Vauvoja ei niin vaan totutella yhtään mihinkään!
Vauvat eivät niin vaan opi nukahtamaan itsekseen tai nuku metelissä "kun vaan totutetaan". Toiset vauvat osaavat sen kuten esikoiseni kun taas toiset eivät millään kuten toinen lapseni. Esikoisen aikoihin tosin itsekin olin niin tyhmä että ajattelin vaan kaiken olevan kiinni suunnattoman loistavista kasvatustaidoistani :D Toinen lapsi sitten palautti tämän mamman maan pinnalle ja hyvä niin! Opinpahan sen asian että vauvatkin ovat jo yksilöitä ja sen mukaan toimitaan. Esikoiseni siis nukahti vauvasta saakka itsekseen kun toinen taas ei millään.Lapsen tahtisesti sit mentiin ja poika oppi itsekseen nukahtamaan joskus 3v tienoilla. Ei ollut ollenkaan vaikeaa olla vieressä kunnes nukahti...
Kommentit (19)
Meillä pojat meni itsekseen nukkumaan ja viihtyivät itsekseen, ja kuvittelin itsekin olevani supermamma. Mutta tämä tyttö... *huoh*
Eikä vauvaa kuulukaan väkisin huudattaa, ehtii ne oikeat tavat oppia isompanakin.
osasi hyppyyttää vanhempiaan jo alle vuoden iässä :D:D:D jäikö sulta nyt yöunet vähän vähiin vai mikä nyppii? Terkuin ap
jotta vauva ja taapero ei sitten "hyppyyttäisi" vanhempiaan...kamalaa kasvatusta!
ellei sit halua traumatisoida ja rääkätä lastaan!
tämä on tätä. kyllä mulle on aikanaan tullut hirrrrrveät traumat, voin kaikesta syyttää lapsuuttaa. hohhoi.
Ai että sieppaa kahden huonounisen ja tyytymättömän vauvan äitinä nämä "mitäs olet opettanut.." neuvojat. Tiedän mistä puhun koska keskimmäinen lapsi oli taas hyvinnukkuva ja letkeä tapaus ja sama kasvatus kaikilla.
Ja aika usein tuntuu, ettei tuota vauvojen erilaisuutta ymmärrä, jollei itselle ole osunut lapsiksi hyvin erilaiset yksilöt. Ja sitten kun siihen päälle vielä ajattelee, että ne erilaiset yksilöt on kuitenkin luotu samoista aineksista (siis vanhemmista), niin kuinka erilaisia sitten ovatkaan vielä muiden ihmisten lapset omiin verrattuna!
Mutta tosiaan aina tulee vastaan niitä hämmästyneitä ilmeitä, kun kerron, ettei meidän kolmevuotias ole vieläkään tottunut tuohon liikenteen meluun, vaan edelleen herää esim. moottoripyöriin. Ja totuttelua on kyllä riittänyt tän kolmen vuoden aikana, sillä enhän minä tuota liikennettä ole tuosta saanut lopetettua, vaikka joskus väsyneenä olenkin sitä aika lailla vihannut. Mutta tosiaan se vastaus on sitten sellainen epäileväinen "ai minä oon luullut, että lapsi tottuu ääniin, kun sen vaan opettaa niille".
minun kaverini yksi vuotias vauva herää jokaiseen ääneen. ei pysty suihkun jälkeen kuivaamaan edes kaverini hiuksia.
tietokone siirretty pois samasta huoneesta jossa lapsi nukkui ja televisiossa äänet melkein kiinni.. onko tämäkään ihan oikea ratkaisu
ja vaikuttavat jo ihan pienen lapsen toimintaan tosi paljon. Sama koskee esim lasten vilkkauteen. Joku rauhallisen temperamentin omaavan lapsen äiti saattaa syvästi paheksua vilkkaiden lasten äitejä, ja ihmetellä, minkälaista kotona oikein onkaan, kun vilkkauskin on temperamenttipiirre, jota ei saa lapseen kasvatettua, eikä lapsesta pois. Toki käyttäytymistä pitää silti opettaa, vaikka se toisille vaikeampaa olisikin.
En siis olekaan huono mamma, kun vauvani ei nukahda ilman nukuttamista. Tältä palstalta kun saa sen käsityksen, että vauvakin vaan laitetaan sinne omaan sänkyynsä ja sitten hän nukkuu.
että samankin perheen lasten temperamenttierot voivat olla valtavia.
ja nää kaikki ittensä korostajat. Tasapainoinen äiti tai isä tietää, miten lapsen on hyvä olla. Ja siihen ei kuulu turhat kyyneleet eikä epämukava tai pelokas olo.
Kuunnelkaa vain omantunnon ja järjen ääntä. Lapsi on lapsi vain jonkin aikaa, ja tarvitsee teitä isinä ja äiteinä. Sen jälkeen on taas aikaa vuosikymmeniä ottaa sitä "omaa aikaa" tms. Useimmilla täällä tuntuu parisuhdekin olevan niin heikolla pohjalla, että se kaatuu just siihen, jos on lasta iltasin nukuttamassa 15-30 minuuttia. Onneksi oma parisuhde on niin vahvalla pohjalla, ettei todellakaan tartte tuommosia pelätä... Päin vastoin, mies varmaan vaatis yksinhuoltajuutta jos kohtelisin lasta kaltoin ja antasin vaan itkeä ja puuhaisin jotain kivempaa...
että meillä tehdään tylsiä toinen toistaan muistuttavia lapsia, kun he ovat oppineet säännöllisen päivärytmin, iltarituaalit sun muut mitä olemme luulleet heille opettavamme.
Luonteiltaan ja taipumuksiltaan he ovat kyllä kaikki omanlaisiaan.
kyllä he meillä ovat jostain syystä esimerkiksi nuo iltarutiinit oppineet ilman ihmeempiä vaikeuksia.
Kolmen lapsen äitinä olen todellakin huomannut, että samankin perheen lasten temperamenttierot voivat olla valtavia.
minun kaverini yksi vuotias vauva herää jokaiseen ääneen. ei pysty suihkun jälkeen kuivaamaan edes kaverini hiuksia. tietokone siirretty pois samasta huoneesta jossa lapsi nukkui ja televisiossa äänet melkein kiinni.. onko tämäkään ihan oikea ratkaisu
että kun vauva herää jokaiseen ääneen, niin siinä ei oo olemassa sitä mahdollisuutta, että kuivais hiukset tai pitäis telkkarissa ääniä.
Mutta kun nää kaikkitietävät tutut kuvittelee, että vauva on opetettu siihen äänettömyyteen, vaikka todellisuudessa se menee niin, että vauva ei siedä ääniä, ja siksi vauvan jatkuva valvottaminen vain siksi, että aikuiset saa katsoa telkkaria, on aika lähellä kidutusta. Valvottaminenhan on yksi perinteinen kidutuksen muoto.
Kannattaa tosissaan miettiä kumpi oli ensin, muna vai kana.
T. Se liikennemeluun heräilevän äiti, jonka lapsi ei ole totuttamisesta huolimatta tottunut ääniin.
Lapset ovat persoonina erilaisia. Luulen, että äidin hormonitasapainolla tai lapsen persoonalla merkitystä millainen lapsesta tulee, toiset herkempiä ja itkevät kaikkea, toiset nukkuvat kuin tukit. En usko että opettamisesta kyse. Neljäs lapsi tulossa ja kaikki erilaisia itkijöitä olleet...
Siis poika oli taitavampi hyppyyttämään kuin esikoinen?