Miten te muut pienten vauvojen yksinäiset äidit torjutte alakuloa?

ettet voi mennä ihmisten ilmoille, ja ettei ole mitään perhekerhoja tms alueella?

huomioi vain kaikki hyvät asiat ulkonäössäsi.

Sitten mietit luonteesi hyviä puolia.

Ota käsittelyyn elämäntilanne, mitä hyviä juttuja, muitakin kuin vauva, siinä on.

Laita kivat vaatteet päälle, mene vaunujen kanssa kirpparilla, kaupungille, kahville. Juttele rohkeasti ihmisten kanssa, hymyile kaikille. Osta itsellesi illaksi jotain hyvää ja vaikka kiva lehti tai kirja. Ota vauva kainaloon ja mieti, kuinka hyvää elämä onkaan!

Esimerkiksi leikkipuistoissa saattaa olla pienillekin vauvoille toimintaa, esimerkiksi vauvahierontaa. Neuvoloiden valmennusryhmistä syntyy usein porukoita, joiden kanssa voi esimerkiksi käydä vaunulenkeillä. MLL:n perhekahviloissa näkee myös muita äitejä ja pääsee jakamaan kokemuksia ja ajatuksia. Useissa perhekahviloissa on myös erilaisia teemoja, lastenvaate-esittelyjä jne, joissa pääsee helposti tuntemattomien kanssa juttuun.



Yksinäisyys saattaa helposti vaivata vaikka olis mieskin, kun ne on monesti töissä ison osan päivästä. Ja jos oikeasti ahdistaa, niin juttele neuvolassa asiasta. Synnytyksen jälkeinen masennus on vakava asia.



Lisäksi neuvolassa saatetaan tietää just näitä erilaisia porukoita, joihin voi tulla mukaan. Mä ainakin mainostin meidän terkkarille, että rohkaisee uusia äitejä tulemaan mm. perhekahvilaan mukaan.

mennä paikkoihin, joissa pitäisi tutustua vieraisiin ihmisiin, jonkinlainen sosiaalinen kammo siis. Hieman helpottaa se, kun keksin jokaiselle päivälle jotain ohjelmaa ihmisten ilmoilla. Kiertelen museoita, näyttelyitä, kauppoja, kahviloita jne. En vain uskalla ottaa kontaktia kehenkään. Olen ns. yksin ihmisten keskellä.



ap