Lue keskustelun säännöt.
Itkettää
05.10.2009 |
Oli pakko tulla tänne purkamaan pahaa mieltäni ennen töihinlähtöä.
Äitini soitti ja kysyi olisinko voinut vahtia dementikkoisäpuoltani ensi viikolla yhtenä iltana, jotta hän pääsisi vertaistukiryhmän tapaamiseen.
Sanoin että ei onnistu, lapsellani on samaan aikaan harrastusta ja sen jälkeen menen avokkini (= lapsen isä) kanssa tanssikurssille (menemme kesäkuussa naimisiin). Äiti kysyi että eikö isäpuoli menisi näiden hömpötysten edelle. Suututti ja sanoin aika töksäyttäen että minulle lapseni ja mieheni menee aina kaikkien muiden edelle. Lapseni ei pääsisi sinne jos en olisi kotona, sillä meillä vain yksi auto ja harrastus 8km päässä paikassa, jonne hyvin hankala mennä bussilla. En pääsisi myöskään vanhemmilleni ilman autoa, asuvat 60 km päässä maaseudulla jonne ei mene busseja kuin pari kertaa päivässä.
Äitini loukkaantui vaihteeksi kovasti. Antoi tulla kaiken mahdollisen tuskan taas minulle. On masentunut sen jälkeen kun isäpuoli sairastui. Miehelläni oli myös taannoin työttömyysaikana masennusta ja kun siitä päästiin vannoin asettavani aina lapsen ja tämän isän muiden edelle. He ovat minulle kaikkein rakkaimmat ihmiset.
Nyt vaan on niin paha olla. Olen raskaana ja otan kaiken paljon rankemmin kuin muulloin. Tiedän tämän menevän ohi joskus, mutta nyt vaan itkettää. Töissä pitäisi jo olla, mutten pääse edes lähtemään kun itkettää. Viimeistään vartin päästä on startattava auto :-( Miten voin, kun silmät ihan punaiset, meikit pitkin kasvoja ja vatsaa vihloo.
Kommentit (33)
Ei vaan ole niin helppoa tuottaa äidillekään harmia ja saada sitä marttyyrituskaa sitten omaan niskaani. kaiken muun jaksan ja kestän, mutta äidin tuskaa on joskus hyvin vaikea ymmärtää ja jaksaa kuunnella. Pahimman ankstin aikana sanoo mitä sattuu ajattelematta yhtään. Milloin vihaa minua ja sisaruksiani ja omaa äitiään. Milloin taas on tappamassa itseään. Ihan vaan hakee huomiota, tiedän ettei ikinä tekisi itselleen mitään. Se on vain se viimeinen keino saada joku läheinen sinne luokseen katsomaan että kaikki on hyvin. Tänään en jostain syystä jaksanut sitä pientäkään annosta tuosta vuodatuksesta.
ap
Sinulla on prioriteetit elämässäsi ja pidät niistä kiinni, onnittelut! Ei ole hyvä ruveta tuuliviiriksi ja revetä joka suuntaan.
Minun äiti on aina ollut sellainen, että vain hänen menemiset ja tekemiset ovat tärkeitä. Sitten tulee sellaisia marttyyripurkauksia, kun ei mene hänen mielensä mukaan. Antaa olla, sanon minä!
Minullekin minun lapset ja puoliso ovat ensisijaisesti rakkaimmat ja tärkeimmät henkilöt, he ovat minun perhe!
Mukavaa työpäivää ja tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä se pappa vois tulla teille miehesi kanssa siksi aikaa toisen aikuisen kanssa kun toinen kuskaa lapsia harrastukseen. ja sit sieltä vertaistukiryhmästä tulis aiemmin mummi niin että ehtisitte tanssimaan.
Pitäisi lähteä 1h aiemmin töistä hakeakseni isäpuolen meille ja ilta menisi älyttömän myöhäiseksi. Lapsen harrastusta 17.00-18.30, tanssikurssia (jossa sitten pappa olisi lapseni kanssa lavan reunalla odottelemassa ja lapsi vahtisi ukkiaan) 19-20.30. Isäpuoli olisi kotona taas 21.30, mutta minä itse vasta lähempänä puolta yhtätoista. Äidilläni ei korttia/autoa. Bussilla ei dementikkoa myöskään voi lähettää toiseen kaupunkiin vaikka vastaan menisikin.
ap
joka starttaa nyt auton ja koittaa keksiä miten selvitä tästä päivästä.
ehkä se pappa vois tulla teille miehesi kanssa siksi aikaa toisen aikuisen kanssa kun toinen kuskaa lapsia harrastukseen. ja sit sieltä vertaistukiryhmästä tulis aiemmin mummi niin että ehtisitte tanssimaan.
Vanhemmat kasvattavat kakaransa jotka pesästä lennettyään alkavat vaan kieli vyön alla odottelemaan perintöä, paitsi ehkä välillä käydään vähän rahaa kerjäämässä. Muistathan sitten itse olla häiritsemättä aikuista lastasi typerillä avunpyynnöillä, ei sitä sun elämä kiinnosta, ainoastaan sun pankkitilin saldo.
Äidillesi pitäisi miettiä joku hengähdystauon mahdollistava järjestely, jos sinä et kykene auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläsi on varmasti todella rankkaa ja se vertaistukiryhmään pääseminen olisi saattanut olla hänelle todella tärkeää jotta jaksaisi eteenpäin.
Jos kyse on satunnaisesta kerrasta eikä säännöllisestä viikottaisesta jutusta niin mielestäni toimit todella, todella itsekkäästi.
Ja lisäksi dramatisoit aikalailla: tuskinpa kyse on siitä että valitsetko miehesi ja lapsesi vai äitisi...
Kyse ei ole siitä meneekö isäpuolesi lastesi/avokkisi edelle vaan minkälainen asema äidilläsi on sinun elämässäsi.
Kysehän oli siitä että äitisi olisi toivonut pääsevänsä hänelle varmasti todella tärkeään vertaistukiryhmän tapaamiseen. Ja sen sinä häneltä estit. Tuskin näitä tapaamisia niin usein on.
Huh, tuli todella paha mieli äitisi puolesta. :( Voi kun tietäisin hänen tietonsa niin voisin mennä auttamaan häntä ja hän saisi oman pienen lepohetkensä.
Oikeasti - häätanssikurssi! Sekö menee äitisi auttamisen edelle. HÄPEÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita nakittaa sinne joku muu, onnistuuko...?
Toivon todella ettei tuo osu omalle kohdalle, meillä on 350km vanhemmilleni...
Kyse oli äidistäsi ja hänen jaksamisestaan.
Voi v***u - nyt kyllä suututtaa äitisi puolesta tosi paljon! Luultavasti tämä vertaistukiryhmän tapaaminen olisi ollut hänelle kultaakin arvokkaampi henkireikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli et sitten pystynyt sen vertaa äitiäsi auttamaan että hän olisi päässyt sinne?
Yhden tanssikurssin voit jättää väliin kun kerran olette vasta kesäkuussa menossa naimisiin (Haloo! Nyt on lokakuu). Ja miksei sen lapsen isä voi viedä lastaan tällä kertaa harrastukseen.
Kuulostat todella itsekkäältä ap.
Kiittämätön kakara. Et sitten sen vertaa voinut äitiäsi auttaa että olisit kerran jäänyt tanssikurssilta pois ja avokkisi olisi vienyt lapsenne harrastukseen? Tämä vertaistukiryhmän tapaaminen olisi ollut hänelle varmasti todella tärkeä.
Tulee tosi paha mieli äitisi puolesta. :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä kenenkään tarvitse hävetä. Elämä on vaikeita valintatilanteita täynnä. Vaikeaahan tuon perusteella on arvioida tilannetta kunnolla ulkopuolisen, kun ei voi tietää kirjoittajan ja tämän äidin suhdetta ja historiaa. Kaikki on niin pienestä kiinni, esim. itseäni saattaisi ärsyttää jos omat menot olisivat pyytäjän mielestä automaattisesti "pienempiarvoisia" kuin tässä tapauksessa kirjoittajan äidin menot. Toisaalta, jos minulta pyydettäisiin vastaavassa tilanteessa kauniisti ja hyvin perustellen, suostuisin varmaankin. Kaikki on nyansseista kiinni.
Tanssikurssi ensi kesäkuun häitä varten on niiiiiiiin tärkeä. ;D
Huhhuh!
Ja miksei lapsen isä voisi viedä lasta harrastukseen tämän kerran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta tuo kertoi jo aika paljon siitä että tuo tapaaminen olisi todella ollut tärkeä henkireikä sille äidille. TUntuu pahalta tuon omaishoitaja-äidin puolesta.
Äidilleni on tarjottu vaikka mitä. Mutta kun ei hyväksy muiden ehdotuksia. Meitä on 3 sisarusta ja autetaan aina kun vain pystymme. Ihan aina vaan emme pysty taipumaan.
Itse olen ollut äidille jonkinlainen tukihenkilö isäpuolen sairastuttua, mutta nyt raskauden aikaan en vaan enää jaksa sitä roolia. ;-( Olen kai sitten helvetin itsekäs, mutta olen ihan rikki äidin solvauksista ja vaatimuksista. Soittaa silloin kun itsellään paha olla, vaikka olen sanonut että nyt en millään jaksaisi kuunnella itkuja. Joka kerran jälkeen kun on soittanut SEN puhelunsa itken itse ja vatsaa supistaa pitkään puhelun jälkeen. Nytkin supisteli ajon aikana. Vieläkin supistelee :-( oon ihan rikki.
Äitini voisi viedä hyvin isäpuoleni tukiryhmän ajaksi hoitoon joko isäpuolen äidille, joka asuu heidän lähellään tai sitten mukanaan kaupunkiin dementiakotiin. Sinne isäpuoli on tervetullut milloin vain hoitoon. Saa jopa viedä sinne pari kertaa kuukaudessa maksutta hoitoon. Ei vaan halua antaa isäpuolta kellekään ulkopuolisille vaan vaatii että me sisarukset hoidamme tätä. Sama juttu taksikyytien kanssa. Heillä on taksiliput, mutta eivät käytä niitä kun pakon edessä. Taksillä pääsee heidän kotikuntansa keskustaan 9krt/kk edestakaisin.
Ei siis ole kyse siitäkään ettemme äitiä auttaisi. Autamme kukin kykyjemme ja pystymisemme mukaan. Äitini ei ymmärrä sitä että en joka kerta voi vain jättää työtäni ja perhettäni ja sännätä hänen luokseen. Itsekkyys kuuluu sairauteen tiedän sen, mutta ei se yhtään helpota asiaa. Nyt itkettää se, että äitini vaati todellakin jättämään lapseni harrastuksen väliin itsensä takia, eikä edes ymmärrä miksi se loukkasi minua :-( Miten paljon se olisi loukannut lastani, joka ei muutenkaan ymmärrä miksi mummu ei enää häntä koskaan muista. Mummu ei enää soita hänelle, mummu ei jaksa leikkiä, mummu on vihainen ja ottaa lahjat pois, jos lapsi jännityksessään unohtaa kiittää tarpeeksi kovasti mummua. Lapsi ei ymmärrä sitä miksi mummu suuttuu hänelle ja hänen äidilleen, eikä sitä miksi äiti itkee aina kun mummu on soittanut. yritän kätkeä parhaani mukaan kaiken tuskani lapseltani, mutta aina se ei onnistu, varsinkin niinä päivinä kun mummu soittaa 10 kertaa.
Niin monet kerrat lapsi on soittanut mummulle, kun on halunnut kertoa tällekin jotain kivaa (hammas lähtenyt, kavereita käynyt, huvipuistossa käyty, nähty joku erikoinen eläin tai ihan vaan muuten soitettu) ja mummu on keskeyttänyt lapsen puheen ja käskenyt antaa puhelimen minulle :-(
Miten selittäisin lapselle että harrastus jää väliin, koska mummu tarvitsee äitiä? Lapsi on joutunut niin paljon ymmärtämään ja kärsimään mummun takia, että en kyllä enää yhtään halua lisätä sitä tuskaa hänelle.
Entä tanssikurssi? Itsekkäästi ajattelen että mielelläni osaisin valssata ja tanssia vaikka tangoa ennen häitämme. Kurssi on jo maksettu ja sitä ei ole kuin kolmena iltana. En haluaisi olla pois kertaakaan. Se kun ei ollut kovin halpa kurssi ja se on ainoa harrastus minne mennään miehen kanssa kahdestaan.
Nyt soitti minulle uudelleen. Hänen pitäisi päästä lääkäriin, eikä kumpikaan sisaruksistani pääse häntä heittämään. Minä olen täällä itkeneenä ja vatsaa supistelevana järjestämässä iltapäivän seminaaria :-( Hänen pitäisi päästä lääkäriin nyt saman tien, koska oli ahdistunut aamusta niin kovasti. Pitäisikö nyt sitten valita työpaikka vai äiti? tuntuu siltä että seinät kaatuu päälle ja rajusti. Voisi ottaa taksin, kun vaan ottaisi :-( mutta ei, kun vaatii että minä tulen kyyditsemään. NYT. kesken työpäivän.
ap
Äidillesi pitäisi miettiä joku hengähdystauon mahdollistava järjestely, jos sinä et kykene auttamaan.
Sen jälkeen olen kuunnellut äidin murheita päivittäin. Olen lähtenyt kesken päivän häntä auttamaan ja tukemaan. Olen jättänyt lapsen isänsä hoiviin viikonlopuksi ollakseni vanhempieni luona. Olen auttanut rahallisesti, vaikkei minulla varaa olisikaan. Olen järjestänyt äidille vaihtoehtoja isäpuolen hoitoon, olen tarjonnut siivousapua ja vaikka mitä. Olen monet kerrat lähtenyt illalla itkien ajamaan äitini luokse. Itse väsyneenä, kenties pitkän työmatkan päätteeksi. Olen mielestäni auttanut äitiäni enemmän kuin olisi pitänyt. Lapseni ja mieheni ovat monta kertaa olleet kakkossijalla. Mieheni masennus vaati prioriteettien uudelleenjärjestystä, mies ei enää jaksanut yksin vastata lapsesta ja kaikesta muusta kun olin yli vuoden ajan juossut joka toinen päivä äitini luona. Hän vaati myös aikaa ja huomiotani. Samoin ihana lapseni.
Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt päästä jonkin verran kiinni omaan elämääni ja omaan perheeseeni. Irtautumaan äidistä. raskausaikana se on ollut äärimmäisen rankkaa. Äiti kun ei vaan ymmärrä sitä miksi en enää pysty olemaan hänen juoksutettavanaan koko ajan. Puhelimessa puhumme päivittäin, vaikken sitä jaksaisi aina henkisesti. Käyn hänen luonaan vähintään joka toinen viikko. useamminkin kävisin, jos ei näitä supistuksia olisi. Ne tulevat ihan stressistä.
ap
Vai onko hän kenties myös niin itsekäs että ei voi muuttaa suunnitelmiaan pätkääkään?
Oisko mahdollista, että sinä ja sisaruksesi yhteistuumin puhuisitte äidillenne, miten asiat voitaisiin hoitaa jatkossa? Korostaisitte, etä teille hänen hyvinvointinsa on tärkeää ja että kannatte siitä huolta, mutta että samaan aikaan teilläkin on monenlaisia hoidettavia asioita elämässänne, kuten työ ja oman perheen asiat.
Korostaisitte, että olette valmiit auttamaan niin, että hyvissä ajoin (vaikka kuukaudeksi kerrallaan?) suunnittelette hänen kanssaan tarpeelliset menot niin, että hän pääsee minne haluaa ja isäpuolellesi on myös turvallinen hoito siksi aikaa. Samalla sitten mietitte miten/milloin taksiseteleitä hyödynnetään. Sitä vartenhan setelit ovat, että niitä käytetään, samoin kuin tuo mainitsemasi dementiakodin hoitopaikka.
Tuskinpa tuo vertaisryhmän tapaaminen on tullut tietoon vasta nyt juuri? Kunnollisella suunnittelulla äitisi varmaan pääsee käymään itselleen tärkeissä jutuissa!
Älä kanna syyllisyyttä siitä, ettet voi aina sännätä äitisi avuksi, kun hän sitä haluaa. Ja sinun päätehtäväsi on pitää huolta omista lapsistasi - myös siitä syntymättömästä - eli vedä henkeä ja jätä äitisi moitteet omaan arvoonsa!
niissä käynyt, vaikka olen niitä hänelle tyrkyttänyt. Nyt halusi mennä ja se sattui kohtalon oikusta tuolle samalle illalle kuin se minun tanssikurssini. Äitini tiesi tanssikurssista kyllä. Ikävä sanoa näin, mutta siksi hän luultavasti halusi nyt yhtäkkiä mennä sinne tukiryhmäänkin.
Kiva että olet niin empaattinen ihminen että ymmärrät minun tuskaani :-( Ei ole ihan helppoa taiteilla perheen ja äidin välissä. Sen takia täällä tätä vuodatan, että minun on pakko saada sanoa jonnekin etten enää jaksa. Äitini on kovin matriarkkamainen. Minä olen itsekäs sika kun aion nyt jatkossa valita aina vastaavissa tilanteissa perheeni. Ihan aina. Ei hän itsekään olisi valmis luopumaan yhtään mistään minun tai vaikka oman äitinsä puolesta. Jos isoäitini sairastuisi vakavasti, äitini ei häntä kävisi edes katsomassa. Sellainen äiti minulla on.
ap
Kyse ei ole siitä meneekö isäpuolesi lastesi/avokkisi edelle vaan minkälainen asema äidilläsi on sinun elämässäsi.
Kysehän oli siitä että äitisi olisi toivonut pääsevänsä hänelle varmasti todella tärkeään vertaistukiryhmän tapaamiseen. Ja sen sinä häneltä estit. Tuskin näitä tapaamisia niin usein on.
Huh, tuli todella paha mieli äitisi puolesta. :( Voi kun tietäisin hänen tietonsa niin voisin mennä auttamaan häntä ja hän saisi oman pienen lepohetkensä.
Oikeasti - häätanssikurssi! Sekö menee äitisi auttamisen edelle. HÄPEÄ!
Sinulla on prioriteetit elämässäsi ja pidät niistä kiinni, onnittelut! Ei ole hyvä ruveta tuuliviiriksi ja revetä joka suuntaan.
Minun äiti on aina ollut sellainen, että vain hänen menemiset ja tekemiset ovat tärkeitä. Sitten tulee sellaisia marttyyripurkauksia, kun ei mene hänen mielensä mukaan. Antaa olla, sanon minä!
Minullekin minun lapset ja puoliso ovat ensisijaisesti rakkaimmat ja tärkeimmät henkilöt, he ovat minun perhe!
Mukavaa työpäivää ja tsemppiä!