Oppilas kuoli luokkaretkellä Krakovassa - luokkaretki keskeytettiin

keskeyttää retki vainajan kunnioittamiseksi tuommoisessa kamalassa tilanteessa.

kielivähemmistö, joten eiköhän siellä ole jo päiväkodista sama porukka kiertänyt. Ja suurin osa on varmasti tuntenut kuolleen oppilaan, ainakin jollain tavalla.

Ei kaikki samalla vuosikurssilla olevat tunne toisiaan, ei välttämättä edes nimeltä. Silloin ei välttämättä ole mitenkään suunnattoman järkyttynyt.

Siksi toiseksi, kyllä normaali ihminen reagoi toisen yllättävään sairaskohtaukseen ja kuolemaan voimakkaasti, kyllä siinä voi vielä tuon ikäiselle tulla äitiä ikävä.

Tuttavani veli perheineen oli Phuketissa tsunamin sattuesssa. Asuivat "hieman korkeammalla" eivätkä joutuneet edes näkemään hyökyaaltoa.

Sekä veli perheineen ja tuttavani raivosivat kauan, kuinka matkatoimisto kehtasi olla tarjoamatta heille opaspalveluja joista olivat maksaneet - heitä ei kiinnostanut toisten hätä eikä toisten kuolema eivätkö olleet sitä paitsi edes varanneet retkiä - aikoivat vaatia huonosta palvelusta korvauksia...

Just. Ap tuntuu olevan samanlainen epäihminen.

Luokkayhteisön yhteisellä retkellä kuollutta ei voi verrata kehen tahansa ja mihin tahansa muualla sattuneeseen onnettomuuteen - se koskettaa tai pitäisi koskettaa lähipiiriä. Jos ei kosketa eikä kukaan välitä, niin minun mielestäni (ja onneksi jokaisen vähänkin tunteita omaavan) sellaisessa maailmassa on jokaisen paha elää.

Mitä tulee kriisiapvun tarjoamiseen, taitaa olla ns ajan henkeä - ja sillä tavalla saa mukavasti työllistettyä psykologeja ja muita terapeutteja. Hyödyn määrästä voi kiistellä - tutkimukset osoittavat(mm WTC:n kohdalla tehtyihin), että kriisiavutta eläneet selvisivät kriisistä huomattavasti paremmin.

Mutta sillä, että retki keskeytettiin ja sillä, missä ja milloin annetaan kriisiapua, on toki eroa. Suurta sellaista. Ja jos ap ei sitä ymmärrä, niin surkuttelen. Ei tule olemaan ap:n elämä myöhemmin herkkua, ei.

Ymmärrättekö miksi luokkaretki keskeytettiin. Eikö olisi voitu jatkaa retkeä suunnitellusti. Yleensä noihin ulkomaanretkiin kerätään vuosia rahaa talkoilla yms. Onko oikein että 79 oppilasta joutui kotimatkalle vaikka matka vasta alussa. Kuollut ei herää henkiin olivatpa muut oppilaat missä tahansa. <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/200910070004851_uu.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/uutiset/200910070004851_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/200910070004851_uu.shtml</a&gt; Oppilas kuoli luokkaretkellä Keskiviikko 7.10.2009 klo 00.48 (päivitetty klo 08.11) Vasa Övningsskolan luokkaretki sai surullisen päätöksen tiistaina, kertoo Pohjalainen. Yhteensä 80 Övningsskolan ja Vasa Gymnasiumin oppilasta oli luokkaretkellä Krakovassa, kun yksi oppilaista kuoli tiistaiaamuna sairauskohtaukseen. Matka keskeytettiin, osa retkeläisistä palasi Suomeen tiistaina ja loput saapuvat keskiviikkona. Ryhmälle on annettu kriisiapua paikan päällä, Pohjalainen kertoo. - Suurimmalle osalle oppilaista pystyttiin järjestämään paluulento jo tiistaina, osa lentää Vaasaan keskiviikkona, kertoi Övningsskolan johtava rehtori Gun Jakobsson Pohjalaiselle. Ryhmä lähti matkalle Puolaan ja Saksaan suuntautuneelle matkalle sunnuntaina, ja reissussa oli tarkoitus olla viikon. Kriisiryhmä kokoontuu keskiviikkona, torstaina ja perjantaina oppilaiden tueksi. IL

Kun emme tiedä tilannetta.



Sairaskohtaus on voinut tapahtua niin, että koko porukka on nähnyt kuoleman. Yrittänyt ehkä elvyttää ja se ei ole auttanut. Sen jälkeen sittenkö pitäisi jatkaa "normaalia" luokkaretkeä, kun mitään ei olisi tapahtunut. Miettikää nyt itsekin, että te olette parhaiden työkavereiden kanssa reissussa ja yksi kuolee silmiesi edessä. Jatkaisitko matkaa?

Kyse lienee kuitenkin vielä alaikäisistä lapsista jotka ovat toisessa maassa ilman vanhempiaan. Luokkatoverin kuolema saattaa olla joillekin liian suuri taakka kannettavaksi yksin, minä en ainakaan retkueen huoltajana olisi suostunut jatkamaan retkeä.



Lisäksi, meillä ei ole tietoa siitä minkälaisesta sairauskohtauksesta on oikein ollut kyse. Ehkä luokkatoverit ovat nähneet ja yrittäneet auttaa? Vai voisiko kyseessä olla itsemurha? Sen käsittelemisessä olisi koulutovereillakin tekemistä... emme voi tietää.

keskeyttää retki vainajan kunnioittamiseksi tuommoisessa kamalassa tilanteessa.

keskeyttää retki vainajan kunnioittamiseksi tuommoisessa kamalassa tilanteessa.

Vaikka vainaja kuinka toivoisi jäljelle jääneiden hyppivän riemusta kun hän on kuollut (mitä en tässä tapauksessa usko) niin tuskin kukaan täyspäinen ihminen niin kuitenkaan tekee.

Olettaisin vainajan tässä tapauksessa itsekin järkyttyneen äkillisestä kuolemastaan jos tällainen olisi mahdollista. Me emme voi tietää ja siksi toimitaan normaalien tapojen mukaan.

paluumatkan ? Menopaluu tietyillä leinnoilla oli jo maksettu. Kuka maksaa tämän ylimääräisen matkan ?

Matkavakuutuksestahan tuollaiset kulut menevät, joten siinä ei ole mitään ongelmaa.



Mulla on myöskin kouluajalta muisto kun rinnakkaisluokkalainen kuoli liikenneonnettomuudessa. Kyllä se järkytti meidän koko koulua ja asiaa puitiin luokassa. Minäkään en tuntenut tuota poikaa kuin ulkonäöltä, mutta silti tapahtuma järkytti.



Millainen vanhempi muuten antaa teininsä seikkailla maailmalla yksin ilman vanhempia tuollaisessa tilanteessa? Lapsi soittaa hädissään kotiin, niin äiti vaan vastaa, että luokkakaverin kuolema on ihan normaalia, jatka vaan museokierrosta.

Millainen olisi ap:n aloitus mahtanut olla, jos hänen oma lapsensa olisi kuollut luokkaretkellä ja luokkatoverit olisivat muina miehinä jatkaneet retkeään.



Voihan se olla että moni nuorista ja aikuisista on niin kovapintaisia ettei ihmisen kuoleminen viereltä kosketa eikä järkytä, mutta toivon tosiaan että sellaiset ovat vähemmistönä kansasta.

Toiselle se on helpompaa kotona yksin tai vanhempien seurassa, toiselle taas luokkakaverien kanssa keskustellen.

Voihan se olla että moni nuorista ja aikuisista on niin kovapintaisia ettei ihmisen kuoleminen viereltä kosketa eikä järkytä, mutta toivon tosiaan että sellaiset ovat vähemmistönä kansasta.

Millainen olisi ap:n aloitus mahtanut olla, jos hänen oma lapsensa olisi kuollut luokkaretkellä ja luokkatoverit olisivat muina miehinä jatkaneet retkeään.

Voihan se olla että moni nuorista ja aikuisista on niin kovapintaisia ettei ihmisen kuoleminen viereltä kosketa eikä järkytä, mutta toivon tosiaan että sellaiset ovat vähemmistönä kansasta.

Ja sitä satoa me sitten niitämme yhteiskunnassamme kun yhä useammat voivat pahoin.