Lue keskustelun säännöt.
Epäsosiaalinen lapsi.
06.10.2009 |
Yritetäänpä, josko tällä keskustelupalstalla saisi järkevääkin keskustelua aikaan. Odotukset eivät ole korkealla.
Meillä on viisivuotias lapsi, joka on hyvin epäsosiaalinen, ujo ja vetäytyvä. Hän viihtyy yksin, omien ajatusmalliensa ja rakentamiensa systeemien parissa.
Hän ei ole ehkä koskaan oppinut kunnollista tapaa leikkiä muiden kanssa, eikä ehkä koskaan välttämättä opikaan.
Esikoulussakin hän leikkii enimmäkseen yksin, siinä määrin, että asiaan on opettajien ja lastenhoitajien taholta kiinnitetty huomiota.
Lapsi selvästi tiedostaa asian, ja se myös ahdistaa häntä, sillä hän on ottanut sen usein puheeksi - kukaan ei leiki hänen kanssaan jne.
Nyt olisivat hyvät neuvot, apu tai vertaistuki tarpeen.
Kommentit (10)
Rohkaise sitä enemmän. Vähennä moittimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. pyytäisitte joskus jonkun eskarikaverin teille leikkimään?
esim. neuvolan kautta pääsette eteenpäin. Mieleeni tulee aspergerin oireyhtymän mahdollisuus esimerkiksi. Ei toki välttämättä ole kyse siitä.
Olin juuri tuollainen. Inhosin yli kaiken sitä, että minut jätettäisiin toisten lasten luo, niin ettei vanhempia tai kerhon hoitajia olisi paikalla.
Täytyy kyllä sanoa, että ujous kesti läpi koulun, aika lukioon saakka. Se vaikutti jopa ammatinvalintaan - valitsin lyhyimmän mahdollisen koulutuksen, koska ajatus siitä, että joutuisin viettämään luokanomaisessa ympäristössä opiskellen jopa neljä vuotta esim amk:ssa, oli minulle kauhistus.
Nyt olen päässyt ihmispelostani yli, mutta kyllä se on vienyt aikaa. Olen hyvän matkaa yli 30-vuotias. Tapaan työssäni viikottain kymmeniä ihmisiä, joudun soittamaan ex tempore -puheluja tuosta vaan joka päivä. En olisi tähän nuorempana pystynyt.
Monia ystäviä minulla ei teini-iässä ollut, enkä koskaan viihtynyt suurissa kaveriporukoissa. Kun olin pieni, ujoutta ei hoidettu millään lailla. Nyt varmasti on tähän keinot. Mutta 70-80-luvuilla ei kai ollut tapana puuttta tällaisiin asioihin.
Saatoin esim koulussa jättää vastaamatta opettajan kysymykseen (vaikka tiesin vastauksen) ihan vain sen takia, että minusta olisi ollut erittäin epämukavaa puhua koko luokan kuullen. Olin tällöin 11-12 -vuotias. Yläasteella en viitannut kertaakaan jne. Tottakai tämä vaikutti myös todistukseen.
En usko, että saat lapsestasi väkisin sosiaalista. Mutta tuskin hänestä tämän takia nyt mitään hulttiota tulee ;) Ei se sosiaalisuus ole sama kuin älykkyys.
Meillä todella sosiaalinen ja tykätty poika. Ei sun poikasi tarvi tehdä mitään, kun poikani vie hommaa eteenpäin ja pitää hyvä huolta kavereistaan. On myös 5v. vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisuus kunniaan..rakastakaa ja kehukaa lapsianne..olkaa ylpeitä lapsistanne silloin asiat eivät voi mennä pieleen..hyviä ihmisiä tulee ujoista..rakastettuja ja menestyneitä. Ujot ovat herkkiä ihmisiä..suurin osa näyttelijöistä on kertoneet olleensä ja olevansa ujoja siviilissä..kaikkien ei tarvitse tuoda itseään esille ja olla sosiaalisia..ujolla tie ei ole helppo,mutta vaatii rohkeutta olla erilainen kuin muut...helpoiten elämässä pääsee sulautumalla massaan..jokaiselle täytyy antaa tehdä virheitä, oppia ja sitä kautta kasvaa ihmisenä.
Erilaisuus kunniaan..rakastakaa ja kehukaa lapsianne..olkaa ylpeitä lapsistanne silloin asiat eivät voi mennä pieleen..hyviä ihmisiä tulee ujoista..rakastettuja ja menestyneitä. Ujot ovat herkkiä ihmisiä..suurin osa näyttelijöistä on kertoneet olleensä ja olevansa ujoja siviilissä..kaikkien ei tarvitse tuoda itseään esille ja olla sosiaalisia..ujolla tie ei ole helppo,mutta vaatii rohkeutta olla erilainen kuin muut...helpoiten elämässä pääsee sulautumalla massaan..jokaiselle täytyy antaa tehdä virheitä, oppia ja sitä kautta kasvaa ihmisenä.
ja kehity normaalisti vaikka antaisi kuinka aikaa.
t: autisti-tytön äiti (jonka monet kaverit ovat yhä sitä mieltä ettei lapsessa ole mitään epänormaalia, tarvitsisi vaan vähän enemmän sitä aikaa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kuulla lisää kokemuksia muilta...välillä ollaan ihan pulassa kun ei tiedetä miten helpottaa lapsen elämää.
Meidän tapauksessa lapsi on kaikesta kiinnostunut ja hyvä keskittymään ja ihan normaali lapsi tuttujen seurassa. Oppi itse jo aikoja sitten lukemaan ja laskemaan jne, mutta.....pelkää toisia lapsia ja jos häneen kiinnitetään vähäisintäkään huomiota jne. Miten tällainen tulee pärjäämään koulussa, saako koskaan kavereita, leimataanko päästään vialliseksi kun ei uskalla toimia kuten muut. Olen huomannut, että lapsi ajattelee itsestään liian kriittisesti ja ei sitten uskalla tehdä mitään vaan menee ihan paniikkiin joissain tilanteissa. Mielestäni aina on häntä pyritty rohkaisemaan ja kannustamaan eikä päinvastoin, mutta itseluottamus on kyllä olematon. Kokemuksia?
Meillä vähän samantyyppinen lapsi, tosin kukaan ei ole asiaa erityisesti korostanut. Ei ole kovin kiinnostunut muista ihmisistä, mutta muuten ihan fiksu ja perheen kanssa toimii suht normaalin lapsen tapaan. Kehitystä on tapahtunut, mutta hitaammin kuin ns. normaalilla lapsella. En ole ollut kovin huolissani, koska lasta ei tunnu asia häiritsevän, ja koulussa on kuitenkin kavereita (1-luokkalainen). Omalla lapsella on vaikeutta luoda ystävyyssuhteita eli tarvitsee siihen apua, mutta kun muut lapset tulevat tutuiksi, toimii heidän kanssaan suht ok. Toiset vaan ovat vähemmän sosiaalisia kuin toiset, minkäs sille mahtaa? Ehkä aikakin saattaa tehdä tehtävänsä, meillä ainakin kehitystä on tapahtunut parissa vuodessa tosi paljon.