Kokemuksia miten 3 vuotiaaksi kotihoidettu

Kun alkaa heräilemään aikaisin joka aamu niin on sitten illallakin väsyneempi. Näin ainakin meillä, parissa päivässä omaksui päiväkodin rytmin.

tää on varmaan taas näitä vitsejä:) Mut kyllähän se lapsi tottuu vaikka mihin ajankanssa.

Miksi olette eläneet kuin elo pellossa lapsen kanssa?

Pedagogista työtä teen ja ihan mielenkiinnosta kysyn syytä..

Meillä olisi ollu poika vasta 4-vuotiaana valmis päiväkotiin. 3-vuotiaana oli ihan kiinni minussa vielä. Meillä 2,5-3,5 v olisi ollut kaikista huonoin ikä aloittaa (järkyttävä äiti-kausi menossa), kun yleensä sitä pidetään yhtenä parhaimmista. Lapset on erilaisia-

rytmeihin ja raameihin.



rajat on rakkautta, meinaan rajaton elämä pienenä aiheuttaa aikas paljon kapinaa teininä.. ja komennappa 15 vuotiasta.....



täytyy sanoa, että aika surkealta kuulostaa sopeutuminen ja kokemuksesta sanonettä näitä pk maailmassa valitettavasti on...

että päivään tulee tietty rytmi ja toistuva kaava. Joten siltä pohjalta uskoisin lapsen sopeutuvat erinomaisen hyvin. Aikuisilla voi sen sijaan olle kovempi paikka sopeutua aamurytmeihin ja siihen, että lapset on illalla laitettava ajoissa nukkumaan, jos meinaa saada ne aamulla ylös.

kun elää näin. Jää lapsen turhat kitinät pois kun saa itse päättää asioista ja kun kerta oon kotona, niin ei mua oo haitannu tää meidän tapa elää. ap

ja ns.vapaan kasvatuksen saanut lapsi sopeutuu päivähoitoon, kun siellä on kuitenkin tietty päivärytmi? Eli meillä on herätty milloin huvittaa, syöty milloin sattuu ja myös lapsi on saanut päättää mitä tehdään päivän aikana. Nukkumaankin on menty vasta illalla yhdentoista jälkeen.

se, että lapsi kotihoidettu ei ole ongelma eikä sekään, että ei ole niin säännöllistä päivärytmiä.

Onhan koulun ja päiväkodinkin rytmit ihan erilaisia eikä ne normi lapselle mitään ongelmia aiheuta. Mutta se ns. vapaa kasvatus tulee takuula

aiheuttamaan ongelmia ja tosi pahoja sellaisia.

Lapsi tottuu melkein mihin vain - kuten useimmat aikuisetkin. Nukkumisrytmi on mielestäni enemmän luonnekysymys. Itselläni on kolme lasta ja yksi on enemmän aamu-uninen, kun toinen taas iltauninen. Kuitenkin kaikki ovat pakon edessä tottuneet myös päiväkotirytmiin.

ja ns.vapaan kasvatuksen saanut lapsi sopeutuu päivähoitoon, kun siellä on kuitenkin tietty päivärytmi? Eli meillä on herätty milloin huvittaa, syöty milloin sattuu ja myös lapsi on saanut päättää mitä tehdään päivän aikana. Nukkumaankin on menty vasta illalla yhdentoista jälkeen.

se, että lapsi kotihoidettu ei ole ongelma eikä sekään, että ei ole niin säännöllistä päivärytmiä.

Onhan koulun ja päiväkodinkin rytmit ihan erilaisia eikä ne normi lapselle mitään ongelmia aiheuta. Mutta se ns. vapaa kasvatus tulee takuula

aiheuttamaan ongelmia ja tosi pahoja sellaisia.

Tuttujen lapsi aloitti eskarin ja kun kaikki ei siellä menekään hänen mielensä mukaan niin alkaa koko tunnin kestävä mökötys. No hänen vanhempansa eivät vieläkään tajua missä vika vaan ovat ylpeitä lapsensa käytöksestä!!

että päivään tulee tietty rytmi ja toistuva kaava. Joten siltä pohjalta uskoisin lapsen sopeutuvat erinomaisen hyvin. Aikuisilla voi sen sijaan olle kovempi paikka sopeutua aamurytmeihin ja siihen, että lapset on illalla laitettava ajoissa nukkumaan, jos meinaa saada ne aamulla ylös.

ja se on hyvä se. Varsinaista arjen luxusta. Kyllä sitä sitten koulu- ja työaamuina ihan riittävästi niistä aamuherätyksistä ehtii "nauttimaan" Hyvä vaan, että lapset voivat valvoa illalla niin ehtivät saada sitä "isä aikaakin". Usein vain on niin,että vanhemmat itse kaipaavat omaa aikaa ja siksi lapset laitetaan niin aikaisin petiin. Käsi sydämelle mammat onko näin?

lapsiressu siihen tottuu, kovan koulun kautta.



Meillä oli tarhassa sisaruspari joilla oli toisentyyppinen vapaa-kasvatus. Ei ollut kieltoja.



Heidän sopeutumisensa oli vaikeaa ja lopuksi vanhemmat siirsivät toiseen tarhaan. Vanhemmat olisivat halunneet ei-kieltoja tyylin tarhassakin. Eihän se toimi, jos lapset lyö muita ja varastelee. Sääliksi kävi lapsia ja suututti vanhemmat! Mutta aikuiset päättävät, ei meillä ollut vastaansanomista kun ottivat pois tarhasta.

Luonto hoitaa.



Sen sijaan täysi rajattomuus on asia, jota vanhempien kannattaisi pohtia, vaikkei päiväkotiin olisikaan menossa.

parissa, ja lapset voitu antaa olla kotihoidossa miehen vuorotyön takia ja isovanhempien joskus tullessa hoitamaan. Miehellä myös virkamiehenä pitkiä lomia.



Lapsemme ei tarvinneet kuulla sitä nukkumaanmenosta aiheutuvaa sanailua. Aamuisin ovat saaneet herätä omaan tahtiinsa. Illalla on "maistunut" piirtämiset joita ei ole tarvinnut lopettaa kesken, myös isot leikit ovat vaatineet aikaa. Muistan kuinka aikoinaan presidentin vaalien aikaan lapset tekivät julisteita ehdokkaista jne. Ponit kävivät pudottamassa äänestyslappunsa...valmistelut vievät aikaa ja on kiva kun ei tarvitse keskeyttää.



Aina ei nämä isot leikit "maistu" just silloin esim. päivällä, kuinka aikuinen ajattelisi, ei menisi niin myöhään illalla. Päivällä on löytynyt ulkoa mielenkiintoista puuhaa lumiveistoksineen ja majoineen, hiihtäen ja pulkkaillen, isossa hiekkalaatikossa vaikka mitä tekemistä.



Kun lapset tulivat kouluikään, ei ollut päiväkotikokemusta eikä perhehoidostakaan, ei esikouluakaan. Silti koulu alkoi normaalisti, aamulla ylös ja kouluun.



Nukkumaanmenoaika muuttui arkisin aikaisemmaksi, lapset pitävät lukemisesta ja olen antanut lukea sängyssä kunnes "simmu menee kiinni". Näkyy olleen kertotaulunkin pänttäystä iltaisin, kun yläkerrossängyn pohjaan oli ilmetynyt kertotaulut, joita sai sitten katsella opetellen ne ulkoa.



Ruoka-ajoista on suunnilleen pidetty kiinni, mutta n. puolisen tuntia on liukumaa, sillä esim. ulkona juuri valmistuva hiekkaveistos annetaan valmistua, ei ole kiva keskeyttää jos ei kauaa mene. Helppoja lapsia olleet...