Kaksi naimisissa olevaa kohtaa yökerhossa..

kunnolla ja sit jatkat arkista elämää.

niin ajattelin tehdä :) Itsekin sallisin samanlaisen kokemuksen omalle miehelleni, jos hänkään ei menisi pidemmälle kuten en minäkään..

t. ap

Tekee välillä hyvää ;) Eikä johda mihinkään vakavampaan koskaan. Kyllä niistä fiiliksistä pääsee, vaikka alkuun voi pilvissä leijaillakin. Aikaa se ottaa mutta menee ohi. Ja sitten sitä haluaa uudestaan.

joo.. tosi kiva sun miehelle ja sen miehen vaimolle.. moraalitonta. :(

jos kerran ei mennä pidemmälle niin mitä pahaa??

tuomittavampaa. Silloin ollaan henkisellä tasolla ja siitä on lyhyt matka siihen että ei enää rakasta puolisoaan.

Mulle tapahtunut sama toista vuotta sitten. Sillä erotuksella, että otin yhteyttä tapaamisillan jälkeen. Kului kuukausia, että oltiin vain puhelinyhteydessä. Sitten tavattiin. Ja päädyttiin sänkyyn.



Olin kuitenkin sängyssä jo tutun miehen kanssa. Olin keskustellut hänen kanssaan tunteja, päiviä, viikkoja... Olin ihastunut, olin jäänyt kiinni häneen. Sänkyyn meno oli enää vain piste i:n päälle.



Ja ne ihanat tunteet: kun joku huomioi minua, kosketti, silitti, hieroi, halasi, rutisti, kehui, kertoi kuinka ihana olin. Kaiken tuon olin minäkin jo unohtanut. 2 lapsen äiti kuitenkin! Aviossakin yli 10vuotta!



Eikä tässä vielä kaikki. Olen jäänyt nalkkiin. Juttu miehen kanssa vain jatkuu. En tiedä, miten pitkään ja kuinka kauan. Sängyssä ei olla oltu kuin se yksi kerta. Toista odotan!!! En tiedä, koska tulee mahdollisuus...mutta pidän pahempana tätä henkistä sitoutumista.



Tätä en kenellekään suosittele. On silti ihanaa...saada tuntea olevansa nainen. Olevansa jotain. Sitä en ole enää miehelleni. Moralisoikaa rauhassa - näin minulle vain pääsi käymään, koska olen heikko luonne ja viettien ja tunteiden vietävänä...

ole, kerrankos täällä vain eletään.

Teepä näin:

Järjestä lapset hoitoon, pyydä miestäsi lähtemään SINUN kanssasi ulos. Käykää syömässä, juokaa vaikka pari viinilasillista aterialla. Menkää sitten yökerhoon, tanssikaa, kosketelkaa, huomioikaa. Kuiskutelkaa toistenne korvaan. Leikitelkää. Huomioikaa toisianne.

Tuo on nimittäin vaarallista leikkiä kenenkään muun kuin oman miehen kanssa!

niin ajattelin tehdä :) Itsekin sallisin samanlaisen kokemuksen omalle miehelleni, jos hänkään ei menisi pidemmälle kuten en minäkään.. t. ap

niin siinä sitten käy kun ei osata pitää puolisosta huolta ja omassa päässä ajatellaan vain et minäminä. Kannattas varmaan panostaa enemmän parisuhteeseen ja perheeseen niin ei tarviis riekkua siel baanalla ja leikkiä et hajoaako se perhe hetken huumasta vai ei. Ällöä.

...miksette ymmärrä, että jos tämä yksittäinen homma on antanut naiselle syyn iloita, vaikka loppuvuoden ajan. Ei - kukkahatut itkevät täällä.

Niin ovat toiset meistä

laivoja jotka löytävät väylänsä yksin.

Niin ovat toiset meistä laivoja

jotka poijulta poijulle käy.

"Kerrankos sitä täällä vain eletään"-lauseella minäkin puolustelen omaa tekemistäni (siis olen suhteessa nyt jo toista vuotta naimisissa olevan miehen kanssa, meillä molemmilla lapsia, ei mahdollisuutta erota). Ja sillä, että emme loukkaa muita!,,,ainakaan vielä!



Eihän tämä silti oikein ole. Ja pelottaa, että kuinka pitkään voi jatkua. Ja mihin lopulta johtaa...vaikka olenkin päättänyt jatkaa "ihan ok-avioliittoani" lasten takia.



Me olemme olleet iltaa kahdestaan; viiniä, tanssia jne. Ei siitä vain tule mitään. Mies alkoi hotellihuoneessa saman tien kuorsata. Ei ole kiinnostunut tanssimaan kanssani. Sängyssä kyllä, kerran kuussa. Silloinkin mekaaninen perussuoritus, avioseksiä parhaimmillaan?? Ei se vaan ole samaa -ollenkaan- kun tämän toisen kanssa.



Saattaahan olla, että tämän ihanan toisen mieheni kanssa olisin samassa jamassa myöskin 10vuoden kuluttua. Kuka sen tietää! Nyt se kuitenkin on enemmän kuin ihanaa. Lennän jo pelkästä ajatuksesta, että illalla tapaan hänet - vaikka ihan pikaisestikin. Saan suudella, halata, saan kehuja. Ihanaa!!

- elät omaa elämääsi.



Nauti elämästäsi, oikeasti.

elän väljähtyneessä suhteessa, toinen osapuoli ei ole halukas kohentamaan oloa.



En ole vielä tehnyt moista, mutta uskon, että kun jotain tulee kohdalle.



Eroa olen harkinnut, olen kuin kylmä rahantuoja kotona. Ei paljoa naurata.



t. mies

joihin kukaan ei vilkaisekaan.. helppohan se on moralisoida jos on sen näköinen ettei yksikään mies (omaa ehkä lukuunottamatta) ole kiinnostunut tai koskaan yritä lähestyä. Aika äkkiä voisi ääni kellossa muuttua, jos jalat alta vievän komea ja mukava mies tulisi jututtamaan..

Minulla ei ole varaa moralisoida, koska olen ollut vastaavassa tilanteessa useita kertoja. Olen aina ollut avoin ja sosiaalinen luonne ja vähän viiniä nauttineena myös perin estoton. Flirttaan avoimesti ja pidän hauskaa aina raflassa siitäkin huolimatta, että olen neljän lapsen äiti ja naimisissa. Onnellinenkin olen.



Mutta se nyt vaan on niin piristävää vähän tanssia ja jutustella jonkun hauskan seuralaisen kanssa. Ja voit uskoa, että koskaan ei ole tarvinnut yksin olla jos vaan on seuraa halunnut.



Mutta en minä petä omasta mielestäni. Koska miehenikin tietää, että tanssin ja saatan siinä halatakin toista. Ei se merkkaa pitkässä juoksussa yhtikäs mitään kun kuitenkin mun sydän on mieheni ja kotiin on ihana tulla.



Myös mieheni saa ihan vapaasti tanssittaa naisia silloin harvoin kun baariin lähtee. En minä siitä mustis ole. Mukavaa kun hänkin kokee niin, että kiva joskus saada muuta seuraa mutta oma koti ja oma vaimo on kuitenkin se paras.



Näin meillä eikä se kuulu kenellekään muulle.



Nauti ap siitä fiiliksestä mitä reissusi sai aikaan. Kyllä tuommoinen vaan piristää! Jotkut ei sitä tajua varmaan siksi, ettei ole kokemusta siitä, että kukaan olisi koskaan kiinnostunut heistä... Se on sääli.

ap:ta ja muita tässä ketjussa mutta ne jotka menevät pidemmälle kuin ap niin eikö olisi reilua kertoa miehillenne? eikö ole tosi väärin miestänne kohtaan vaikkei hän huomioisikaan sinua. anna hänellekkin mahdollisuus olla muiden kanssa.

Jos kertoisin miehelleni, että olen pettänyt häntä toista vuotta jo (enemmän henkisesti kuin fyysisesti), niin siinä olisi ero käsillä heti.



Hän ei paljon seksiä halua eikä minua huomioi kuten toivoisin, mutta on kyllä omistushaluinen ja mustasukkainen. Ei tulisi kuuloonkaan, että voisimme olla yhdessä ja voisin pitää toista suhdetta yllä. No, enhän itsekään haluaisi hänen tekevän samaa. Eri asia on sitten se, jos en tiedä siitä mitään. Suotakoon se sitten, koska ei minua loukkaa.



Mutta pitää sanoa, että on elämän eliksiiriä se kun joku soittaa joka pvä ja haluaa tietää mitä kuuluu. Ja odottaa pääsevänstä tapaamaan minua...eikä tosiaankaan sänkyyn. Sitäkin haluaisimme, mutta autojutut eivät ole meitä varten eikä muuhun ole paljon mahdollisuuksia. Silti tunnen enemmän eläväni kuin aikoihin...

eli sen, miten mukavaa on, että joku ihailee. Että joku hakeutuu lähelle. Oli sitten kyse yökerhosta tai arjen kohtaamisesta kadulla/töissä.



Mietin vain, mikä kumma vie varatut ihmiset yökerhoon?



Jos minä tapaisin varatun miehen yökerhossa (jonne minä esim olisin sinkkuna mennyt), olisi tämä mies minulle täysin nou-nou, sillä näen hänet tulevaisuudessa roikkuvan yhtä luonnollisesti varattuna yökerhossa - silloin muiden naisten kanssa. Miksi tilanne muuttuisi, jos hän olisi minun kumppanini?