Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien pitkät työajat?
01.10.2009 |
Onko monissakin perheissä nykyään tavallista, että molemmat vanhemmat tekevät todella pitkää päivää ja että heillä on jopa vaikeuksia ehtiä hakemaan lapsi ip-kerhosta klo 17 mennessä?
Juttelin vain erään poikani kaverin äidin kanssa eilen kun hän tuli hakemaan poikaansa harrastuksesta joka loppui klo 18.30... Äiti tuli tuolloin suoraan töistä, oli lähtenyt sinne aamulla aikaisin. Nyt oli kuulemma ihan normaalia että teki tuollaisia päiviä, aikaisempana iltana oli tullut kotiin klo 20??
Niin ja perheen isäukko oli kuulemma eilen hakenut pojan ip-kerhosta klo 17, kotiin syömään ja sitten vienyt pojan tähän harrastukseen. Isä oli sitten jatkanut taas töihin. Eli vuorottelivat eilen illalla sitten kotosalla.
Siis ??? Onko tämä tavallista vai? Että jompikumpi äiti tai isä tulevat kotiin noin myöhään arki-iltaisin ja tekevät noin h***sti töitä?
Kommentit (60)
vallalla meidän kaikkien kannattama mentalitettii että osakkeenomistajille pitää tahkota rahaa eli yksityisellä puolella ei ole tosiaakaan mitään seuojatyöpaikkoja ollut vuosikausiin. On myös työnantajille helpomaa ja edullisempaa vähentää väkeä ja teettää ylitöitä silloin kuin tarvitaan. Ja usein ne pelkoperseiset työntekijät tekevät ylitöitä vielä palkatta! Tässä on kuulkaa mielenkiintoinen ja monitahoinen kierre.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle töitä viikossa ainakaan säännöllisenä päivätyönä. Varmaankin toteutuu jonkun tyyppisessä suorittavassa työssä, mutta suuri osa heistäkin on sitten vuorotöissä tai epäsäännöllisellä työajalla, vaikka kokonaistuntimäärä ei ylitöiden puolelle menisikään.
Tuttavapiirissäni on paljon ylempiä toimihenkilöitä ja vastaavia ja kaikki tekevät enemmän tai vähemmän yli tuon 40 tunnin viikossa. Aika moni tekee melko säännöllisesti kuusipäiväistä työviikkoa tai vaihtoehtoisesti 10-tuntista työpäivää viitenä päivänä viikossa. Ja tähän sitten päälle kiirejoustot ja töiden (hyvin säännöllinen) tuominen kotiin.
Kaveripiirissä on vitsi, että jos päivästä pitää valita joku kellonaika, jolloin tietää varmasti, missä kaikki muut ovat, niin se on 22.30-23.30, jolloin kaikki ovat kotonaan tekemässä niitä töistä kotiin raahattuja rästitöitä. Niin muuten minäkin.
Meillä yritetään pitää ylityöt minmissään, mutta ei nyt 40 tuntiin sentään päästä. Toinen meistä lähtee aina aikaisin töihin. Jos ei ole kiirettä töissä niin seitsemäksi, jos kiireempi niin kuudeksi tai aikaisemmaksi. Toinen vie lapset hoitoon ja menee vasta kahdeksaksi. Aamulla aiemmin lähtenyt hakee iltapäivällä lapset neljän maissa tai ehtiessään jo aiemmin, toinen tulee kiireen mukaan viiden tai kuuden jälkeen, joskus myöhemmin. Kun lapset on illalla saatu unten maille kaivetaan kotiin tuodut työt esiin juuri siinä kymmenen jälkeen. Niitä sitten se pari tuntia. Ja aamulla sama uusiksi vaihdellen aikaisin lähtijää. Viikonlopputyöt pyrimme sijoittamaan aikaisiin aamuihin tai myöhäisiin iltoihin silloin kun niitä on tehtävä, jotta päivät jäävät lapsille. Onneksi työmatkat ovat lyhyitä. Minulla vartti, miehellä hieman alle puoli tuntia.
Ja kun joku kohta ihmettelee, että miksi en nytkin tee töitäni, vaan surffaan täällä, niin paitsi että työtaakkani vaihtelee eri viikkojen välillä aika paljon (joskus on oikeasti hiljaisempaakin, joskus jopa pääsen tuohon 40 viikkotuntiin), niin ennen kaikkea työni vaatii keskittymistä ja en pysty sitä tehokkaasti tekemään ilman melko tiheitä taukoja. Ajatustauoillani ajaudun usein tänne.
Pakko ei ole kuin kuolla. Elämä on valintoja!
töitä pitää tehdä ja saada ruokaa. Mitäs siitä tulisi jos kaikki heittäytyisi sossun tuille??
Tälläisenä aikana kun moni saa pelätä työpaikkansa puolesta, on todella typerää tulla tuollaista väittämään.
On ihan tavallista, että juuri kuun vaihteessa töitä on ihan älyttömästi (ja tietysti esim. vuodenvaihde, kvartaalikatkot jne).
Keskellä kuukautta ehtii sitten ehkä ottaa vähän höllemmin.
Ja tosiaan pitää ottaa huomioon, että työmatkoihinkin voi mennä tosi paljon aikaa.
Kyllä minä elän siellä töissänikin. Teen töitä johtavassa asemassa n. 50 h viikko, klo 8 - 17, kotona pyrin olemaan joka päivä viim 17.30, työmatka onneksi tosi lyhyt. Olen illan lasten kanssa ja kun menevät nukkumaan, teen yleensä vielä vähän hommia (0,5 - 2 tuntia). Teen näin, koska oikeasti pidän työstäni, nautin siitä ja saan siitä paljon iloa, palkan lisäksi. En voi kuvitella, että tekisin jotain vain kahdeksasta neljään -työtä ilman haasteita tai että olisin kotiäitinä. Meillä on kaksi lasta, 4 - ja 6-vuotiaat. Ja näen heitä siis illat n. 1730 - 21, ja viikonloput. Toki voisi olla enemmänkin aikaa heille, ja väliin on huono omatunto siitä, ettei ole enempää aikaa, mutta rehellisesti sanoen, nautin työstäni enkä sitäkään antaisi pois. Elämä on valintoja, kuten joku sanoi, ja tämä on minun valintani. Hyvän haastavan työni takia saan myös erittäin hyvää palkkaa, n 6000 euroa kuussa, ja se helpottaa arjen järkkäilyä, mm. siivooja käy meillä jne.
Mieheni tekee myös suht haasteellista asiantuntijatyötä, mutta hänellä on vähemmän työmatkoja ja säännöllisempi työaika kuin minulla, joten hän esim hoitaa tarhakuljetukset. Näin meillä, ja hyvin toimii.
ihmiset oikein elää kun kaikki aika menee töissä ja työmatkoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä viestissä.
Tosin ei täällä yliopistollakaan ole ollut tapana jättää työpäivää tuohon 8 h... Toki on niin, ettei työaikaa ole tunteina määritelty, paitsi meillä Akatemian rahoittamilla väitöskirjan tekijöillä, mutta kyllä työn luonne on sellainen, ettei sitä 8-16 väliin aina pysty survomaan.
Miksikö sitten teen tätä? Vaikka on pienet lapset? No, intohimosta kutsumustyötäni kohtaan! Toki lapset ja perhe ovat se elämän ykkösasia, mutta eivät muutkaan intohimoni, kuten nyt tämä tutkimuksen tekeminen, ole minnekään hävinneet!
Meillä lapset ovat hoidossa tuon 8-16, toinen vanhempi vie ja toinen hakee. Siitä tosin seuraa, että illalla on vain toinen vanhempi kotona, toinen tulee sitten joskus 18.30-21 välillä, joskus myöhemminkin. Viikonloput olemme pääsääntöisesti pyrkineet rauhoittamaan työnteolta, mutta aina se ei onnistu.
T: Tutkija yliopistolta, mies valtion virkamies
Ette toverit taida ymmärtää, että talousihmiset tekee nykyään tosi kovaa tahtia töitä. Hallinnosta on kuristettu väki minimiin ja samaan aikaan pitäisi hoitaa hommia entistä kovempaa tahtia. Ilman talousalan ammattilaisia meille muille ei maksettaisi palkkaa.
Missä ihmeen ihmemaassa oikein elätte? Tänä päivänä on erittäin harvinaista, että joku tekee 8-16 konttorityötä. Korkeintaan joku yliopistotutkija tai kelan työntekijä.
Älkää viitsikö kritisoida äitejä ja isiä, jotka yrittää sovittaa työtä ja perhettä yhteen. Heillä on jo valmiiksi riittävän huono omatunto. Kyllä jokainen äiti ja isä haluaisi viettää päivät lapsensa kanssa, mutta se tapahtuu vaan siellä ihmemaassa. Täällä arkitodellisuudessa mennään aamulla töihin ja tullaan joskus illalla. Eivät lapset vihaa vanhempiaan sen takia, että äiti ei ole joka päivä kello 17 kotona valmiin ruuan kanssa.
...että tekevät pitkää päivää. Ihan kuin se nostaisi heidän yhteiskunnallista statustaan mitenkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko ei ole kuin kuolla. Elämä on valintoja!
Kun ruoka ja asuminen pitää kuitenkin maksaa? Kun katsoo oman kaupunkimme ja lähiseudun työpaikkatarjontaa tällä hetkellä ei paljon tuuletella että "elämä on valintoja". Osan meistä on pakko tehdä työtä ja tällaisena aikana monen on käytännössä pakko pitää kiinni työpaikastaan kynsin hampain. Ei yhteiskunta pyöri jos kaikki vaan toteuttaisivat itseään ja valitsisivat sen mikä milloinkin huvittaa.
Kaikilla aloilla ja kaikissa työpaikoissa etätyö ei onnistu - laajamittainen etätyö onnistuu itse asiassa hyvin harvassa paikassa ja tässä on tultu jopa takaisin päin. Tiedän yhden firman, jossa ennen etätyötä oikein suositeltiin, nyt on rajoituksia etänä tehtävien päivien määrissä eikä etätyöpäivä saisi olla esim. pe tai ma. Lyhennetty työaika on kanssa kaunis ja hyvä ajatus, mutta jos käy kuten kaverilleni, joka alkoi tehdä lyhennettyä työaikaa, tekee nyt neljässä päivässä viiden päivän työt ja on välillä iltakymmeneen työpaikalla.
Viimeistään tämä lama on karsinut todella monessa paikassa viimeisetkin inhimillisyyden rippeet kun porukkaa on enää niin vähän. Esim. oman mieheni työpaikalla nykyisin työmatkat saattavat mennä siten, että tulet illalla Aasiasta ja seuraavana tai sitä seuraavana päivänä on lähtö Etelä-Amerikkaan. Kun tekijöitä on vähän, joutuvat jäljelle jääneet venymään.
töissä 8-16 välisen ajan. Mies sen sijaan tekee pitkiä päiviä normaalisti, joskus myös saattaa tulla kotiin jopa ennen minua, mutta se on harvinaista. Mies myös reissaa työkseen paljon, joten on hyvä että mun työaika on melko säännöllinen ja on mahdollista olla myös etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa ammateista on muuta kuin klo 8-16. Kuinkas te muuten käyttäisitte terveyspalveluita, kävisitte kaupoissa, apteekeissa, istuisitte ravintoloissa, kuljetusala jne. Ihmiset niissä teitä palvelee! Vai eikö heillä saisi olla perhettä?
heillä pitäisi olla ihan säännöllinen 8-16 työaika. Nainen on taloushallinnossa töissä ja eilen valitti just sitä kuinka ei ehdi tehdä töitään siinä ajassa, vaan joutuu joka ilta tekemään ylitöitä klo 19 saakka pahimmillaan!! En kai tässä nyt tarkoittanutkaan vuorotyöläisiä. Hehän ovat kuitenkin usein kotona arkisin päivälläkin, voivat ottaa vastaan lapset koulusta jne. Tässä oli kyse ns. normaalista konttorityöntekijöistä joilla tuollaiset työajat. Tai siis miksi suostuvat moisiin ylitöihin jos perheessä lapsiakin? Tämä äiti vaikutti kyllä aika kärsivältä. Ei ollut juuri nähnyt poikaansa viikonlopun jälkeen:(. Kyselin miten pojan läksyt sujuvat niin myönsi ettei tiennyt koska ei ole poikaa nähnyt iltaisin. ap
Jos tiedät kummankin olevan tavallisessa konttorityössä, niin tekevät kieltämättä pitkiä päiviä. Syytä siihenhän et tiedä. Eli vaatiiko joku projekti sen? Onko juuri nyt paljon poissa muita? Vaatiiko pomo sen?
Tuskinpa kukaan haluaa tehdä noin pitkiä päiviä, vai kuinka? Joskus ylitöihin on pakko suostua. Tilannetta ei ikinä tiedä, valitettavasti.
Yrittäjänä meillä tehdään välillä hyvinkin pitkiä päiviä, ja syy on se että muuten ei tule työt tehtyä. Ei se ettenkö mieluummin istuisi illat kotona:)
Minä ja miehen olemme molemmat DI, työelämässä olemme olleet 10v. Työskentelemme suurissa pörssiyhtiöissä Suomessa, mies on esimiesasemassa ja minä erityisasiantuntija ylempänä toimihenkilönä.
Kumpikin teemme töitä klo 8-16. Minä AINA ja mies tekee pari kertaa kuussa klo 17 asti. Emme lue kotona työsähköposteja emmekä kuljeta läppäriä kotiin. Palkkamme on työkokemuksemme ja koulutuksemme mukainen.
Me asumme keskisessä Suomessa, ehkä täällä on inhimillisempi puoli olemassa? Luulen, että te urapuskijat olette pk-seudulta?!
Työmatkoihin meillä menee 15 min/suunta. Menemme töihin ristiin eli toinen vie ja toinen hakee lapset päikystä. Lapset hoidossa klo 8.00-15.45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tehdään keskimäärin 40 tuntista työviikkoa
- käytännössä 36 tuntista työviikkoa
Tämä äiti sanoi, että hänen työpaikallaan on mennyt yhä enemmän tuohon että vaaditaan ylitöitä. Tämä ilmiö on kuulemma yleistynyt nyt kevään ja kesän aikana:(. Kyllä hän itsekin siinä valitteli, ettei ehdi muuta tehdä. Kuulemma useimpina iltoina oli tullut kotiin klo 20. Poika menee nukkumaan viimeistään klo 20.30.
Heillä on joo jotain tärkeitä projekteja menossa ja tietysti noita budjetteja pitää myös välillä tehdä. Ja kuulemma liian vähän väkeä töissä mutta esimies ei välitä!
Mä olen keskustellut tästä monen ystävän kanssa viime vuosina ja moni on kyllästynyt tähän nykymenoon. Ei elämä ennen tällaista ollut, trust me! Nykyään ei edes ehdi tavata ystäviään viikolla, pahimmassa tapauksessa ei edes viikonloppuna. Moni vähän vanhempi ihminen muistelee kaiholla 80-lukua jolloin työpaikoilla oli riittävästi ihmisiä ja oli aikaa jutella työkaverin kanssa:).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutin työpaikan lähelle vuokra-asuntoon, myin omakotitalon ja erosin miehestä. nyt vien lapset hoitoon klo 7.45 ja itse töihin klo 7.50. pääsen kello 15, jolloin haen lapset klo 15.05. Iltaisin jatkan töitä klo 21-23, jolloin lapset nukkuvat. näin tulee tehtyä 9 tuntia töitä. herätään klo 7.10.
elämä on tosiaan valintoja. kyllästyin heräämään klo 5.50 ja kotona 17.00. tämmöiset oli työajat, kun kuljin bussilla.
tosiaan on tullut priorisoitua. olen huomannut, ettei omistaminen tuo onnea tai saman katon alla asuminen miehen kanssa, jota ei koskaan näe.
Eikö omatunto kolkuta? Ettekö koe uhraavanne lapsianne? Ainakin livenä mulle on joku äiti kertonut, että ei enää äitiysloman jälkeen halua palata takaisin oravanpyörään. Töitä halutaan kyllä tehdä, mutta ei uhrata koko elämää työlle.
Itsekin pidän työtä tärkeänä. En haluaisi olla kotiäiti, mutta en myöskään haluaisi pelkästään olla töissä! Minun on pakko saada olla kotonakin kunnolla ja ehtiä olla lasten kanssa välillä. Miksi me rakennettiin hieno talo hienolle paikalle jos me ei koskaan siellä ehditä viettää aikaa?
Ette toverit taida ymmärtää, että talousihmiset tekee nykyään tosi kovaa tahtia töitä. Hallinnosta on kuristettu väki minimiin ja samaan aikaan pitäisi hoitaa hommia entistä kovempaa tahtia. Ilman talousalan ammattilaisia meille muille ei maksettaisi palkkaa. Missä ihmeen ihmemaassa oikein elätte? Tänä päivänä on erittäin harvinaista, että joku tekee 8-16 konttorityötä. Korkeintaan joku yliopistotutkija tai kelan työntekijä. Älkää viitsikö kritisoida äitejä ja isiä, jotka yrittää sovittaa työtä ja perhettä yhteen. Heillä on jo valmiiksi riittävän huono omatunto. Kyllä jokainen äiti ja isä haluaisi viettää päivät lapsensa kanssa, mutta se tapahtuu vaan siellä ihmemaassa. Täällä arkitodellisuudessa mennään aamulla töihin ja tullaan joskus illalla. Eivät lapset vihaa vanhempiaan sen takia, että äiti ei ole joka päivä kello 17 kotona valmiin ruuan kanssa.
Kenen vika sitten tuo on, ettei työntekijöitä ole riittävästì? MIksi kukaan suostuu tuollaiseen? Miten on edes mahdollista.
Eikä tässä ole edes kyse siitä, että ehtisi kotiin klo 17:a, vaan että ylitöitä pitää paiskia joka ilta.
.. toimistotyöntekijälle nykypäivänä ja tietyllä sektoreilla joilla ei vain voi lähteä töistä tasan klo 16.. Itse olen kaikin tavoin koittanut pitää tunnit aisoissa, mutta aina se vaan ei ole mahdollista. Asiakkaille ei aina joka tilanteessa voi sanoa että palataan asiaan huomena, varsinkin jos yritys elää kvartaalitalouden mukaan ja tilaukset asiakkailta pitää saada tiettyyn aikaan mennessä, jotta ne saadaan kirjanpitoon menemään oikein.
mulla kolkutti. siksi sanouduin irti. jotenkin on ihan järjetön ajatus viettää päivästä 10 tuntia töissä. siksi muutin vuokrakämppään. enkä kulettele lapsia joka päivä harrastuksiin. ja etelä-suomeen en muuta ikinä, ainakaan siis mihinkään ruuhka-Suomeen. haluan olla lasteni kanssa ja teen sen eteen uhrauksia. tuskin koskaan kadun sitä, etten käyttänyt päivästä 10 aikaa töihin.
oli myös ettemme muuttaisi Eteläsuomeen, vaikka mulle sieltä tarjottiin töitä 15 vuotta sitten. SE oli lama-aikana se. Eikä kaduta tänään että teemme vähän "huonompia" hanttihommia. Kun vertaan veljeni elämään, elävät pääkaupunkiseudulla, niin sanon kyllä että hullun hommaa! Ovat jotenkin niin kiireisiä, siis aina! Ei vain viikolla vaan myös loma on aina aikataulutettua. Eivät vain pysty olemaan:(.
Itse teen aina 8-16 ja mies 9-17. Miehellä joitain työmatkoja. Ihmettelen myös, että mistä näitä koko ajan työskenteleviä tulee. Työt on järjesteltävissä niin, että ne ehtii työpäivän aikana. Omalta osaltani olen huomannut, että ne jotka meillä töissä istuu iltoja säännöllisesti, eivät osaa jaksottaa päiväänsä oikein. Pitkitetään palavereja, pidetään useamman tunnin lounaita tai ei osata hommia ja uskalleta pyytää apua. Normaali tilanne ei ole se, että tehdään säännöllisesti yli aikaa.
Minä ja miehen olemme molemmat DI, työelämässä olemme olleet 10v. Työskentelemme suurissa pörssiyhtiöissä Suomessa, mies on esimiesasemassa ja minä erityisasiantuntija ylempänä toimihenkilönä.
Kumpikin teemme töitä klo 8-16. Minä AINA ja mies tekee pari kertaa kuussa klo 17 asti. Emme lue kotona työsähköposteja emmekä kuljeta läppäriä kotiin. Palkkamme on työkokemuksemme ja koulutuksemme mukainen.
Me asumme keskisessä Suomessa, ehkä täällä on inhimillisempi puoli olemassa? Luulen, että te urapuskijat olette pk-seudulta?!
Työmatkoihin meillä menee 15 min/suunta. Menemme töihin ristiin eli toinen vie ja toinen hakee lapset päikystä. Lapset hoidossa klo 8.00-15.45.
Itse pääsin silloin töistä klo 16:15, työpaikka pääkaupunkiseudulla "toisella laidalla", omaa autoa en omistanut. Normisti matkaan meni kolmisen varttia, ruuhkassa vartti siihen tuli helposti lisää.
Onneksi nyt ei tarvi kulkea ruuhka-aikoina, vaikka kyllähän vuorotyö tuo omat haasteensa.