Kaksi naimisissa olevaa kohtaa yökerhossa..

ajatuksissa pettäminen ole tuomittavampaa, kuten fru Borgå yrittää väittää.



Tunteille ja ajatuksillehan me kukaan emme mahda mitään (luojan kiitos!) - se, MITÄ me teemme tunteillemme ja ajatuksillemme on meidän ratkaistavissa.



Borgån mukaan siis kännipäissä toisen sohaisu tai villi yö, johon herää aamuyöstä krapulaisena tai vieläkin niin humalapäissä ettei edes tiedä mitä on tullut tehtyä, ei ole niin tuomittavaa kuin toisen ajatuksissa himoitseminen.



Just joo - ryypätään vain kaikki niin rajusti että voimme syytää uskottomuutemme tainnuksissa olon piikkiin.



Kyllä olet ääliä, rouva porvoolainen

miten toisella kymmenellä olevat lapset itkevät äitinsä ikävää, kun vanhemmat ovat eronneet, ja molempien luona ei voi asua.



Minusta ei kannata ottaa riskejä suhteensa kanssa. Jotkut perustelevat uutta suhdetta, että mitä sille voi jos rakastuu. Kyllä sille voi, kun pitää rajat tiukkoina jo alunperin, ja ottaa etäisyyttä, kun huomaa ihastuvansa. Jos sallii pienen romanssin, siitä kasvaa helposti suuri.



Ja kerran täällä vaan eletään. Niin ne elävät lapsetkin. Siinä voi sitten pistää vastakkain, kumpi on arvokkaampaa, äidin oikeus saada ihania kokemuksia, vai lapsen oikeus kasvaa yhdessä äidin ja isän kanssa.



Ja voittehan te aina olla sitä mieltä, että olen tätä mieltä vain koska olen niin ruma, ettei minulla ole muita mahdollisuuksia. Tai sitten oikeasti voisi miettiä, onko omat tarpeet ja halut aina asetettava ykköseksi.

Ikävä tuottaa pettymystä, mutta oma tilanne on päinvastanen kuin kuvittelet; perskärpäsiä on haitoiksi asti eikä niiden ulkonäössä tai sivistystasossa yleensä ole vikaa ollu. Ei vain kiinnosta kun ei niillä ole tarjota mitään sellaista, mitä en omalta mieheltäni saisi. Kyse kun parisuhteessa on kuitenkin sitoutumisesta ja arjen jaksamisesta yhdessä.

Tällaiset kokemukset eivät ainakaan vahvista omaa parisuhdetta. Ja yleensä tällaiset kokemukset saavat ihmisen hakemaan niitä lisää, ja silloin ollaan jo kaukana henkisestä uskollisuudesta.

Jos nämä saavatkin perheenäidin leijailemaan pilvissä, ne eivät kuitenkaan yhdistä pariskuntaa millään tavalla, vaan hauskaa pidetään oman miehen kustannuksella, ei hänen kanssaan.



jos ihminen elää onnettomassa ja näivettävässä suhteessa, olisi varmasti reilua kaikkien kannalta joko erota suoraan, tai mennä yhdessä terapiaan, tai tehdä jotain muuta hyödyllistä suhteen kannalta. Nyt nakerrat vain lisää suhdettanne.



Tällä tavallahan ne avioliitot useinkin lähtevät menemään toden teolla kohti eroa. Kun oma seksuaalisuus ja tunne-elämä löytyy uudelleen parisuhteen ulkopuolisen kanssa.

tunteen. Parhaimmillaan se antaa energiaa arkeen, kohentaa omaa peilikuvaa omassa mielessä ja ehkä myös toisten silmissä, kokee itsensä kokonaisemmaksi ja ehyemmäksi, paljon positiivisia asioita. Mutta, kuten tiedät, asioilla on kaksi puolta. Se ikävämpi puoli on se, että siitä tunteesta tulee riippuvaiseksi, siihen jää koukkuun. Jep, arvaa mitä sitten teet...Niinpä. Huoh. Nauti olostasi, mutta pidä itsesi myös vahvana!

että koit noin. mulla oli vuos sitten samanlaista. en langennut sinä iltana, mutta parin kuukauden yhteydenpidon päästä kyllä, siis sänkyyn asti. oli aivan ihanaa.



kyllä kohotti niin paljon itsetuntoa ja aloitin jopa saliharrastuksen kun tuo mies vain aina jaksoi minua kehua. halusin entistä parempaan kuntoon. näimme useita kertoja, mutta nyt tuo suhde on loppunut muista syistä. kyllä auttaa jaksamaan arkea. tämä on niiiiin tavallista yli kolmikymppisillä naisilla, mitä ainakin mun tuttavaiin tulee..ihan kotiäideillä..piristykseksi..näin ainakin mulla. ei mitään aietta erota miehestäni, vain hauskanpitoa ja vaihtelua.

iahn väärän ihmisen kanssa. ja silloin on kyllä ihan oikein, että saa edes kerran jos kaksi käydä rakastelemassa jonkun järisyttävän upean ihmisen kanssa. kerranhan täällä vain eletään. joskus ei kannata särkeä avioliittoa tuon ihan arkastelukokemuksen takia. arkea on helpompi pyörittää kaksin.



minä tosiaan erosin, mutta harmittaa, kun piti rikkoa ydinperhe oman mukamas rehellisyyden takia. ei olis pitänyt kertoa.



nauttikaa elmästä.

up

joihin kukaan ei vilkaisekaan.. helppohan se on moralisoida jos on sen näköinen ettei yksikään mies (omaa ehkä lukuunottamatta) ole kiinnostunut tai koskaan yritä lähestyä. Aika äkkiä voisi ääni kellossa muuttua, jos jalat alta vievän komea ja mukava mies tulisi jututtamaan..

kun joku yökerhogigolo tulee lirkuttelemaan...

Taidat olla juuri näitä jotka hakee "vähän piristystä" kun oma mies ei enää niin sykähdytä.

Mutta selitä sitten muutaman vuoden päästä tenavillesi miten äiti ja iskä erosi kun "äidin piti saada elämään vähän sutinaa ja jännitystä.."

Sillähän kun ei ole yleensä merkitystä vaikka oma mies olisi hyvä isä ja aviomies.. se kun vaan on nykyään niiiiiin tylsä.

Ei se vaihtamalla parane.



Itse olen joskus kokenut jotain samanlaista, mutta tulin kyllä järkiini alle puolen sekunnin. Mietin nääs, että miltä minusta tuntuisi kun mieheni olisi siellä yökerhossa viettämässä kuumia hetkiä jonkun naisen kanssa ja vonkaisi matkaansa hotelliin yöseuraksi. Sen jälkeen ei tuntunut enää ollenkaan kivalta, selvisin huppelista ja alkoi se adoniskin näyttää tavikselta.

ajatuksissa pettäminen ole tuomittavampaa, kuten fru Borgå yrittää väittää. Tunteille ja ajatuksillehan me kukaan emme mahda mitään (luojan kiitos!) - se, MITÄ me teemme tunteillemme ja ajatuksillemme on meidän ratkaistavissa. Borgån mukaan siis kännipäissä toisen sohaisu tai villi yö, johon herää aamuyöstä krapulaisena tai vieläkin niin humalapäissä ettei edes tiedä mitä on tullut tehtyä, ei ole niin tuomittavaa kuin toisen ajatuksissa himoitseminen. Just joo - ryypätään vain kaikki niin rajusti että voimme syytää uskottomuutemme tainnuksissa olon piikkiin. Kyllä olet ääliä, rouva porvoolainen

Olen aina vierastanut ajatusta, että olemme kuin ajopuita tunteiden virrassa. Kyllä tunteiden hallintaa voi treenata. Ihastumisiaan voi hillitä, ohjata mieltään siihen suuntaan mikä tuntuu oikealta.

Yökerhojen ongelma on, että viina vie estot ja ajattelu takkuaa. Siksi kai niin moni pilaakin hetken huumassa (lue: kännissä) oman ja toisten elämän.

Hienoa huomata että on niitä tervejärkisiä ja ajattelevia ihmisiä onneksi vielä! Näitä hekuman perässä juoksevia pintaliitäjiä on jo valitettavan paljon.

että nykyihmiselle ei tahdo enää mikään riittää. JOs on vielä perhe koossa niin pitää ottaa niitä riskejä jotka eroon mahdollisesti johtavat. Onhan näitä esimerkkejä loputtomiin missä ns. "viattomasta" onkin kehittynyt sitten jotain muuta ja perhe on hajonnut. Monilla onkin nykyään se toimintatapa että eroa kehiin kun vastoinkäyminen tulee, kerran täällä eletään- kliseitä ym.

t: eräs joka harrasti tuota toimintaa edellisessä liitossaan, kunnes vastaan tuli se oikea joka vieläkin saa vipinää ja värinää aikaiseksi =)

että miten parisuhteessa olevien itsetunto ja käsitys itsestä on niin paljon riippuvainen miesten kommenteista ja hyväksynnästä? Ettekö kuitenkaan ole tyytväisiä elämäänne ja itseenne,kun tuota miesten huomiota tarvitsee niin kovin hakea? En ymmärrä en.

Itselläni vähän vastaava kokemus, yhdessäoloa takana miehen kanssa jo vuosikymmen, lapset, asuntolainat jne. ihan hyvä mies varmasti on mutta ei todellakaan minulle se oikea. Kuitenkaan en haluaisi vielä lähtea liittoa purkamaan, ja pienet ihastumiset vaan auttamat jaksamaan. Olen aina ollut pettämistä vastaan, mutta nyt kun olen tilanteessa että en rakasta enää miestäni niin pettäminenkin tuntuisi paljon oikeutetummalta?! Kuitenkaan en usko että minusta olisi siihen tosipaikan edessä.

Tanssitan, flirttailen ja halin tuttujen miesten kanssa baarissa, mutta kaikki he tietävät, että menen yöksi oman miehen kainaloon. Ei sen tarvi olla enempää, ihan vaikka vain sitä hitaiden tanssimista ja that´s it. Piristää omaa parisuhdettakin samalla. Oma itsetunto kasvaa myös. Kukaan ei loukkaannu ja oma mieskin tietää tästä.

Minulla ei ole varaa moralisoida, koska olen ollut vastaavassa tilanteessa useita kertoja. Olen aina ollut avoin ja sosiaalinen luonne ja vähän viiniä nauttineena myös perin estoton. Flirttaan avoimesti ja pidän hauskaa aina raflassa siitäkin huolimatta, että olen neljän lapsen äiti ja naimisissa. Onnellinenkin olen.

Mutta se nyt vaan on niin piristävää vähän tanssia ja jutustella jonkun hauskan seuralaisen kanssa. Ja voit uskoa, että koskaan ei ole tarvinnut yksin olla jos vaan on seuraa halunnut.

Mutta en minä petä omasta mielestäni. Koska miehenikin tietää, että tanssin ja saatan siinä halatakin toista. Ei se merkkaa pitkässä juoksussa yhtikäs mitään kun kuitenkin mun sydän on mieheni ja kotiin on ihana tulla.

Myös mieheni saa ihan vapaasti tanssittaa naisia silloin harvoin kun baariin lähtee. En minä siitä mustis ole. Mukavaa kun hänkin kokee niin, että kiva joskus saada muuta seuraa mutta oma koti ja oma vaimo on kuitenkin se paras.

Näin meillä eikä se kuulu kenellekään muulle.

Nauti ap siitä fiiliksestä mitä reissusi sai aikaan. Kyllä tuommoinen vaan piristää! Jotkut ei sitä tajua varmaan siksi, ettei ole kokemusta siitä, että kukaan olisi koskaan kiinnostunut heistä... Se on sääli.

Itse olen aina ollut melko flirtti miespuolisten kavereiden kanssa (ikinä en tuntemattomien), varsinkin muutaman siiderin jälkeen ja tykkään pitää hauskaa. Aina aikaisemmin olen pysynyt vain niissä hitaiden tanssimisessa ja mieskin tiennyt missä mennään.



Ongelmia on vasta nyt viime aikoina ilmeentynyt kun viatonta hauskaa on pidetty miehen kanssa johon oikeasti voisin jopa rakastua ja tunne ollut molemminpuolinen - hieman on ollut haasteellisempaa jättää se siihen tanssimiseen kun selvästi molemmat ovat kiinnostuneita... varsinkin kun se toinen osapuoli on ollut kysymysmerkkinä että missä mennään... mitään ei ole tapahtunut ja tuskin tapahtuukaan mutta silti mietin että seuraavaa kertaa tuskin tulee kun rajat meinasivat jo viime kerralla ylittyä.

Eikö naimisissa oleva tai muuten varattu mielestäsi voi käydä yökerhossa? :D!

eli sen, miten mukavaa on, että joku ihailee. Että joku hakeutuu lähelle. Oli sitten kyse yökerhosta tai arjen kohtaamisesta kadulla/töissä.

Mietin vain, mikä kumma vie varatut ihmiset yökerhoon?

Jos minä tapaisin varatun miehen yökerhossa (jonne minä esim olisin sinkkuna mennyt), olisi tämä mies minulle täysin nou-nou, sillä näen hänet tulevaisuudessa roikkuvan yhtä luonnollisesti varattuna yökerhossa - silloin muiden naisten kanssa. Miksi tilanne muuttuisi, jos hän olisi minun kumppanini?