Miksi lastenvaatteisiin hurahtaneet bloggaa julkisesti kun eivät kestä kritiikkiä?

näissä blogeissa tai bloggaamattomissa lastenvaatefriikeissä kyse rahasta? Itse olen aikoinaan panostanut hurjasti omaan pukeutumiseeni ja lasten saannin myötä painopiste siirtyi heidän vaatteisiin. En bloggaa enkä todellakaan ajattele, että joku pitäisi minua parempana,varakkaampana tai tyhjäpäisempänä kauniiden vaatteiden tähden. Oma motiivini on vain ja ainoastaan esteettinen. Vaatteiden hankkiminen ei vie sen enempää aikaa kuin mikään muukaan harrastus ja mielestäni äitikin on ansainnut omaa aikaa. En käy radalla enkä syö sipsejä tai kittaa sidukkaa. Säästämäni ajan ja rahat käytän shoppailuun, jota netissä voi tehdä kun lapset nukkuvat. Käyttövaatteet annan hyväntekeväisyyteen ja arvokkaammat myyn kirppiksellä. Jos ei kukaan ostaisi niitä uusia, niin mitä sieltä kirppikseltä ostaisivat nämä syvälliset ja aidosti tuntevat äidit? En ymmärrä väitettä siitä että KAIKKI aika ja ajatukset pyörisivät vaatteiden ympärillä, miten niin? Se on vain yksi osa elämää, mutta kieltämättä näkyvä. Ja moni ihminen tykkää valokuvata lapsiaan, mutta ilmeisesti valokuvaus on hieno harrastus vain jos lapsi on naku tai aina samoissa kamppeissa.

Blogit jonkinlaisia vertaistuen foorumeita?



Nämä blogit taitaa olla jonkinlainen vertaistuen foorumi lastenvaatteisiin hurahtaneille. Sellaisen kuvan saa kun niitä lukee. Kilvan kehuvat toisiaan ja siten kannustavat jatkamaan sitä käsistä karannutta touhua. Ihan tältäkin kannalta ehdottaisin suljettuja yhteisöjä, niinkuin monilla vertaistukiryhmillä on, siis jos ette halua lukea kritiikkiä, vaan varauksetonta kehua.



Bloggaajien lasten oikeudet?



Tulee mieleen, että ovatko nämä bloggaajat ollenkaan miettineet lastensa oikeuksia/turvallisuutta. Siis kun hövelisti vaan latailevat julkiseen internettiin kasvokuvia jälkikasvustaan kuva toisensa perään. Näistä kuvista jää pysyvä jälki internettiin. Ei niitä sieltä saa kokonaan pois, vaikka ne myöhemmin kävisikin poistamassa sivuiltaan. Jollekin palvelimelle jää aina jälki. Kuvauksen kohteelta tulisi aina kysyä lupa kuvan julkaisemiseen. Omien alaikäisten lastensa suhteen moraalinen vastuu asiassa on vanhemmilla.



Millaisen kuvan annan itsestäni?



Jos avaisin päiväkirjani maailmalle, pohtisin kyllä tarkasti mitä sinne kirjoitan. Se millaisen kuvan itsestäni annan, vaikuttaa siihen millaisen käsityksen ihmiset minusta muodostavat. Kritiikkiinkin pitäisi varautua jos julkisen päiväkirjan avaisin. Kun kirjoitan päiväkirjaani yksityisesti tai vain ystävieni silmille, ei tarvitse niin paljoa miettiä mitä muut ajattelevat. Itseasiassa tarkemmin ajatellen minusta olisi ihan kauhea ajatuskin avata päiväkirjani maailmalle!



Onko ostomania tavoiteltava asia ja yleensäkin sellainen asia mistä voi olla ylpeä?



Mä olen tähän asti ajatellut, että hillitön shoppailu on jotenkin noloa. Harrastan sitä välillä, sillä saa hyvän mielen nopeasti, mutta mulle ainakin usein tulee eräänlainen krapula, kun pääsen kaupasta kotiin ja irroittelen niitä hintalappuja vaatteista. Itse ostaminen on kivaa, mutta tavarapaljoutta pursuvat kaapit tekee mulle huonon omatunnon. Herää kysymys, tarvitsenko todella sitää kaikkea tavaraa...



Mutta joo, tässä minun ajatuksia aiheesta.

kauniiden vaatteiden olevan PINNALLISUUTTA. Silti jonkinlainen kateus täytyy olla kiukkunne syynä sillä henkisempään pinnallisuuteen ei kiinnitetä mitään huomiota, esim. siihen että jotkut eivät oikeasti lue lapsilleen. naapurimme lukevat itse seiskaa eivätkä koskaan mitään lapsilleen. mistä lapset saavat ravintoa kielitajulleen,mielikuvitukselleen ja tunne-elämälleen...sitä kutsuisin pinnalliseksi elämäksi myöskin.kukaan ei kuitenkaan täällä pauhaa asiasta että lasten täytyisi saada henkisiä virikkeitä!



Itse olen hyvin maltillinen ostelija enkä ihaile shoppailua mutta pidän sitä aika harmittomana huvina ja blogien kuvia kauniina!

Stockan kuvasto tulee ihan postiluukustakin. Itse en laittaisi lasteni kuvia nettiin, jos haluaisin vaateblogia pitää niin jättäisin kasvot pois ja kuvaisin vaatteita.



Mua häiritsee blogeissa katalogimaisuus. "Pojalla päällä Gant ja Hilfiger, tytöllä Esprit ja GAP".

Antakaa kaikkien kukkien vaan kukkia, ei vaateharrastuksessa mitään kamalan pahaa ole. Pst. kaikkia blogejahan ei ole pakko lukea.

Kuvauksen kohteelta tulisi aina kysyä lupa kuvan julkaisemiseen.

Valokuvan julkaisuoikeus ja tekijänoikeus on valokuvaajalla.

Välillä turhauttaa, kun on tosiaan sen 25 maailman kauneinta (ja kalleinta) hupparia hankkinut lapselle koossa 92 ja niitä ei pääse ihailemaan juuri muut kuin minä.

Olen lukenut vähän muutamaa lastenvaateblogia ja minusta niissä (anteeksi vaan) korostuu se ostovimma. Onhan ne vaatteet tyylikkäitä ja ihania, mutta eihän niistä hirveästi vinkkejä saa, muuta kuin sen että ostetaan ja ostetaan ihan päättömästi. Ehkä juuri tuon ensivaikutelman takia en ole ruvennut lukemaan mitään blogia sen tarkemmin, sillä minulla on itselläni ollut joskus ostohysterian oireita ja en välittäisi palata niihin aikoihin edes virtuaalisesti ;)

Sen sijaan haluaisin lukea blogia, jossa esitellään sekaisin uusia, kierrätettyjä ja itse tehtyjä lastenvaatteita. Minulla oli esim yksi hiekkalaatikkotuttu, joka oli opiskelija ja miehensä myös. Olivat jonkin verran hippimäinen pariskunta ja heillä ei todellakaan ollut paljon rahaa käyttää vaatteisiin, suurin osa oli kirpparilta tms. Mutta kauniimmin puettua lasta saa hakea ja äiti (ja isä?) onnistui saamaan ne 80-luvun rytkytkin näyttämään kivoilta niiden uudempien rinnalla. Kengät ja sadevarusteet tms oli tietysti aina priimaa.

Eli tarkoitan sitä, että minusta tyylikkyyttä ei ole se, että ostetaan ne 65 paitaa ja 23 sammarit, vaan persoonallisuus. Kuka tahansa voi noukkia ne gantit sieltä nettikaupasta ja tuleehan niin joskus itsekin tehtyä ;)

muakin kiinnostais sellanen kierrätys- tuunaus- säästäväisyysblogi enemmän.





Muuten vinkki lastenvaateharrastajille: miksi ette verkostoutuisi ja alkaisi keräämään yhteistä vaatekeräystä esim. Venäjän lastenkoteihin? Silloin varmaan moni uskoisi helpommin, ettette ole niin itsekkäitä.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pelastakaa+lapset+varoittaa+vanhempi…



28.8.2009 9:42 | Päivitetty: 28.8.2009 11:22

A A Pipsa Palttala



Helsingin Sanomat



Lastensuojelujärjestö Pelastakaa lapset ry kehottaa vanhempia välttämään lasten kuvien julkaisemista avoimilla internetsivuilla. Järjestön mukaan kuvat ovat vaarassa joutua vääriin käsiin.



"Toisessa yhteydessä, esimerkiksi seksuaalissävytteisten kuvien rinnalla kuva vähäpukeisista lapsista uimarannalla voi joidenkin silmissä saada aivan toisenlaisen luonteen", tiedotteessa sanotaan.





”Meillä on huoli siitä, että lasten kuvia levitellään toisenlaisiin tarkoituksiin kuin on tarkoitettu", järjestön nettiturvallisuustyön päällikkö Mari Laiho jatkaa.



Lasten kuvia voi silti huoletta julkaista, jos muistaa rajata kuvien katselijat. "Moni vanhemmista ei hoksaa, että kuvien katselua voi rajata", Laiho muistuttaa.





Myös nettikirjoitteluun on järjestön mukaan syytä kiinnittää huomiota, kun aiheena on lapset. Tiedot voivat pysyä verkossa vuosia esimerkiksi työnantajien tai lasten itsensä luettavissa.



Laihon mukaan ennen julkaisua onkin hyvä miettiä, mitä tietoa haluaisi itsestään internetiin.

Kuvauksen kohteelta tulisi aina kysyä lupa kuvan julkaisemiseen.

Tämähän ei ole totta tietenkään

Valokuvan julkaisuoikeus ja tekijänoikeus on valokuvaajalla.

http://www.ptk.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=433:valo…

"Selvin ohjeistus on Tietosuojavaltuutetun julkaisemassa Hyvä tietää 3/2005 -materiaalissa, jossa vedetään linjaa valokuvan käyttöön internetissä.

"Kunkin valokuvien internetiin viemistä suunnittelevan on huolehdittava omassa toiminnassaan kuvan kohteiden yksityisyyden suojan riittävästä toteutumisesta. Kuvia käsittelevä joutuu itse henkilötietolain 6 §:n mukaisesti arvioimaan kussakin erityistilanteessa lain soveltamiskysymyksen ja kuvien käytön asiallisen perusteltavuuden vaatimuksen täyttymisen, kuvan kohteiden tunnistettavuuden ehdon täyttymisen sekä niiden perusteella henkilötietolain 8.1 §:n 1 kohdan ja 3 §:n 7 kohdan mukaisen suostumuksen pyytämisen tarpeellisuuden (ks. kappale 3).

Edellä sanotusta johtuu, että henkilörekisteriin sisältyvien henkilötietojen, kuten kuvien, laittaminen internetiin edellyttää henkilötietolain ja julkisuuslain 16.3 §:n perusteella asianomaisen rekisteröidyn suostumuksen, ellei laissa ole luovuttamiseen ja henkilötietojen internetissä käsittelyyn nimenomaisesti oikeuttavaa perustetta."

Tämä tarkoittaa siis selvällä suomen kielellä sitä, että selvästi tunnistettavien henkilöiden kuvien julkaisemiseen tulee olla asianomaisen lupa ja alaikäisen ollessa kyseessä tulee olla huoltajan suostumus."

Jos ei kiinnosta, niin anna olla. Luultavasti joku oma tekemisesi on jonkun mielestä myös ihan typerä.

törmää siihen että käytäntöorientoituneet ihmiset ei vaan tajua, että ihminen voi yksinkertaisesti nauttia asioiden KAUNEUDESTA. Tai söpöydestä. Siis ihan puhtaasti estetiikasta. Pienet lapset on ihania ja suloisia ja vaatteet niiden päällä söpöjä. Toinen tuunaa asuntoaan, toinen ostelee lapsille vaatteita, toinen vähät välittää kummastakaan ja keuhkoaa lentopallosta. Kukaan ei ole toistaan parempi.



En ole tätä nimenomaista blogistia lukenut, mutta ei lastenvaatteilla söpöstely mitenkään automaattisesti tarkoita sitä että haluaa korostaa sosiaalissta asemaansa tai rahojaan. Minusta tämä automaattitulkinta kertoo enemmän kirjoittajasta kuin vaatefriikistä.

elämänsä miten haluaa. Estetiikka-pointin ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti. Esim. mainitun ananan kuvat ovat kauniita ja onnellisen tunnelman hyvin välittäviä.



Mutta sellainen päivästä ja viikosta toiseen ostostensa raportointi blogissaan vaikuttaa kyllä jotenkin surulliselta. Vaikka sitä muutakin elämää olisi.

on näemmä poistettu.

Miksi vain lastenvaateblogeja paheksutaan? Paljon enemmän on nuorten tyttöjen ja naisten muotiblogeja, joissa esitellään päivän asuja, ostoksia, unelmavaatteita jne. Miksi ap ja kumppanit ei käy niissä blogeissa valittamassa maailman energiavarojen tuhlaamisesta, köyhästä sisäisestä elämästä, hyväntekeväisyyden puutteesta jne.? En kyllä kehota tekeään niin, koska ei pelkkä blogin sisältö kerro kirjoittajan elämästä kaikkea. On tyhmyyttä luulla, että (lastenvaate)blogit ovat päiväkirjoja ja kertovat koko elämän kirjosta.



Blogit ovat sitä varten, että samoista asioista kiinnostuneet voivat keskustella ja tutustua. Käykää sellaisissa blogeissa, joiden aihepiirit kiinnostavat teitä!!! Etsikää itseänne kiinnostavia aiheita, luomuruoka, kissojen hoito, puutalon remontointi, scifikirjallisuus, museoautot, tulitikkuaskien kerääminen, villasukkien neulominen, luontokuvaus, politiikka, matkailu tai mikä ikinä teitä kiinnostaakaan. Mutta älkää nyt ihmeessä käykö itseänne (ja muita) kiusaamassa blogeissa, joiden aihepiiri ei teitä kiinnosta. Miksi edes vaivautua?

Kyseinen blogi ei mielestani ole edes lastenvaateblogi vaan blogi valokuvaamisesta ja arjesta. Kotiaidin arki nyt vaan on lapsia. Kauniita kuvia, hienot varit, hieno blogi.



Toinen juttu sitten on se, miksi lastenvaatteet olisi paheksuttava harrastus. Miksi ei saa blogata lapsistaan ja naiden vaatteista, mutta postimerkkien keraily on ihan hyvaksyttava juttu??

törmää siihen että käytäntöorientoituneet ihmiset ei vaan tajua, että ihminen voi yksinkertaisesti nauttia asioiden KAUNEUDESTA. Tai söpöydestä. Siis ihan puhtaasti estetiikasta. Pienet lapset on ihania ja suloisia ja vaatteet niiden päällä söpöjä. Toinen tuunaa asuntoaan, toinen ostelee lapsille vaatteita, toinen vähät välittää kummastakaan ja keuhkoaa lentopallosta. Kukaan ei ole toistaan parempi. En ole tätä nimenomaista blogistia lukenut, mutta ei lastenvaatteilla söpöstely mitenkään automaattisesti tarkoita sitä että haluaa korostaa sosiaalissta asemaansa tai rahojaan. Minusta tämä automaattitulkinta kertoo enemmän kirjoittajasta kuin vaatefriikistä.

JUURI NÄIN!

Mä tykkään pukea mun lapsen nätisti. Mä haluan että hänellä on tarpeeksi vaatetta. Välillä menee överiksi ja ostan enemmän kuin me tarvitaan tai ehditään käyttää. Käyttämättömiä bodeja on kaapissa ihan hirveitä pinoja. Mulle tulee siitä huono fiilis, miksi mä menin ostamaan niin älyttömästi? Mä en saa iloa siitä, että ostan liikaa, siitä tulee mulle huono omatunto. :( Auttaisi blogin perustaminen tähän fiilikseen? Julistaisin koko maailmalle, että mun pojalla on viisikymmentä bodya koossa 80 cm! Mietityttää... :)

Mutta enpä viitsi koska diagnoosien tekeminen on vaarallista ja alentavaa.

Hyvin hyvin monet ihmiset käyvät terapiassa tämän vaivan vuoksi. Yli-shoppailu on aina oire jostakin.

Ihminen tulee kotiin kassit täynnä tarpeetonta roinaa. Yleensä vaatteita, kenkiä, laukkuja, meikkejä koruja etc...

Ostotilanteessa ihminen on extaasissa. Kotona iskee ahdistus ja katumus.

Ihminen yrittää täyttää tyhjiötä usein tuloksena jotakin aivan muuta. "Siperiaan" joutuessa nämä ihmiset eivät selviydy.

ihmetyttää kyllä toi vaatteiden hamstraus,itsellä ei ole varaa ostaa esikoiselle talveksi haalaria ja tuntuu aika pahalta kun muut juppailee sillä kun omalla lapsella niin paljon vaatteita ettei ehdi edes käyttää... Järki käteen ihmiset!

jos tuntuu pahalta, niin miksi ihmeessä luet niitä? Jos lastenvaateblogit kiellettäisiin, niin sittenkö luulisit että muillakaan ei ole varaa vai mikä ihme logiikkasi on? Pitäisikö lastenvaatteiden ostaminen laittaa säännöstelyn alle? Otetaan käyttöön vaatekortti, joka velvoittaa ostamaan vain tarpeeseen. Kukahan tarpeen määrittelisi?

törmää siihen että käytäntöorientoituneet ihmiset ei vaan tajua, että ihminen voi yksinkertaisesti nauttia asioiden KAUNEUDESTA. Tai söpöydestä. Siis ihan puhtaasti estetiikasta. Pienet lapset on ihania ja suloisia ja vaatteet niiden päällä söpöjä. Toinen tuunaa asuntoaan, toinen ostelee lapsille vaatteita, toinen vähät välittää kummastakaan ja keuhkoaa lentopallosta. Kukaan ei ole toistaan parempi. En ole tätä nimenomaista blogistia lukenut, mutta ei lastenvaatteilla söpöstely mitenkään automaattisesti tarkoita sitä että haluaa korostaa sosiaalissta asemaansa tai rahojaan. Minusta tämä automaattitulkinta kertoo enemmän kirjoittajasta kuin vaatefriikistä.

Toinen tykkää kumisaappaista, ja toinen tykkää pitsistä. Ja onpa niitäkin jotka tykkää pukea itselleen vaipat.