Miksi lastenvaatteisiin hurahtaneet bloggaa julkisesti kun eivät kestä kritiikkiä?

Eikö täällä saa blogeista puhua?

kauniiden vaatteiden olevan PINNALLISUUTTA.

riittävän syvällinen ihminen ei kertakaikkiaan lähde siihen, että ostaa kahmalokaupalla pipoja, istuttaa ne sievään pikku laatikkoon, ja valokuvaa niitä, jonka jälkeen laittaa kuvat nettiin.

Jos itseäni ajattelen, mulle pitäisi tehdä lobotomia, että kykenisin tekemään moista.

Ensinnäkin tuntuisi pahalta ostaa "turhaa" kovin paljoa. Toiseksi kuvien levittely tuntuisi leuhkimiselta.

Ehkä ihmisen historiallakin on merkityksensä. Olen itse elänyt moneen otteeseen elämäni aikana tilanteessa, jossa jokaikinen hankinta on pitänyt harkita erittäin tarkkaan, eikä mihinkään ylimääräiseen ole ollut varaa.

Vaikka rikastuisin kuinka, en usko, että koskaan pystyisin surutta tuhlailemaan vaikkapa lasten vaatteisiin. Toki joskus voisi ostaa jotain turhaakin, mutta että hyllyjen täydeltä turhaa - ei vain onnistu. Jotkut pystyy siihen, meille joillekin rahan arvo ja yhden käyttötavaran arvo ovat todellisia, eikä rahaa syydetä mielin määrin höpöjuttuihin ja sitten valokuvata niitä ja näytetä kaverille kans.

Ja vielä yksi asia, mikä kuvastaa noissa blogeissa pinnallisuutta: mielestäni omilla hankinnoilla ei vain leuhkita (=esitellä koko maailmalle), ihan vain siksi, että tiedän niin monella olevan tiukkaa. Tuntuisi pahalta esitellä omaa omaisuuttani - ja shoppailemaani humpuukia, koska joku muu olisi kiitollinen siitä yhdestä piposta. Sitä kutsutaan empatiaksi.

että blogeissa haetaan huomiota. Etsitään samankaltaisia, hyvkäsyntää, yhteenkuuluvaisuutta, yhteisöllisyyttä, me henkeä jne...syy lähtee aina boligin pitäjän omista tarpeista AINA.





Monen ihmiset elävät tänään haavemaassa. Haavemaa ei ole todellisuutta. Sitä voidaan esittää kuvin ja kirjoituksin.http://www.youtube.com/watch?v=PQYl1TacqzI

Monet äidit tunnustavat olevansa "outoja". Ilman tätä erikoisuutta he eivät voisi luoda yhtään mitään.

Alkuperäinen sanoi kerran hyvin aidosti"en voisi elää ilman keskustelupalstaa" Siinä on hänen koko elämänsä pohja ja vahvuus.

Sori vaan, blogia pitäessä saa rahaa, vaatteita ja pääsee toteuttamaan kirjailijan taitoja niin, että lopulta tekee samoista aiheista juttuja lehtiin tai ylläpitää sponsorin maksamaa blogia. Lisäksi kaupoissa saa parempaa palvelua ja saa kutsuja tapahtumiin, joihin muuten ei olisi asiaa. kadehtikaa siitä:-)

En halua tässä käydä dissaamaan sitä henkilöä, jonka blogia on ruodittu tällä palstalla! En tunne häntä, eikä tapoihin kuulu muutenkaan moralisoida ihmisiä. Haluan kirjoittaa tavaranhaalimisesta yleensä, koska näen sen enemmän yhteiskunnan kuin yksilön ongelmana.



Musta ainakin tuntuu siltä, että tässä tavaranhaalimisessa on kysymys jonkunlaisesta tyhjiöstä, jota täytetään tavaroilla, kun se kerran on mahdollista (=rahaa on). Tavallaan keskivertoihmisen elintaso on liian korkea. Mun mielestä tämä ko. blogi ei ole ollenkaan paraatiesimerkki tästä ilmiöstä, keskivertoihmisen (ainakin länsimaisen ihmisen) elämä on. Tämä blogi vaan on mahdollisuus tirkistää jonkun elämään.



Mä olen sitä mieltä, että jos lapselle (tai aikuisellekin) kerääntyy liikaa tavaraa, niihin ei "kiinny" ja niitä ei opi arvostamaan, koska lapsi ei yksinkertaisesti pysty hallinnoimaan kaikkea sitä kamamäärää. Esimerkki: kahdella lapsiperheellä oli samanlaiset väriliidut. Toisessa perheessä liidut menivät hajalle noin kuukaudessa, toisessa perheessä liidut ovat olleet vuosia käytössä todella paljon (ja ovat edelleen, ovat sellaiset suuret palaliidut). Ensimmäisessä perheessä sattumalta myös on huomattavasti parempi elintaso, tavaraa tulee, ja sitä myös menee! Lapset rikkovat lelujaan, he eivät osaa pitää niistä huolta.



Mun mielestä jokaisen aikuisen pitäisi miettiä, millaisia arvoja opettaa lapsilleen tavaran suhteen. Me ei voida jatkaa tätä menoa täällä, muuten me kaikki hukutaan paskaan.



Markkinatalous pelaa sillä, että se panee ihmisen haluamaan asioita, joita ei oikeasti tarvitse. Näitä haluja pitäisi oppia tunnistamaan ja analysoimaan.



En siis halua syyllistää ketään, totean vaan sen minkä me kaikki tiedämme: tavara ei tee onnelliseksi! Haluaisin kirjoittaa tästä pitempäänkin, mutta eiän kukaan jaksaisi sitä lukea...toivottavasti ymmärsitte mitä halusin sanoa.

mielestäni omilla hankinnoilla ei vain leuhkita (=esitellä koko maailmalle), ihan vain siksi, että tiedän niin monella olevan tiukkaa. Tuntuisi pahalta esitellä omaa omaisuuttani - ja shoppailemaani humpuukia, koska joku muu olisi kiitollinen siitä yhdestä piposta. Sitä kutsutaan empatiaksi.

[/quote]

kyllä tuo leuhkiminen on ihan sinun omien korviesi välissä. Esitelläänhän sisustuslehdissäkin koteja ja autolehdissä autoja, käsityöblogeissa esitellään käsitöitä jne. En todellakaan ajattele, että nämä ihmiset leuhkisivat, vaan että he esittelevät omaa jotakin samanhenkisille ihmisille. On ihan älytöntä leimata empatiakyvyttömiksi ja leuhkoiksi kaikki ihmiset, jotka harrastavat jotain materiaan liittyvää ja esittelevät tavaroitaan muille kiinnostuneille. Kyllähän Arabian kannujen kerääminen on hurjan paljon kalliimpaa kuin lastenvaatteiden ostaminen, mutta en olisi vaatimassa keräilijöiden siirtymistä maan alle muiden mieltä pahoittamasta. Voihan ne blogit kiertää kaukaa!

Eikä kukaan ihminen varmaan lastenvaatteita minään varsinaisena omaisuutena pidä, eiköhän sijoitukset tehdä ihan muilla markkinoilla.

Alkuperäinen viesti varmaan poistettiin, koska siinä nimiteltiin hulluiksi ja mielenvikaisiksi ihmisiä. Jos nimetttömänä netissä solvaa, haukkuu toisia siitä voi saada rangaistuksen. Osassa viestejä oli rikosnimikkeen solvaus alaisia viestejä, osa kunnianloukkausta liippaavia. Kunnianloukkaus poikkeaa oleellisesti yksityiselämän loukkaamisesta; jälkimmäisenä voidaan pitää paikkansapitävän tiedon levittämistä. Tosin myös halventaminen voi olla kunnianloukkaus. Nimettömänä kirjoittavien tiedot on netistä löydettävissä.



http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/39990-nettinalvinta-masensi-pariskunnan…



"Miksi lastenvaatteisiin hurahtaneet bloggaa julkisesti kun eivät kestä kritiikkiä? Miksi lastenvaatteisiin hurahtaneet bloggaa julkisesti kun eivät kestä kritiikkiä? Mietin vaan".

Miksi ihmiset kirjoittavat kirjoja tai muita tekstejä, miksi ihmiset harrastavat valokuvausta, miksi ihmiset keräilevät pez-karkkipatukoita tai postimerkkejä. Auttoiko yhtään miettimistäsi? Bloggaamisen tarkoitus ei liene ole saada haukkumista tai ivaamista. Itse olen antanut joskus lopputöitä arvostellessa kritiikkiä.



Kritiikin tarkoituksena on ottaa esille myös hyviä asioita tai kehittää nyt jo olevaa. Kritiikkiä ei ole sanoa toista hulluksi tai mielenvikaiseksi, sen jo useinmille on vanhemmat opettaneet jo hiekkalaatikolla. Täällä joillekin sen oppiminen on vielä kesken.

Alkuperäisessä viestissämoralisoitiin kuinka bloggaaminen varmasti vie aikaa pois kaikesta tärkeästä. Itse miehenä ajattelen näin: kun on pieni lapsi niin silloin elämä pyörii lapsen ympärillä ja miksei myös vaatteet ole osa sitä elämää leluineen jne. Jos äiti sen jälkeen kun on nukuttanut lapsen käyttää 10 minuuttia kirjoittamiseen nollatakseen aivonsa ja sen jälkeen on valmis olemaan minun kanssa niinkuin nainen johon aikoinaan ihastuinkin niin ei se pieni breikki ole mistään pois. Kirjoittaminen ja kuvaaminen, oli aihepiirinä karhut, auringonlaskut, lasten lelut, lasten vaatteet, lasten kirjat tms. on aina terapeuttista. Blogien kannattaa keskittyä yhteen teemaan löytääkseen lukijansa paremmin. Joidenkin mielestä se, että harrastuksessa ostetaan jotain ei ole oikeaa kilvoittelua ja harrastamista.



Se, että on tullut äidiksi ei tarkoita että bloggaavalla äidillä olisi hirveästi mitään yhteistä häntä haukkuvan äidin kanssa, vaikka "kritisoiva" jotenkin niin kuvittelee, pyrkiessään toisen elämää ylemmyyttä tuntien kritisoimaan.



Ne jotka meitä vahtivat eniten ja puhuvat meistä harvoin ovat lähimpiämme ja oikeasti välittävät, miltä meistä oikeasti tuntuu tai millaisia me olemme.

Alkuperäinen viesti varmaan poistettiin, koska siinä nimiteltiin hulluiksi ja mielenvikaisiksi ihmisiä. Jos nimetttömänä netissä solvaa, haukkuu toisia siitä voi saada rangaistuksen. Osassa viestejä oli rikosnimikkeen solvaus alaisia viestejä, osa kunnianloukkausta liippaavia. Kunnianloukkaus poikkeaa oleellisesti yksityiselämän loukkaamisesta; jälkimmäisenä voidaan pitää paikkansapitävän tiedon levittämistä. Tosin myös halventaminen voi olla kunnianloukkaus. Nimettömänä kirjoittavien tiedot on netistä löydettävissä.

<a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/39990-nettinalvinta-masensi-pariskunnan…" alt="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/39990-nettinalvinta-masensi-pariskunnan…">http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/39990-nettinalvinta-masensi-pariskunnan…;

"Miksi lastenvaatteisiin hurahtaneet bloggaa julkisesti kun eivät kestä kritiikkiä? Miksi lastenvaatteisiin hurahtaneet bloggaa julkisesti kun eivät kestä kritiikkiä? Mietin vaan".

Miksi ihmiset kirjoittavat kirjoja tai muita tekstejä, miksi ihmiset harrastavat valokuvausta, miksi ihmiset keräilevät pez-karkkipatukoita tai postimerkkejä. Auttoiko yhtään miettimistäsi? Bloggaamisen tarkoitus ei liene ole saada haukkumista tai ivaamista. Itse olen antanut joskus lopputöitä arvostellessa kritiikkiä.

Kritiikin tarkoituksena on ottaa esille myös hyviä asioita tai kehittää nyt jo olevaa. Kritiikkiä ei ole sanoa toista hulluksi tai mielenvikaiseksi, sen jo useinmille on vanhemmat opettaneet jo hiekkalaatikolla. Täällä joillekin sen oppiminen on vielä kesken.

Ei sitä alkuperäistä ketjua ole poistettu.

"Ei sitä alkuperäistä ketjua ole poistettu. "



Olisiko aiheellista?

Ihminen altistaa itsensä julkisuudelle, arvostelulle ja vahvalle kritiikille. Satavarmasti jokin asia kirpaisee löytyy totuudenkin siemen. "joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön" sanoo vanhakansa. Nettikansa ei tätä ymmärrä.



Ihminen on sellainen "eläin" että se peilaa itseään toisen ihmisen kautta.Kun peli vihelletään poikki heräämme ajattelemaan.



Jollakin tavalla mediayhteiskunta on muokannut meistä vinoon kasvaneita kuluttajia. Jopa täydellisesti sokeita.

Mikä sitten on normaalia ja epänormaalia. Normaalisuus on hyvin laaja käsite. Itse väittäisin ettei normaalisuutta juurikaan ole. Se on näkijän silmissä ja se näkö ei kaikilla ole sama.



Monet taiteilijat tunnustavat olevansa "outoja". Ilman tätä erikoisuutta he eivät voisi luoda yhtään mitään.

M.Äkkijyrkkä sanoin kerran hyvin aidosti"en voisi elää ilman lehmiäni" Siinä on hänen koko elämänsä pohja ja vahvuus.



No tarvitaanko tällaisia blogeja? Mielestäni kyllä. Niillä todellakin on terapeuttinen vaikutus ihmiseen. Se antaa mahdollisuuden kurkistaa toisen sisäiseen maailmaan. Samalla blogin pitäjä hoitaa itseään.



Jokainen hoitakoon itseään kukkaronsa mukaan.

Ihminen altistaa itsensä julkisuudelle, arvostelulle ja vahvalle kritiikille. Satavarmasti jokin asia kirpaisee löytyy totuudenkin siemen. "joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön" sanoo vanhakansa. Nettikansa ei tätä ymmärrä. Ihminen on sellainen "eläin" että se peilaa itseään toisen ihmisen kautta.Kun peli vihelletään poikki heräämme ajattelemaan. Jollakin tavalla mediayhteiskunta on muokannut meistä vinoon kasvaneita kuluttajia. Jopa täydellisesti sokeita. Mikä sitten on normaalia ja epänormaalia. Normaalisuus on hyvin laaja käsite. Itse väittäisin ettei normaalisuutta juurikaan ole. Se on näkijän silmissä ja se näkö ei kaikilla ole sama. Monet taiteilijat tunnustavat olevansa "outoja". Ilman tätä erikoisuutta he eivät voisi luoda yhtään mitään. M.Äkkijyrkkä sanoin kerran hyvin aidosti"en voisi elää ilman lehmiäni" Siinä on hänen koko elämänsä pohja ja vahvuus. No tarvitaanko tällaisia blogeja? Mielestäni kyllä. Niillä todellakin on terapeuttinen vaikutus ihmiseen. Se antaa mahdollisuuden kurkistaa toisen sisäiseen maailmaan. Samalla blogin pitäjä hoitaa itseään. Jokainen hoitakoon itseään kukkaronsa mukaan.

Hyvä kirjoitus, olen kanssasi samaa mieltä!

On bloggaajien oma valinta avata vaatekaappinsa maailmalle internetin avulla. Mun mielestä on ihan turha itkeä saamaansa julkisuutta, kun on itse avannut kotinsa ovet. Jos lehdessä julkaistaisiin juttu vaatekaappini sisällöstä, niin ihan samalla tavalla altistuisin asian herättämille kommenteille. Tai jos veisin kaupan ilmoitustaululle kuvia ja juttuja kodistani, niin samalla tavalla pitäisi varautua siihen, että joku utelias saattaa jotain asiasta sanoa.

Kyllä näissä ketjuissa on joukossa epäasiallista huutelua, niinkuin av:llä yleensäkin. Ne kannattaa jättää omaan arvoonsa, kertovat enemmän huutelijasta itsestään. Enemmän on puhuttu asiaa ja keskusteltu sellaisista asioista, mistä täällä ei yleensä paljoa puhuta: elämänarvot, ostoskäyttäytyminen jne...

Olkaa bloggaajat vain tyytyväisiä, herätätte meissä ajatuksia! :)

Juttelin asianajajana työskentelevän ystäväni kanssa tästä hommasta. Hän oli sitä mieltä, että aika hataralla pohjalla olisi tässä tapauksessa kunnianloukkaussyyte, koska bloggaajat ovat itse tietoisesti altistaneet itsensä julkisuudelle kirjoittamalla elämästään ja elämäntavoistaan.



Vertauskuvana vaikkapa sellainen, että mies kertoo blogissaan pukeutuvansa naisen vaatteisiin. Jos joku tulee tämän perusteella sanomaan: "Olet transu!" ei se kyllä ole kunnianloukkaus. Alkuperäinen kirjoittaja on ottanut itse avannut keskustelun "harrastuksistaan". :D No aika kaukainen esimerkki, mutta vastaavanlainen tilanne.



Tokihan bloggaajat voi lähteä näiden muutamien joukossa olleiden asiattomien "hullu!" "asbegi!" -huutelijoiden perään oikeusteitse, mutta onko se sen arvoista? Suurin osa kirjoittelusta on ollut ihan asiallista.



Lastenvaatebloggaajat selkeästi haluaa vain rusinat pullasta, siis niitä kehuja. Koettakee hyvät naiset ymmärtää, että julkisuus tuo mukanaan muutakin kuin selkääntaputtelijoita.

kuka siellä koneella on tekstiä kirjoitellut. Yhdellä koneella voi olla kymmeniä jopa satoja käyttäjiä.

Juttelin asianajajana työskentelevän ystäväni kanssa tästä hommasta. Hän oli sitä mieltä, että aika hataralla pohjalla olisi tässä tapauksessa kunnianloukkaussyyte, koska bloggaajat ovat itse tietoisesti altistaneet itsensä julkisuudelle kirjoittamalla elämästään ja elämäntavoistaan. Vertauskuvana vaikkapa sellainen, että mies kertoo blogissaan pukeutuvansa naisen vaatteisiin. Jos joku tulee tämän perusteella sanomaan: "Olet transu!" ei se kyllä ole kunnianloukkaus. Alkuperäinen kirjoittaja on ottanut itse avannut keskustelun "harrastuksistaan". :D No aika kaukainen esimerkki, mutta vastaavanlainen tilanne. Tokihan bloggaajat voi lähteä näiden muutamien joukossa olleiden asiattomien "hullu!" "asbegi!" -huutelijoiden perään oikeusteitse, mutta onko se sen arvoista? Suurin osa kirjoittelusta on ollut ihan asiallista. Lastenvaatebloggaajat selkeästi haluaa vain rusinat pullasta, siis niitä kehuja. Koettakee hyvät naiset ymmärtää, että julkisuus tuo mukanaan muutakin kuin selkääntaputtelijoita.

ettei näissä ketjuissa juurikaan bloggaajat ole kirjoitelleet. Ennemminkin vain blogien lukijat.

Blogit ovat nykypäivää. Niitä kirjoitetaan kaikkialla maailmassa ja aiheina on varmaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Se on mielestäni rikkaus, koska niistä voi löytää itselle kiinnostavia aiheita. Ja kirjoittajilleen ne ovat varmasti henkireikiä, terapeuttinen keino irrottautua välillä arjen rumbasta. Moni blogi on salasanasuojattu, mutta paljon on julkisia. Jokainen julkisen blogin pitäjä lienee ymmärtää, että julkaistut teksti ja kuvat ovat ns.menetettyjä. Ja ovat sen asian kanssa sinut.

On ikävää, että heti,jos jokus esittelee julkisesti omia asioitaan ja vielä niistä julksiesti iloitsee, tulkitaan se snobbailuksi ja leuhkimiseksi. Perisuomalainen ajatusmaailma, säälittävää.