haukkumiseni,tai ei osallistu lasten huoltamiseen tai kotitöihin silloin.
-itse käyn siis töissä ja maksan puolet asuntolainasta.
-on minussakin vikaa. Olen pettänyt ennen lapsia ja jäänyt kiinni siitä, mutta ongelmia oli ennen sitäkin.
En haluaisi erota mutta mies ei halua terapioihin. Olen yksin käynyt mutta siitä ei ole ollut apua. Olen monesti yrittänyt saada tätä toimimaan mutta ei. Jokin ei vaan täsmää. Mietin että löytäisinkö enää koskaan ketään jos erotaan. Onko minulla pienipalkkaisena mahdollisuutta edes kouluttaa lapsia?
Alue: Aihe vapaa
yhdessäolo on vain paskaa, ilman mitään nautintoa mitä parisuhteen tulisi tarjota, niin sano miehelle selvät sävelet: joko asiasta puhutaan ja tilanteen täytyy muuttua YHDESSÄ työstämällä, tai haet eroa. Piste.