Lue keskustelun säännöt.
Miten toimin nyt, kun tein todella väärin lasta kohtaan?
30.09.2009 |
Meillä on 2 lasta, 3v ja 5v. Tuolla vanhemmalla on ollut jo hyvän aikaa ihan kauhea uhmaikä. Siis kiukkuaa melkeen joka asiasta, saa kunnon raivareita ja hakee huomiota erittäin kyseenalaisin keinoin.
Olen jaksanut, välillä huonommin, välillä paremmin. Mutta kuitenkin jaksanut. Mies on paljon pois kotoa, koska rakennamme ja hän käy töissä, ja on usein tosi väsynyt.
Tänään en sitten enää jaksanut, eikä jaksanut mieskään. Tulimme kotiin, lapset siis olivat päivän hoidossa ja me aikuiset töissä. Olimme todella väsyneitä ja niin varmaan lapsetkin. Autosta poislähtiessä esikoinen alko kiukkuamaan, että tahtoo kauppaan ja ostamaan karkkia (sai aamulla mummiltaan kolikkoja). Kun sanoin, että vasta huomenna on kauppapäivä, alkoi se raivoaminen. Ensin "tyhmä äiti, tyhmä isä", sitten sylkäsi pikkusiskon päälle. Sisälle mentiin väkisin kantamalla. Ja sitten erinäistä kiukkua yli TUNTI. Sinä aikana mm. heitteli vaatteensa lipastosta lattialle, kiskoi kissoja hännästä ja kun olin rauhoittamassa poikaa, yritti puraista!
Lopulta mulla petti hermo ja kun poika juoksi karkuun tehtyään taas pöljyyksiä, kaadoin pojan kunnolla maahan, siis niin että pidin käsistä kiinni ja "istuin" jalkojen päällä. Mies sitten yritti kans puhua pojalle järkeä, mutta poika vaan rimpuili. Sitten sylkäisi miestä päin ja sillon mies nappasi kunnin luunapin pojalle otsaan. Poika alkoi itkeä, pikkusiskokin säikähti ja alkoi itkeä hänkin. KOSKAAN ennen ei olla fyysisesti satutettu lapsia, mutta nyt siis MOLMEMMAT syyllistyimme siihen, tilanne ikäänkuin lähti kokonaan käsistä.
Tuossa vaiheessa mies lähti ovet paukkuen ulos rauhoittumaan ja minä sitten itkin ja rauhoittelin lapsia. Saatiin tilanne rauhottumaan ja pyysin anteeksi pojalta, että olin paiskannut hänet turhan kovin ottein lattialle. Kerroin myös, että vaikka onkin vihainen ja äkäinen, ei saa tehdä ihan mitä sattuu ja se pätee niin poikaan kuin minuunkin.
Mies tuli kotiin vasta, kun lapset olivat jo nukkumassa.
Nyt mietin, että miten minä tämän asian selvitän. Mehän syyllistyimme karkeasti sanottuna lapsen pahoinpitelyyn (siis mitään jälkiä ei tullut ja lasta ei mitenkään hakattu, potkittu tms, mutta kuitenkin, fyysinen koskemattomuus ylitettiin!).
Miten otan asian esille huomenna hoidossa? Epäilen, että nuorempi lapsista kertoo asian hoidossa jokatapauksessa. Mies vie lapset, minä haen.Haluaisin olla avoin, mutta miten? Pelkään, että meillä on huomenna lasten suojeluihmiset kotona odottamassa. Jos esim. lapsi kertoo, että isä löi "Jaakkoa" (siis luunappi varmasti vois 3-vuotiaan kielessä olla lyömistä) ja Jaakko itki ja äiti itki, niin eikös päiväkodin henkilökunnalla ole ihan velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun?
En tiedä, en varmasti saa koko yönä unta kun pelottaa tämä asia. Siis sekä oma reagointi, miehen reagointi että asian seuraamukset :(
Kommentit (26)
...teidän lapsi käyttäytyy tuolla tavoin, koska hän ei ole ennen saanut ns. kunnon rangaistusta ( en nyt tarkoita hakkaamista sun muuta), mutta siis just tuollainen rangaistus on mun mielestä ihan normaalia! Jos ei osaa käyttäytyä eikä usko puhetta, on laitettava kunnon rajat, eikä se aina onnistu vain hyssyttelemällä.
Turhaan olet noin kauhuissasi pikkujutusta. Jos teillä toimittaisi aina noin, poika olisi oppinut sen, ettei sylkeminen ja muu törkeä käytös kannata, koska riita päättyy tuollaiseen kohtaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuollaista käytöstä voi hyväksyä! Sä mokasit vielä kun aloit itkemään ja pyytelemään anteeksi. Teidän 5v on ihan niskan päällä, olisko vähän aihetta kurinpalautukseen?
Anteeksi avautuminen mutta teen töitä näiden äidin kullannuppujen kanssa, joita ei ole koskaan kielletty ja tulos näkyy kuulkaas viimeistään siinä kouluiässä, eikä se ole mukava...
Välität selvästi lapsen tunteista ja se on hyvä, mutta ei lapsen voi antaa terrorisoida muita.
Seuraavaa kertaa varten: tilanteeseen kannattaa puuttua jo ennen kuin se menee noin pahaksi. Kun kehittelee itselleen toimintamallin tuollaisiin tilanteisiin on paljon helpompi pysyä itse rauhallisena tai ainakin sen verran kontrollissa ettei homma ihan lapasesta karkaa. Itse olen sitä mieltä, että lapselle saa (ja pitää) joskus suuttua. EI ole hyvä jos vanhempi panttaa omat tunteensa ja esittää viilipyttyä vaikka pinnan alla kuohuu.
Itselläni on kolme lasta, jotka ovat nyt syksyllä aloittaneet päiväkodissa. Nämä iltakiukut ovat tullet tutuiksi meilläkin ja johtuvat aivan puhtaasti siitä, että lapsi on mielettömän väsynyt tullessaan kotiin. Kaikki lapseni viihtyvät päiväkodissa ja siellä ei, yllätys yllätys, ole mitään ongelmaa. Se vaan on niin, että lapsi purkaa väsymystään ja ikäväänsä päiväkotipäivän jälkeen tutussa ja turvallisessa ympäristössä, mutta silläkään varjolla ei mielestäni lapsi saa terrorisoida koko perhettä. Itse passitan kiukuttelevan mukulan rauhoittumaan toiseen huoneeseen ja pois ja syliin saa tulla kun siltä tuntuu. Pienimmän, 2,5 v:n, otan syliin suoraan tai jos näyttää siltä että syli pahentaa tilannetta, kuten usein väkisin kiinni pitäminen tekee, annan hänen kiukuta aivan rauhassa lattialla ja otan sitten syliin kun hän haluaa tulla. Jos lapsi alkaa heitellä tavaroita, yrittää satuttaa toisia tms. niin silloin napsahtaa jäähy.
Meillä oli tuossa iässä aina jotain "kivaa"odottamassa kotona lapsille.Onhan tarhapäivä lapsellekin "työpäivä." Usein kävimme Pizzeriassa syömässä,joskus ravintolassa.Nyt vuoden välein syntyneet tyttäremme ovat isoja ja muistelevat naureskellen aikaa,kun yritin luoda heidän lapsuudestaan "riemukasta." Jos tyttäreni purkivat negatiivisia tunteitaan,kyllä siinä itsekkin tuli provosoitua ja huudettua.Oikeassa elämässä vanhempi laittaa rajat,niinhän te teittekin.Luunappi harmittaa varmaan miestäsi!Anna pojallesi palaute keskustelemalla.
18, samaa mieltä. Mitään ihmeempää ei edes tapahtunut.
Itse nukkuisin ihan hyvin tuollaisen välikohtauksen jälkeen.
Ihmettelen vaan, miten uusavuttomia te olette. Yhtään kuria ette osaa pitää ja sen kerran kun toimitte oikein niin hirveät tunnontuskat... Voi voi.