Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien pitkät työajat?
01.10.2009 |
Onko monissakin perheissä nykyään tavallista, että molemmat vanhemmat tekevät todella pitkää päivää ja että heillä on jopa vaikeuksia ehtiä hakemaan lapsi ip-kerhosta klo 17 mennessä?
Juttelin vain erään poikani kaverin äidin kanssa eilen kun hän tuli hakemaan poikaansa harrastuksesta joka loppui klo 18.30... Äiti tuli tuolloin suoraan töistä, oli lähtenyt sinne aamulla aikaisin. Nyt oli kuulemma ihan normaalia että teki tuollaisia päiviä, aikaisempana iltana oli tullut kotiin klo 20??
Niin ja perheen isäukko oli kuulemma eilen hakenut pojan ip-kerhosta klo 17, kotiin syömään ja sitten vienyt pojan tähän harrastukseen. Isä oli sitten jatkanut taas töihin. Eli vuorottelivat eilen illalla sitten kotosalla.
Siis ??? Onko tämä tavallista vai? Että jompikumpi äiti tai isä tulevat kotiin noin myöhään arki-iltaisin ja tekevät noin h***sti töitä?
Kommentit (60)
harmillista mutta totta monissa perheissä, jos on norm. työ aika 8-10h
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin voi puhua vain sellainen, jolle työ on vain sarja nälän aikaansaamia pakkoliikkeitä, jos ei sitäkään. Työ voi olla palkitsevaa ja nautittavaa siinä missä perhe-elämäkin, jälkimmäistä mitenkään väheksymättä.
Mitään oikeaa elämää ei kylläkään ole se, että omistautuu työlleen. Ja jollekin työnantajalle joka ei välitä p***kaan siitä työnantajasta pitkän päälle! Kuka tästä kärsii? No perhe tietenkin, ja se ihminen itse.
Onko muita "downshiftaajia"? Itse olen tällainen. Irtisanouduin vakipaikasta jossa työtahti oli juuri tuollaista. Mukisematta olisi pitänyt tehdä lisää hommia.
Kun lapset tulivat päätin etten sellaiseen ryhdy etten heitä edes näe päivän aikana. KUmma kyllä elämme nytkin vaikka teen vähemmän töitä.
onneksi meillä työ jää työpaikalle kummallakin,
ja lapset hoidossa 8-15.15 välisen ajan ja päiväkoti ihan vieressä samoin työpaikoille alle puolentunnin matka...
Meillä toinen on vuorotyössä mutta sen etu on yötyöt ja iltavuoroon menot niin ehin silloin olla kotona kun lapsi menee kouluun ja palaa koulusta ja samoin joka kuukaus tulee neljä-viisi vapaata viikolla ja kaksi vkonloppua kuukaudesta kuitenkin vapaana. ja teen 40h kuussa töitä. Mies menee taas joka aamu yhdeksään töihin ja pääsee 14-18 välillä, joskus tekee pidemmän päivän eli on yheksään illalla.
palkka ei tietysti päätä huimaa kummallakkan mutta tulemme toimeen ja saamme nauttia kotona lasten kanssa olosta ja se on palkkaa arvokkaampaa, lisäksi teemme molemmat merkityksellistä työtä, tosin tulosta ei tee kumpikaan:)
Työnantajat molemmilla yksityinen espoolainen ja minä teen töitä ulkoisille asiakkaille, mies talonsa sisällä. Molemmat ollaan DI:tä ja olleet työelämässä 20+ vuotta. Minun palkastani yli puolet on laskutukseen perustuvaa bonusta ja mies saa suorituksen ja erilaisten muiden mittareiden mukaisia bonuksia. Ne ohjaavat tekemään paljon työtä, mutta toisaalta tienaammekin samassa suhteessa.
Lasten ollessa pieniä suunnittelimme viikot etukäteen siten, että toinen vei, toinen haki hoidosta ja lasten hoitopäivät pysyivät kohtuullisina. Olemme hyödyntäneet aamut, illat, yöt ja viikonloput työnteossa ja teemme paljon etätöitä.
Olemme mielestämme onnistuneet oikein hyvin perheen ja töiden yhdistämisessä ja lapsistakin on kasvanut täyspäisiä, fiksuja ja ihania.
Täällä monien viesteistä välittyy sellainen ajatus, että vain "suorittavaa" ja "ei-palkitsevaa" työtä tekevät rajoittavat työaikaansa. Ei pidä paikkaansa.
Olen akateemisesti koulutettu ja työskentelen oman alani vaativissa tehtävissä. Olen ollut sekä keskisuuressa teknologiayrityksessä pk-seudulla että luovassa työssä pk-seudun ulkopuolella. Olen aina tehnyt töitä max. klo 8-16, eikä siitä ole ikinä aiheutunut ongelmia.
Entisessä ja nykyisessäkin työpaikassa on paljon samoja tehtäviä tekeviä, jotka paiskivat ylitöitä päivittäin, koska "on pakko". Ihmeellinen pakko, minulta ei kukaan ole koskaan tullut pyytämään, että tekisin pidempää päivää. Olen tosin heti alkuun ottanut käytännöksi pitää työajat kurissa ja työt työpaikalla.
Nautin työstäni valtavasti ja saan siitä tyydytystä, mutta tuskin saisin samassa määrin, jos tekisin töitä perhe-elämän kustannuksella.
Kaikille ei tietenkään ole mahdollista, mutta monille olisi. Totutuista tavoista on vaikea päästä eroon, joten suosittelen jokaiselle työpaikan vaihtajalle ottamaan heti alusta työssään selvän linjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin voi puhua vain sellainen, jolle työ on vain sarja nälän aikaansaamia pakkoliikkeitä, jos ei sitäkään. Työ voi olla palkitsevaa ja nautittavaa siinä missä perhe-elämäkin, jälkimmäistä mitenkään väheksymättä.
Mitään oikeaa elämää ei kylläkään ole se, että omistautuu työlleen. Ja jollekin työnantajalle joka ei välitä p***kaan siitä työnantajasta pitkän päälle! Kuka tästä kärsii? No perhe tietenkin, ja se ihminen itse. Onko muita "downshiftaajia"? Itse olen tällainen. Irtisanouduin vakipaikasta jossa työtahti oli juuri tuollaista. Mukisematta olisi pitänyt tehdä lisää hommia. Kun lapset tulivat päätin etten sellaiseen ryhdy etten heitä edes näe päivän aikana. KUmma kyllä elämme nytkin vaikka teen vähemmän töitä.
En koskaan voisi elää pelkästään esim. kotiäitinä! Työ on minulle tärkeä juttu, minulle on tärkeää olla myös työrooli- työminä. Silti en koskaan suostuisi tekemään niin paljon hommia, että en ehtisi nähdä lapsiani riittävästi. Toisaalta mulla on onnea, satuin valitsemaan alan, jossa oli mahdollisuus pistää oma pulju pystyyn ja valitsemaan oma työaika. Tiedän, ettei tämä ole aina mahdollista!
Silti en ymmärrä miksi kuvittelet, että vain siksi että en halua että koko elämäni pyörii töiden ympärillä - en voisi pitää työstäni, jopa välillä rakastaa sitä?
Olen vain sitä mieltä että lasten ollessa pieniä heidän ON TULTAVA etusijalla. Voihan niitä ylitöitä sitten paiskia kun lapset ovat aikuisia, ehkä.
Olemme hyödyntäneet aamut, illat, yöt ja viikonloput työnteossa ja teemme paljon etätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luovuta sitä aikaansa vain työnantajan käyttöön ja ole työnantajan sätkynukkena. Minäkin tuolla jossain aiemmin kerroin pitkistä työajoista, mutta en koe, että meidän perhe tekee sitä niin kovasti lasten kustannuksella kuin täällä kuvitellaan. Olemme yrittäjiä, ja vaikka tunteja kertyykin, niin lapset ovat kotihoidossa, teemme miehen kanssa töitä vuorotellen niin, että minä teen niitä enimmäkseen kotona, ja jos mulla on meno kodin ulkopuolelle, niin mies suunnittelee omat hommansa niin, että voi ottaa lapset mukaansa. Ja lapset tykkää olla isän matkassa, sillä silloin tehdään sellaisia juttuja, joista lapsetkin tykkää ja jotka on turvallisia.
Lisäksi me syödään aina lounas koko perheen kesken. Joskus tietysti meillä menee miehen kanssa hommat päällekkäin, ja silloin mummo jeesaa. Mutta noita tilanteita ei tule edes joka viikko, ja kun tulee, niin kestää muutaman tunnin. Ja lapsistahan on tietysti vain mukavaa, kun pääsevät mummolle.
En mä näe tätä meidän elämää niin kamalan tuomittavana. Enkä koe että työnteko olisi meidän perheeltä jotenkin pois. Päinvastoin, se kehittää meidän yritystä koko ajan, pitää yrityksen elinvoimaisena ja varmistaa meille työpaikat jatkossakin.
Lapset on pieniä vain kerran ja lyhyen aikaa. Pikkulapsivaihe on ainutkertainen vaihe kunkin lapsen kohdalla. Varhaislapsuudessa rakennetaan se tärkeä pohja vanhempien ja lapsen myöhemmälle suhteelle. Siitä ei pääse mihinkään. Työura kyllä odottaa, toisin kuin lapseni lapsuus. Lapsuus ei odota, vaan vuodet vierii sen ohi. En ikipäivänä usko tulevani katumaan lapseni kanssa vietettyä aikaa. Sen voin kuvitella, että se etten olisi tutustunut lapseeni kun hän oli pieni, sitä katuisin ikuisesti.
Mä palasin täyspäivätöihin juuri vähän aikaa sitten, pitkin hampain, että taloutemme pyörisi. Mulla on ikävä mun poikaa. En näe häntä kuin iltaisin ja viikonloppuisin. Ne on kallisarvoisia hetkiä. Nyt ei ole uranteon aika mun elämässä. Teen töitä vaan sen verran kun on pakko, vaikka töissäkin on ihan mukavaa ja virkistävää olla. Ne kallisarvoiset illan tunnit ja viikonloput pyhitän perheelleni. Uraa voin tehdä sitten kun lapseni on kasvanut isommaksi ja hän tarvitsee minua vähemmän kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kotona tehty etätyö ole ihan yhtä lailla pois lapsilta/ perheeltä?
Olemme hyödyntäneet aamut, illat, yöt ja viikonloput työnteossa ja teemme paljon etätöitä.
ja on mukava tehdä työtä, josta pitää, jossa on hyvä ja josta saa palkan työsuorituksen mukaan. Nuorena jaksaa töitä tehdä ja vanhemmiten voi sitten hellittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on mukava tehdä työtä, josta pitää, jossa on hyvä ja josta saa palkan työsuorituksen mukaan. Nuorena jaksaa töitä tehdä ja vanhemmiten voi sitten hellittää.
ahkera voi olla silti vaikka ei "uhraa" perhettä. Tuosta tulee helposti sellaista, että kunnon sidettä niihin lapsiin ei muodostu ja sitten vanhemmiten kun olet "hellittänyt" niin ihmettelet miksei sulla ole lapsiisi parempaa kontaktia? Ja sitten kuulut niihin mummoihin jotka väenvängällä haluavat hoitaa lapsenlapsiaan kun ei ehditty nauttia omista lapsista aikoinaan. Näitäkin on nähty!
Eikö kotona tehty etätyö ole ihan yhtä lailla pois lapsilta/ perheeltä?
Olemme hyödyntäneet aamut, illat, yöt ja viikonloput työnteossa ja teemme paljon etätöitä.
Ei ole, jos lapset nukkuvat.
Vai jaksatteko tosiaan pelkän työn tuomalla tyydytyksellä painaa vuodesta toiseen yi 50h/ työviikkoja? Missä välissä harrastatte liikuntaa, tapaatte ystäviä ja sukulaisia tai teette kotihommia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
projektityössä on välillä rauhallisempia aikoja, välillä taas tehdään kellon ympäri.
Eikö kotona tehty etätyö ole ihan yhtä lailla pois lapsilta/ perheeltä?
Olemme hyödyntäneet aamut, illat, yöt ja viikonloput työnteossa ja teemme paljon etätöitä.
Ei ole, jos lapset nukkuvat.
Vai jaksatteko tosiaan pelkän työn tuomalla tyydytyksellä painaa vuodesta toiseen yi 50h/ työviikkoja? Missä välissä harrastatte liikuntaa, tapaatte ystäviä ja sukulaisia tai teette kotihommia?
mutta kerron mitä naapurin äiti on minulle kertonut ja hän oli kyllä sitä mieltä että arkena ei ehdi tehdä juuri mitään muuta kuin olla töissä, hakea lapset kiireellä, laittaa ruokaa, ulkoilla pikkasen ja sitten nukkumaan.
Heillä eivät esim. lapset saa ottaa kavereita kotiin viikolla koska nukkumaan on mentävä klo 20 (lapset). Ip-kerhossa ovat klo 16.30 saakka ja aamuisin lähtevät kotoa n. klo 6.15.
Viikonloput ovat sitten ystävien tapaamisia varten ja tietty kotikin siivotaan tällöin. Paljon muuta eivät sitten ehdikään!
Lisäksi hän on monta kertaa myösainakin toisena päivänä viikonloppuna töissä muutaman tunnin.
Minä sitten vastavuoroisesti olen yrittänyt olla enemmän läsnä lapsille, ja tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Monta kertaa se kyllä on tarkoittanut,että kun lapset on saatu nukkumaan niin minäolen vielätsekannut sähköpostit, vastannut kiireisimpiin yms.
Mutta olen samaa mieltä jonkun vastaajan kanssa, nykyään kaupat, postit, apteekit, sairaalat ja tehtaatkin on auki iltamyöhään tai jopa kellon ympäri. Ihmiset niitäkin pyörittää...
ja on mukava tehdä työtä, josta pitää, jossa on hyvä ja josta saa palkan työsuorituksen mukaan. Nuorena jaksaa töitä tehdä ja vanhemmiten voi sitten hellittää.
ahkera voi olla silti vaikka ei "uhraa" perhettä. Tuosta tulee helposti sellaista, että kunnon sidettä niihin lapsiin ei muodostu ja sitten vanhemmiten kun olet "hellittänyt" niin ihmettelet miksei sulla ole lapsiisi parempaa kontaktia? Ja sitten kuulut niihin mummoihin jotka väenvängällä haluavat hoitaa lapsenlapsiaan kun ei ehditty nauttia omista lapsista aikoinaan. Näitäkin on nähty!
kaiken aikaa yhdessä. Eihän se niin ole. Me ollaan aina pidetty huolta siitä, että jompikumpi vanhemmista on paikalla ja lasten saatavilla. Saatavilla on silloinkin, vaikka tekee läppärillä hommia vieressä, kun lapset leikkii, voi tarvittaessa vastailla kysymyksiin, osallistua leikkiin, lähteä ulkoilemaan, neuvoa kotitehtävissä, tyhjentää pyykkikonetta... kotona tehtävä työ on ihan kotiaskareisiin verrattavissa, niitäkin tehdään koko ajan, vaikka lapset ovat paikalla.
Lisäksi hän on monta kertaa myösainakin toisena päivänä viikonloppuna töissä muutaman tunnin.
Minä sitten vastavuoroisesti olen yrittänyt olla enemmän läsnä lapsille, ja tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Monta kertaa se kyllä on tarkoittanut,että kun lapset on saatu nukkumaan niin minäolen vielätsekannut sähköpostit, vastannut kiireisimpiin yms.
Mutta olen samaa mieltä jonkun vastaajan kanssa, nykyään kaupat, postit, apteekit, sairaalat ja tehtaatkin on auki iltamyöhään tai jopa kellon ympäri. Ihmiset niitäkin pyörittää...
kiinteistöpalvelufirmassa, ja välillä on päiviä jolloin olen töissä 9-15 ja välillä päiviä, jolloin teen 7-20, puhumattakaan sitten vuodenvaihteesta ja maaliskuun ruuhkasta. Sijainen luojan kiitos löytyy hätätapauksille. On tietyt asiat, jotka pitää hoitaa tiettyinä päivinä, kuten palkat ja verot, ja silloin tehdään pitkää päivää.
Onneksi puoliso pystyy joustamaan työajoissa. Mutta kello 17 ei äiti aina ole kotona.
kalenterit yhteensovittamalla ja vuorovedolla homma saatiin hoidettua, mutta kyllä arki oli kiireistä, kun lapset olivat pieniä. Päiväkodilla viittä vaille sulkemisaika olivat aina jäljellä meidän lapset ja yksi Katariina.
Nyt on paljon helpompaa, kun lapset ovat jo isoja. Mutta kyllä ruokahuollon pitää edelleen toimia, ainakin jossain määrin.