kokemuksia käynnistetystä synnytyksestä?

Ihmettelen miksi sanotaan ettei mahaan ole lapsia koskaan jäänyt. No ennen leikkauksia on jäänyt. Ei ne aina vaan käynnisty.



Voit sää kokeilla seksiä. Ja asento semmonen jossa miehen pippeli pääsee mahdollisimman lähelle paikkojasi, yksi on että makaat selälläsi ja jalkoja koitat nostaa vaikka miehen olkapäille niin mies pääsee liki.

Aktin jälkeen et nouse heti, mieluiten vaikka tyynyä pehvan alle että tavara kulkeutuu kunnolla pohjalle.



Olen ollut kerran käynnistyksessä, kaksi kertaa synnytys lähtenyt itsestään. Ja käynnistyksen poltot oli suoraan helvetistä. En sokeroi puheita, koska se oli oikeasti ihan kamalaa.

Uudestaan en menisi. Mutta ennen kuitenkin se kuin leikkaus, se on aina leikkaus.

Moi. Itselläni käynnistettiin synnytystä 7 vuotta sitten viikon ajan (kohdun suulla ei ollut tapahtunut yhtään mitään ennen tätä, ei siis mitään merkkiä alkavasta synnytyksestä). Matkan varrella moni asia meni pieleen ja kiireelliseen sektioon päädyttiin kuitenkin.



En viitsi kaikkia yksityiskotia tässä puida, mutta mitään hyvää en voi aiheesta sanoa.



Toisen synnytyksen lähestyessä sovin sairaalan kanssa, että jos tämä ei itsestään tule, niin sitten leikataan.

7½ vuotta sitten. Itselleni ei jäänyt mitään traumaa asiasta. Hyvä, että käynnistivät.



Toisen tabletin puolikkaan jälkeen alkoi supistukset ja n. seitsemässä tunnissa lapsi oli maailmassa. Aika nopeasti alkoi supisutkset, mutta itse ponnistusvaihe kesti pitkään.



Kun kuopus sitten viisi vuotta sitten syntyi, synnytys oli ihan samanlainen. KEstoltaan pikkasen lyhyempi, mutta muutoin eteni samankaltaisesti. Nopeasti alko supistukset, nopeasti aukeni, pitkä ponnistusvaihe. Viisi tuntia alusta loppuun se koitos.

eka käynnistettiin. ei meinannut edetä silti ollenkaan, lopulta ponnistin ilman ponnistustunnetta (epiduraali varmaan vaikutti ja liian aikaisin "käskettiin" ponnistamaan) 3h ja imukupilla tyttö maailmaan. Ihan kamala kokemus.

ja ihan samanlainen kipu kuin normaalissakin.

hieman vaan nopeammin tullut käynnistetyissä kuin spontaanissa. stemppiä.

ei siitä käynnistetystä eikä siitä spontaanista synnytyksestä.



Tuskin sullakaan käynnistyksen syytä, ettie tuntunut ponnistamisen tarvetta.



t. joku aikaisempi, jonka mielestä ei mitenkään paha kokemus.

täytyy vaan mennä positiivisella mielellä vaikka hieman jännittääkin.. ap

Helppoja ja nopeita synnytyksiä.

ja ihanan helppoja synnytyksiä olivat, jos näin nyt voisi sanoa. En voi kuin suositella :)



Tietty ei ole vertailukohtaa, mutta kaikki meni nappiin kummallakin kertaa ja sain epiduraalin ajoissa, kivut avautumisvaiheessa siedettävät ennen puudutusta ja sen jälkeen autuas olo, mutta silti tunsin ponnistustarpeen kun aika tuli ja ponnistukset nopeita ja helppoja.



Ymmärrän, että toisinkin kai voi olla, mutta niinhän synntyksissä yleensäkin. Turhaan ei mielestäni kannata juuri käynnistettyä pelätä.

Helppoja synnytyksiä, samanlaisia tai helpompia kuin itsestään käynnistynytkin.

eka alkoi spontaanisti. Ei suurtakaan eroa tuntemuksissa, kakkonen oli kaikin puolin nopeampi, mutta niin kai toiset yleensä ovat. Käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja tipalla, kohdunsuu oli valmiiksi kypsä.

Käynnistetty 2 kertaa, ekalla kerralla meni 2 päivää ennen kuin synnytys alkoi ja toisella kerralla päivän jälkeen. Ei kuitenkaan onnistunut käynnistys kun paikat ei auennut kuin 8cm eli molemmat jouduttiin keisarinleikkaamaan. Eka 42+3 ja toka 41+5 ja kolmas sitten leikattiin suoralta kädeltä :)

eka ja kolmas. Molemmat tipalla + kalvojen puhkaisulla. Ja paska maku jäi molemmista.



Ekassa tosin ongelmat ei niinkään johtuneet käynnistyksestä vaan huonosta kätilöstä, tosin käynnistysyrityksenä tehdyt sisätutkimukset (joka päivä viikon ajan ennen kalvojen puhkaisua) aiheuttivat sitten vauvalle infektion ja joutui hoitoon toiseen sairaalaan. Kolmas synnytys käynnistettiin vastustuksestani huolimatta muka yliaikaisena (rv 42+3) vaikka laskettu aika oli viikon pielessä ja viikot oli vaan 41+3.



Käynnistykset, ainakin mun mielestä on laillistettua kidutusta- joudut olemaan koko ajan kiinni kaikissa hemmetin piuhoissa, kävelemään ei pääse ja koko ajan joku ääliö kätilö kököttää sielä salissa lässyttämässä. Puudutuksia on pakko ottaa enemmän koska on niin helvetin kipeä.



Niinpä, jos jostain kumman syystä vielä raskaaksi tulen, käynnistykseen en suostu enää ikinä. Mulla on takana myös kaksi spontaanisti käynnistynyttä synnytystä ja eroa on kuin yöllä ja päivällä.