Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista että perheväkivalta loppuu
06.10.2009 |
onko se mahdollista? Oma (silloin24) mies löi minua 4 vuotta sitten ja kerran niin pahasti että kämmeniin valui nenästä ja suusta verta, luulin että olisi tässä vaiheessa pelästynyt ja lopettanut mutta raahasikin minut kylppäriin ja piti tulikuuman veden alla ja huusin kivusta... veriroiskeita ja verisiä kädenjälkiä oli seinät täynnä.. Tää kuva on jämähtäny pahasti mun päähän.
Itse olin vasta 20.
Tällöin olin lähdössä kunnes mies rukoili mua jäämään ja lupasi ettei koskaan enää lyö.. en tätä uskonut, mutta jäin silti. Ei koskaan enää lyönyt ja siitä on jo 4vuotta.. voiko siis olla mahdollista, että on parantunut?
Oli kuulemma soitellut johonkin terapianumeroon tms...
Kommentit (7)
kun moni mies ei ota vastuuta ollenkaan tai on hieman narsistinen ja tavalla tai toisella syyttää naista. Otin monta kertaa lyömisen puheeksi niiden loputtua, ja joka kerta mies itki ja pyysi uudestaan anteeksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ehkä osaat itsekin olla vähän varovaisempi tuon tapauksen jälkeen. Toivottavasti miehesi teki parannuksen. Pidän sitä ihan mahdollisena.
että pelkäätkö miestäsi kun kysyt asiaa täältä? Oletko muuttanut käyttäytymistäsi väkivallan välttämiseksi? Luotatko häneen? Jos pelkäät miestäsi, sinun on tehtävä asialle jotakin. Parisuhdeneuvonta voisi auttaa. Tai ota Lyömättömään linjaan yhteyttä, jos siellä olisi jotain neuvoja uhreille.
2
En ota kantaa, voiko muuttua vai ei, mutta ehkä miettisin mikä oli se tilanne tai asia, joka johti lyömiseen?
Oletko välttänyt tällaiseen tilanteeseen joutumista viimeiset vuodet, jotta mies ei vain hermostuisi ja löisi? Tai oletko jättänyt jotkin asiat puhumatta, jotta tilanne ei karkaa käsistä?
Kannattaa varmaan itse miettiä, että pelkäätkö? On henkisesti erittäin raskasta, jos pelkää toista, pelkää olla kotona, pelkää joutumasta tiettyihin tilanteisiin tai keskusteluihin?
Fyysinen (ja henkinenkin) väkivalta perheessä on raskas taakka / kärsimys myös lapsille, vaikka väkivalta ei heihin kohdistuisikaan. Siitä saattaa jäädä tietynlaisia pelkotiloja ja traumoja koko loppuelämäksi. Äänet kuuluvat seinien läpi ja huoli rakkaasta vanhemmasta (joka on uhri) on suuri. Pienikin lapsi rupeaa pelkäämäään öitä, viikonloppuja, iltoja (sitä perheen ns. yhteistä aikaa). Onneksi oma äitini aikoinaan lähti, ja sain nukkua yöni turvallisesti, ilman että piti pelätä äitini hengen puolesta.
mutta en tiedä paraneeko suhde siitä muuten. Meillä kyllä väkivalta loppui, mutta aiheesta ei puhuta (ei uskalleta) ja kyllä mulle ajoittain ne ajat tulevat mieleen. Joskus pelkään alkavan uudelleen vaikka meilläkin viimeisistä kerroista jo 4-5 vuotta aikaa... Ero ois ollu silti oikea ratkaisu. Hääkellojen sijaan ois pitäny soida hälytyskellot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tällaisia samoja tilanteita on tullut ilman väkivaltaa. Olenkin joskus ihmetellyt että hetkinen eikö tässä tilanteessa tullut ennen köniin... Ollaan puhuttu monesti tästä vieläkin joten en pelkää.. kysyn vain teidän mielipiteitä.
että on hakenut apua, merkkaa sitä että tiedostaa oman tekonsa, eikä pidä esim sua syypäänä siihen. Otsikkosi kysymykseen en voi vastata kuin että toivottavasti. Mun väkivaltainen ex ei ottanut vastuuta lyömisistään ja sama väkivalta on jatkunut hänen myöhemmissä suhteissaan.