Kumman aloitteesta olette menneet kihloihin, menneet naimisiin ja hankkineet lapset?

ei kihloja vaan suoraan naimisiin -miehen aloitteesta



vauva tulossa -minun aloitteesta

esikoinen ja naimisiin (kihloissa ei oltu), mun aloitteesta muut lapset. Mutta hirveästi ei ole tarvinnut vääntää, kyse enemmän siitä kumpi otti ensimmäisenä asian puheeksi. Mun aloitteesta pistettiin kolmen jälkeen piste lapsiluvulle.

Minulla oli syynä se, että oltiin puuhattu yhteenmuuttoa ja halusin ehdottomasti välttää sen tilanteen, että eletään avoliitossa vuosikausia ja riidellään naimisiinmenosta. Olin päättänyt, että en muuta avoliittoon, ellei ole etukäteen selvää että naimisiin mennään. Koska oltiin seurusteltu melko vähän aikaa, ei mies ollut ehtinyt vielä kosimaan, joten kosin reippaasti itse (aika epäromanttisella tavalla vielä) ja onneksi sain myönteisen vastauksen. :)



Oikeastaan lapsen kanssa sama juttu, oltiin tietysti juteltu molempien lapsitoiveisiin liittyen asioista, mutta kyllä minä olin se, joka konkreettisesti ehdotti ehkäisyn pois jättämistä, mies sitten neuvotteli aikataulusta. :)

Lapsi pikkasen ehkä mun aloitteesta.



Tuosta kihloihinmenosta sen verran, että miehin siis kosi, mutta olin joskus aikaisemmin sanonut, että voishan sitä suhteen virallistaakin.

Tosin minä kosin karkauspäivänä, mutta me oltiin jo kihloissa silloin. Varmistelin vain asiaa :)

Etten vain "pilaa" juttua.

t.20

aloitteesta. Lapset olivat sinänsä aika itsestäänselvyys molemmille, mies halusi monta lasta. Mutta sopivasta ajankohdasta keskustelimme yhdessä, lähinnä hidastavana tekijänä oli minun haluni saada hieman työkokemusta valmistumisen jälkeen.

Mä muistaakseni ehdotin että jätetään pillerit pois ja yritetään vauvaa, mies suostui heti. Jotain puhetta oli ollut jo aikaisemmin joten tiesin kyllä että se suostuu.

rehellisesti sanottuna on olleet aika päähänpistoja, lapsia lukuunottamatta.



Kihloihin mentiin, kun olin edellisenä päivänä tehnyt positiivisen raskaustestin. Oltiin kauppamatkalla kävellen, ja pohdiskelin sitten miehelle ääneen kaikkea sitä, mikä on edessä - yhteen muutto, isyyden tunnustaminen, paperisotkut jne. Mies vaan myhäili ja totesi, että eiköhän tässä nyt muutenkin oltaisi yhteen muutettu, ja tarviihan se isyys tunnustaa kuitenkin, tai jotain sinne päin, ja mä tokaisin että ei tarvi, jos me ollaan naimisissa sillon kun lapsi syntyy, vauvan katsotaan automaattisesti olevan aviomieheni lapsi. Tähän mies totesi, että no, mennään sitten naimisiin, käydään ekaks ostaa kihlat tosta kultakaupasta (jonka ohi oltiin juuri kävelty). Tämä tapahtui tammikuussa, ja sovittiinkin aika pian, että häät pidetään sitten kesällä, ja pian tän jälkeen varasin kirkonkin.



Häät oli tarkoitus pitää tutussa kirkossa, kun helmikuun alusta saatiin tieto, että kirkko meneekin yllättäen kesäksi remonttiin. Mieheni oli silloin töissä, mulla oli vapaapäivä, ja suivaannuin tästä uutisesta sen verran, että soitin oman kotikuntani kirkkoherranvirastoon, kysyin kuinka pian kuulutuksen voi saada, eli kuinka pian vihkiminen voidaan järjestää - vastaus oli, että kahden viikon päästä. Seuraavaksi kysyin, missä päin kuntaamme on silloin vapaita kirkkoja, ja sainkin ihan suunnilleen naapurissamme olevan kirkon vihkipaikaksemme. Soitin miehelle töihin, että älä tule sitten suoraan kotiin, tavataan keskustassa niin haetaan kuulutukset, häät on kahden viikon päästä. Itse häissä oli vain viisi vierasta, enempää emme kutsuneet.



Ensimmäinen lapsemme ei ollut suunniteltu, vaan ehkäisymme petti. Mulla on ongelma, jonka vuoksi mun ei pitäisi olla mahdollista saada lapsia ilman keinohedelmöitystä (eikä se silloinkaan olisi kovin helppoa), joten miehen kanssa oltiin aika lailla kummissamme tästä ihmeestä. Siksi päätimme, että tämän on pakko olla tarkoitettu näin, joten sittenpä meistä tulee äiti ja isä :) Toinen lapsemme oli suunniteltu, tosin hänen kohdallaan alulle saanti ei ollut yhtä helppoa kuin tuon ensimmäisen kohdalla.

Meillä ei kumpikaan varsinaisesti kosinut vaan yhdessä oltiin sitä mieltä että jos/kun yhteen muutetaan asumaan niin sitten mennään naimisiin. Sopivaa asuntoa etsittiin pari vuotta ja mentiin naimisiin 3 päivää ennen kuin muutettiin yhteen.

Naimisiinmeno: Mies

1 Lapsi: Mies

2 Lapsi: Minä

3 Lapsi: Yheinen päätös

Tarkoitin sillä naimisiin menolla sitä "vihittäväksi ryhtymistä" ja häiden ajankohdan sopimista. -ap

yhdessä puhuttiin ja sovittiin tottakai kaikesta, mutta mies oli se joka otti asiat ensin puheeksi eli teki aloitteen.

Kihloihin miehen aloitteesta, naimisiin minun. Ensimmäinen lapsi oli "vahinko", mies oli asiasta enemmän innoissaan kuin minä. Toinenkin oli "vahinko" mutta molemmat oltiin tosi innoissamme. Kolmas taisi olla minun aloitteestani mutta mies on sanonut että hänen puolestaan lapsia saa tulla vaikka kuinka. Nyt mietin että vieläkö neljänteen suostuisin.

Olemme kihlautuneet ja menneet naimisiin miehen vahavsta aloitteesta. Sen sijaan raskautta olemme alkaneet yrittää minun aloitteestani.



Olen itse hyvinkin alotteellinen arjessa ja esimerkiksi yhteiseen ajankäyttöön liittyvissä asioissa. Naimisiin meno ja muutenkin suhteessa eteneminen on kuitekin ollut miehelle selvästi tärkeää.

naimisiin miehen, lapsi ei kumpikaan/molempien.

Meillä kihloihin meno tarkoitti häistä sopimista. Tai mies kyllä kosi romattisesti, mutta samana iltana jo mietittiin valmiiksi häitten aikataulua. Kosinta sinänä tuli yllätyksenä, koska olin tottunut ajatukseen, että kaikki miehen muka pelkäävät sitoutumista.



Lapsista oli puhuttu yhdessä, mutta miehen ehdotus oli se, että ehkäisy viimein jätettiin pois. Kun lapsia ei kuulunut ja hoidot ei tuottaneet tulosta, meni taas niin, että adoptioajatusta veivattiin mielessä ja yhdessä juteltiin paljon, mutta mies se oli, joka lopulta ehdotti, että pistetään prosessi alkuun... :)

Mies kosi, kun olin itse heittänyt ilmaan naimisiinmenon.



Lapsesta päätimme yksissä tuumin.

ja meille kihlat=lupaus naimisiinmenosta.



Lapsista, minä olen aina ensin saanut vauvakuumeen ja mies sitten lähtenyt mukaan. Tosin toinkin yhden tenavan jo tullessani, eli kosiessaan minua mies sai myös ensimmäisen poikani (tuon siittäjä ei ole kuviossa mitenkään mukana).

minä, minä ja minä!

ja naimisiinmenoakin ehdotti mies, sitten kun oltiin jo kihloissa (kihlojen varsinainen tarkoitus taisi olla vähän epäselvä)

minä olin jo sitä ennen ehdotellut vauvaa.

Vauva oli jo tulossa kun vihdoin oltiin alttarilla.