Oppilas kuoli luokkaretkellä Krakovassa - luokkaretki keskeytettiin

Itse toimisin samoin kun ketjuun ilmaantunut opettaja jättämällä pois "iloisin mielin" sanonnan.

Elämä jatkuu vaikka koulukaveri kuolee.

Kyseisen päivän ohjelma muuttuisi ja keskusteltaisiin asiasta.

Ei kotimaassakaan pistetä koulun ovia kiinni jos yksi oppilas kuolee ellei kyse kouluampumisesta.

Tominta on ollut hätiköityä tässä tapauksessa.

ap

Itse olisin opettajana peruuttanut kyseisen päivän loppupäivän ohjelman ja vaihtanut sen tilalle yhteisen kokoontumis- ja keskustelutilaisuuden kuolemasta. Tämä olisi samalla paikka purkaa tunteita ja antaa kriisiapua sitä tarvitseville. Olisin kuitenkin tuonut esille myös sen kysymyksen, mitä vainaja olisi halunnut luokan tässä tinateessa tekevän; keskeyttävän kauan odotetun matkan vai jatkavan iloisin mielin?

Seuraavana päivänä ohjelma jatkuisi normaalisti.

Ja selostamaan asia lapsille. Järkyttävämpää lapselle minusta on joku silmitön kouluampuminen kuin ihmisen luonnollinen kuolema.

jos lapsi, tai olipa nyt vaikka lukioikäinen, KUOLEE sairaskohtaukseen, se sitoo aika paljon voimavaroja opettajilta. Lapsi on viety sairaalaan, vanhempien kanssa on oltava yhteydessä, paljon asioiden järjestelyä, osa nuorista on varmasti hyvin järkyttyneitä, ehkä moni nähnyt sairaskohtauksen ja pelästynyt. Emme tiedä ollenkaan mitä kaikkea ikävää tapaukseen liittyy. Mulle tulee mieleen että nuoret ovat mahdollisesti ryypänneet keskenään ja sairaskohtaus on voinut liittyä tällaiseen.

mukana + todennäköisesti matkalla on muutama vanhempikin valvojina. Ei homma ole yhden opettajan varassa.

Matkapäivät on koulupäiviä joten kouluunsa niiden oppilaiden on mentävä loppuviikoksi.

jos lapsi, tai ol

ipa nyt vaikka lukioikäinen, KUOLEE sairaskohtaukseen, se sitoo aika paljon voimavaroja opettajilta. Lapsi on viety sairaalaan, vanhempien kanssa on oltava yhteydessä, paljon asioiden järjestelyä, osa nuorista on varmasti hyvin järkyttyneitä, ehkä moni nähnyt sairaskohtauksen ja pelästynyt. Emme tiedä ollenkaan mitä kaikkea ikävää tapaukseen liittyy. Mulle tulee mieleen että nuoret ovat mahdollisesti ryypänneet keskenään ja sairaskohtaus on voinut liittyä tällaiseen.

on pilata kaikkien retki, hetken muistamisen ja kunnioituksen kyllä ymmärrän. Ja just toi kriisiapu, sitähän käytetään todellakin jo kun kynsi katkeaa, ei mitään järkeä. Kamalasti hukkaan heitettyjä rahoja ja odotuksia, vain kun joku tuntematon kuolee.

olihan siellä joukossa varmasti läheisiäkin ystäviä ja kavereita ja varmasi olisi ollut kamala loppureissu, jos hommaa olisi päätetty jatkaa. Aika tunteettomia olette jos ette tuota pysty ymmärtämään.

rahana menetetyistä lomapäivistä, joten pääsee myöhemmin matkalle uudelleen. Yleensä kuolemantapauksissa niin on, jos on hyvä matkavakuutus.

ei kaikkien tarvii tuntemattoman takia pilata reissua.

yksi retkelläolija KUOLI? Onhan se nyt järkyttävä tapaus noin nuorilla ihmisillä, että yksi heistä kuolee yhtäkkiä. Ainakin pitäisi olla, normaaleille ihmisille?

eli jos joku kuolee kotimaassa koulu on suljettava viikoksi?

Mutta kun oli yläasteella, rinnakkaisluokan tyttö kuoli jäätyään bussin alle. Koulua ei ollut sinä päivänä, oli muistotilaisuus, ja halukkaat pääsivät puhumaan asiasta psykologin/ kuraattorin kanssa.

yksi retkelläolija KUOLI? Onhan se nyt järkyttävä tapaus noin nuorilla ihmisillä, että yksi heistä kuolee yhtäkkiä. Ainakin pitäisi olla, normaaleille ihmisille?

porukka tihrustaa koneidensa ääressä ja jaellaan haleja jne. istten kun lukioikäinen menehtyy, niin ketään ei kiinnosta ja missään ei tunnu. Laskeeko se lapsen arvo iän mukana vai mistä tällainen reaktio? Olette te av-mammat melko sekopäistä porukkaa.

En ymmärrä miksi oikeasti vieraille ihmisille tarjotaan jotain psykologin apua? on vieraannuttu kuolemasta kokonaan nyky-yhteiskunnassa. en haluais että mun kuollessa täysin yhdentekevät ihmiset hakee apua suuren tuskaan vain koska satuttiin olemaan saman koulun oppilaita.

En ymmärrä miksi oikeasti vieraille ihmisille tarjotaan jotain psykologin apua? on vieraannuttu kuolemasta kokonaan nyky-yhteiskunnassa. en haluais että mun kuollessa täysin yhdentekevät ihmiset hakee apua suuren tuskaan vain koska satuttiin olemaan saman koulun oppilaita.

mutta aina otetaan osaa se on selvää. Jos jonkun palstalaisen lapsi kuolee ei sivuja suljeta viikoksi. Elämä jatkuu.....toivottavasti.

porukka tihrustaa koneidensa ääressä ja jaellaan haleja jne. istten kun lukioikäinen menehtyy, niin ketään ei kiinnosta ja missään ei tunnu. Laskeeko se lapsen arvo iän mukana vai mistä tällainen reaktio? Olette te av-mammat melko sekopäistä porukkaa.

Tosiaan, ehkä psykologi voi auttaa kun kuoli samassa koulussa oppilas. En kyllä tuntenut, ulkonäöltä ehkä tunnistin että joskus olen nähnyt, aivan...

mutta aina otetaan osaa se on selvää. Jos jonkun palstalaisen lapsi kuolee ei sivuja suljeta viikoksi. Elämä jatkuu.....toivottavasti.

porukka tihrustaa koneidensa ääressä ja jaellaan haleja jne. istten kun lukioikäinen menehtyy, niin ketään ei kiinnosta ja missään ei tunnu. Laskeeko se lapsen arvo iän mukana vai mistä tällainen reaktio? Olette te av-mammat melko sekopäistä porukkaa.

ja tuolla on reissussa nuoria/lapsia.

Ei se suru ja järkytys vähene tai lisäänny yhtään sen enempää, oli sitten kotona tai matkalla. Monesti on juuri niinpäin, että luokkakaverien läsnäolo ja keskustelu auttaa pääsemään asiasta helpommin yli. Jos jokainen palaa kotiinsa yksikseen suremaan, näin ei tapahdu.

http://www.vasa.abo.fi/vos/gym/default1.htm



miten iso lukio??????

luokkakaverin kuolemasta retkellä ja ylipäätään. Tuossa iässä ei edes tajunnut kuoleman mahdollisuutta. Kuolema kuului vain vanhoille ihmisille, ei nuorille ja iloisille. En olisi itse halunnut jatkaa retkeä, kaikki kivat fiilikset olisivat poissa.

Ruotsalaiset tekivät ihan oikein.