Oppilas kuoli luokkaretkellä Krakovassa - luokkaretki keskeytettiin

järkyttynyt siitä, miten tunteettomia ihmisiä tällä palstalla on! Ei siinä ole mitään luonnollista, että nuori kuolee luokkaretkellä. Tekivät oikean ratkaisun, kun lähtivät kotiin.

heh :-)

En ymmärrä miksi oikeasti vieraille ihmisille tarjotaan jotain psykologin apua? on vieraannuttu kuolemasta kokonaan nyky-yhteiskunnassa. en haluais että mun kuollessa täysin yhdentekevät ihmiset hakee apua suuren tuskaan vain koska satuttiin olemaan saman koulun oppilaita.

...ovat erilaisia, tuntevat ja reagoivat asioihin eri tavalla. Varsinkin herkässä iässä olevat teinit voivat kokea asian kovinkin syvästi, vaikka eivät menehtynyttä olisi henkilökohtaisesti tunteneet. Onhan se varmasti järkytys, jos saman ikäinen ihminen kuolee yllättäen, vaikkakin sairaskohtaukseen. Moni varmaan haluaa keskutella asiasta ja tässä on nimenomaan hyvä, että on ammattiauttajia mukana. Ei ole hyvä, että teini jää yksin pohtimaan asiaa. Johan sen näkee nykyelämässä mitä siitä seuraa, kun kunnilla ei ole varaa tarjota riittävästi palveluita lasten ja nuorten henkisen hyvin voinnin turvaamiseen.

Jos itse kokee, ettei mihinkään tarvitse kriisiapua, niin hyvä niin, mutta miksi se pitäisi muilta kieltää.

järkyttynyt siitä, miten tunteettomia ihmisiä tällä palstalla on! Ei siinä ole mitään luonnollista, että nuori kuolee luokkaretkellä. Tekivät oikean ratkaisun, kun lähtivät kotiin.

vaikka se ois maksanut mitä, niin ois mun mielestä ollut erittäin törkeää jatkaa reissua tuollaisen tapauksen jälkeen.

Uskon että jos ei kaikki, niin hyvin moni heistä on ollut todella järkyttynyt toisen kuolemasta. Hän on voinut olla jollekin oppilaalle paras kaveri. Olisiko vain pitänyt jatkaa nähtävyyksien katselua, kun toiset itkee ja suree vieressä?



Kuolema on sinänsä luonnollinen asia, mutta läheisen luokkatoverin yhtäkkinen lähteminen ei ole ihan jokapäiväinen tapahtuma, jonka voi ohittaa olankohautuksella ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

suunnitelman mukaan.



Ehkä noilla suomenruotsalaisilla on rahaa reissuta miten paljon vaan.



En vaan käsitä että kaikkien piti palata kesken luokkaretken.

Siis järkyttävä mitä porukkaa. Luulin että vain ht-net voi olla täynnä näin sydämettömiä ja narsistisia ihmisiä, joille yhden ihmisen kuolema kuitataan olankohautuksella.



Kirjoittaako tänne aikuiset ihmiset?



Satun tuntemaan tämän kuolleen henkilön läheisiä, ja tuntuu pahalta miten julmasti täällä asiaa puidaan. Mutta taidankin olla nykypäivänä kummajainen kun tunnen empatiaa.



Sääli käy teitä, ja samalla kauhistutta millaisten ihmisten kanssa samassa maailmassa lapseni joutuvat kasvamaan.



googlen avulla eksyin tänne, ja en varmasti eksy uudelleen

maailmalle reissuun ja siellä sitten tapahtuisi jotakin näin ikävää, että yksi retkelle lähtijöistä kuolee, niin mitä te teette.



a) kehoitatte lastanne vaan pysymään retkellä, kun siitä on maksettukin niin paljon ja voi, voi, elämä on.



b) kehoitatte tulemaan kotiin, kun ette voi olla tapauksen taustoista tietoinen ja olette epätietoisia retken yleisestä turvallisuudesta

Ajatteletteko oikeasti asiasta näin?Kyllä mä ainakin oman lapsen haluaisin reissusta kotiin ja haluaisn seurata kuinka se vaikuttaa/puhua jos haluaa.

Tosi julmaa ajatella tälläsen sattuessa sitä kuinka paljon matka maksaa jne.Oikea päätös minun mielestä..Jaksamisia omaisille!

koulu on suljettava viikoksi?

joten on ihan eri asia tällainen luokkaretkitilanne.

Oikein hyvä, että lapset ovat päässeet kotiin "turvaan", vanhempien kanssa puimaan järkyttävää tilannetta. Varmasti olisi osa porukasta ollut aika ahdistunutta kotiinpalatessa, jos retkeä olisi jatkettu.

keskeytymistä? Jotain tapoja sentään vielä on olemassa. Eiköhän se matka ole pilalla joka tapauksessa tuollaisen tapauksen jälkeen.

Niin yrittäisin neuvotella oppilaiden ja muiden opettajien kanssa mitä tehdään. Jos vain muutama haluaisi jäädä, niin koko reissu keskeytettäisiin. Jos taas halukkaita jatkajia olisi paljon, niin sitten sovittaisiin ketkä jäävät (ja tarpeellinen määrä opettajia jäisi myös) ja ketkä lähtevät.

Ei mistään äidin pikku ekaluokkalaisesta.

Ei mistään äidin pikku ekaluokkalaisesta.

että jos hyvä ystäväsi/pitkäaikainen työkaverisi kuolisi kesken etelänmatkanne, jäisit mielelläsi lomailemaan itse?

Meneekö raja kriisitilanteen aiheuttamaan vanhempien läsnäolon tarpeeseen vaikka 8 ikävuodessa?

Ihmiset on kyllä tajuttoman kylmäkiskoisia ja elämästä vieraantuneita.

Toiselle se on shokki ja tragedia, toiselle luonnollinen osa elämää.



[i Ihmiset on kyllä tajuttoman kylmäkiskoisia ja elämästä vieraantuneita.

[/quote]

Toiselle se on shokki ja tragedia, toiselle luonnollinen osa elämää.

[i Ihmiset on kyllä tajuttoman kylmäkiskoisia ja elämästä vieraantuneita.

harva suhtautuu nuorten ihmisten kuolemaan "luonnollisena osana elämää". On pikkuisen eri asia kun 90-vuotias isomummo kuolee, kuin 16-17-vuotias nuori. Jos ei tunnu surulliselta ja kauhealta, niin mikä sitten tuntuu? Ilmeisesti ei mikään, eli tunne-elämän puolella on kylmää ja tyhjää.

Olen monen muun tavoin hyvin järkyttynyt ja ahdistunut näistä täysin tunteettomista, eläytymis- ja empatiakyvyttömistä vastauksista. Vinkki: ihmisessä on mahdollisesti jotain vikaa, ellei hän ymmärrä tilanteen ahdistavuutta retkelläolevan nuoren näkökulmasta.

määrää suhteessa alaikäisiin? Joku ope joka on yrittänyt antaa ensiapua saattaa olla liian väsynyt ja ahdistunut jatkaakseen reissua. Joku toinen ope saattaa ruumista kotimatkalle. Opeja ei luultavasti ole ylimääräisiä matkalla, joten jo valvojien puutteen takia matka on keskeytettävä.



Siksi toiseksi, kyllä normaali ihminen reagoi toisen yllättävään sairaskohtaukseen ja kuolemaan voimakkaasti, kyllä siinä voi vielä tuon ikäiselle tulla äitiä ikävä.



Minusta oli järkevä päätös keskeyttää reissu, ei nykyihmisille joku Krakovan matka ole mikään ainutkertainen mahdollisuus, vaikka toki kaunis ja hieno kaupunki onkin.

Ei kaikki samalla vuosikurssilla olevat tunne toisiaan, ei välttämättä edes nimeltä. Silloin ei välttämättä ole mitenkään suunnattoman järkyttynyt.

Siksi toiseksi, kyllä normaali ihminen reagoi toisen yllättävään sairaskohtaukseen ja kuolemaan voimakkaasti, kyllä siinä voi vielä tuon ikäiselle tulla äitiä ikävä.

Olen monen muun tavoin hyvin järkyttynyt ja ahdistunut näistä täysin tunteettomista, eläytymis- ja empatiakyvyttömistä vastauksista. Vinkki: ihmisessä on mahdollisesti jotain vikaa, ellei hän ymmärrä tilanteen ahdistavuutta retkelläolevan nuoren näkökulmasta.

Kun aloitin lukion, ensimmäisen kouluviikon perjantaina tuli suruviesti toisen ekaluokkalaisen (siis 16-vuotiaan lukiolaisen) kuolemasta. Hän oli kuollut aivan yllättäen nukkuessaan, eikä syy ollut selvillä. Koska koulu oli juuri alkanut, tuskin kukaan oli häneen liiemmin ehtinyt tutustua - itse en edes tiennyt, miltä tuo rinnakkaisluokalla aloittanut tyttö näytti.

Koko koulun ylitse käyvä järkytys oli kuitenkin käsin kosketeltava. Muistan vieläkin, yli kymmenen vuoden jälkeen, tapahtumaan liittyviä yksityiskohtia: rehtorin pitämän aamunavauksen, hiljaisen hetken ja aiheesta oppitunnilla kirjoittamani tekstin. Vuosien varrella tapaus on silloin tällöin tullut mieleen myöhemminkin. Se oli kaiken kaikkiaan niin traaginen. Nuori ihminen, juuri aloittanut uuden elämänvaiheen ja tutustumassa niin moneen uuteen ihmiseen - ja aivan äkkiä, täysin varoittamatta hän olikin poissa!

Kuten joku muukin jo kirjoitti, nuori, lukioikäinen ihminen EI ole tuttu kuoleman kanssa, eikä nuoren kuolema koskaan ole "luonnollista" samassa merkityksessä kuin iäkkään ihmisen. Lisäksi matkalla tapahtunut kuolema on niin ikään erityisen järkyttävä. Tämä on sisäänrakennettu meihin ihmisenä. On jotain syvästi ahdistavaa ajatuksessa, että kuolee yllättäen ja kaukana rakkaistaan. Tämä ahdistaa myös muita kuin läheisiä.

Todella; en voi ymmärtää niitä, jotka eivät ymmärrä. Leirikoulun keskeyttäminen oli varmasti ainoa oikea ratkaisu tuossa tilanteessa.