Lue keskustelun säännöt.
Miten toimin nyt, kun tein todella väärin lasta kohtaan?
30.09.2009 |
Meillä on 2 lasta, 3v ja 5v. Tuolla vanhemmalla on ollut jo hyvän aikaa ihan kauhea uhmaikä. Siis kiukkuaa melkeen joka asiasta, saa kunnon raivareita ja hakee huomiota erittäin kyseenalaisin keinoin.
Olen jaksanut, välillä huonommin, välillä paremmin. Mutta kuitenkin jaksanut. Mies on paljon pois kotoa, koska rakennamme ja hän käy töissä, ja on usein tosi väsynyt.
Tänään en sitten enää jaksanut, eikä jaksanut mieskään. Tulimme kotiin, lapset siis olivat päivän hoidossa ja me aikuiset töissä. Olimme todella väsyneitä ja niin varmaan lapsetkin. Autosta poislähtiessä esikoinen alko kiukkuamaan, että tahtoo kauppaan ja ostamaan karkkia (sai aamulla mummiltaan kolikkoja). Kun sanoin, että vasta huomenna on kauppapäivä, alkoi se raivoaminen. Ensin "tyhmä äiti, tyhmä isä", sitten sylkäsi pikkusiskon päälle. Sisälle mentiin väkisin kantamalla. Ja sitten erinäistä kiukkua yli TUNTI. Sinä aikana mm. heitteli vaatteensa lipastosta lattialle, kiskoi kissoja hännästä ja kun olin rauhoittamassa poikaa, yritti puraista!
Lopulta mulla petti hermo ja kun poika juoksi karkuun tehtyään taas pöljyyksiä, kaadoin pojan kunnolla maahan, siis niin että pidin käsistä kiinni ja "istuin" jalkojen päällä. Mies sitten yritti kans puhua pojalle järkeä, mutta poika vaan rimpuili. Sitten sylkäisi miestä päin ja sillon mies nappasi kunnin luunapin pojalle otsaan. Poika alkoi itkeä, pikkusiskokin säikähti ja alkoi itkeä hänkin. KOSKAAN ennen ei olla fyysisesti satutettu lapsia, mutta nyt siis MOLMEMMAT syyllistyimme siihen, tilanne ikäänkuin lähti kokonaan käsistä.
Tuossa vaiheessa mies lähti ovet paukkuen ulos rauhoittumaan ja minä sitten itkin ja rauhoittelin lapsia. Saatiin tilanne rauhottumaan ja pyysin anteeksi pojalta, että olin paiskannut hänet turhan kovin ottein lattialle. Kerroin myös, että vaikka onkin vihainen ja äkäinen, ei saa tehdä ihan mitä sattuu ja se pätee niin poikaan kuin minuunkin.
Mies tuli kotiin vasta, kun lapset olivat jo nukkumassa.
Nyt mietin, että miten minä tämän asian selvitän. Mehän syyllistyimme karkeasti sanottuna lapsen pahoinpitelyyn (siis mitään jälkiä ei tullut ja lasta ei mitenkään hakattu, potkittu tms, mutta kuitenkin, fyysinen koskemattomuus ylitettiin!).
Miten otan asian esille huomenna hoidossa? Epäilen, että nuorempi lapsista kertoo asian hoidossa jokatapauksessa. Mies vie lapset, minä haen.Haluaisin olla avoin, mutta miten? Pelkään, että meillä on huomenna lasten suojeluihmiset kotona odottamassa. Jos esim. lapsi kertoo, että isä löi "Jaakkoa" (siis luunappi varmasti vois 3-vuotiaan kielessä olla lyömistä) ja Jaakko itki ja äiti itki, niin eikös päiväkodin henkilökunnalla ole ihan velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun?
En tiedä, en varmasti saa koko yönä unta kun pelottaa tämä asia. Siis sekä oma reagointi, miehen reagointi että asian seuraamukset :(
Kommentit (26)
kun kysytiin, saako lasta koskaan tukistaa. Tosin totesi myös, ettei hän voi sanoa, että lasta saisi tukistaa. Mielestäni olette nyt pysäyttäneet lapsen.
Nyt olisi syytä pohtia, miksi lapsi on niin puhki päiväkodin jälkeen, että kiukkuaa tuntitolkulla. Viittaa vähän siihen, ettei päiväkodissa asiat suju ja turhautuminen täytyy purkaa kotona, missä kokee olonsa turvalliseksi. Meidän kiukkuavan lapsen kohdalla selvisi, että häntä kiusataan päiväkodissa lähes kaikkien muiden lasten taholta niin paljon, ettei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin vaihto. Vieläkin pystyn iltakäyttäytymisen perusteella tietää, onko päivä mennyt hoidossa hyvin vai ei, vaikkei lapsi itse kerro vastoinkäymisistä.
Ei lapset huvin vuoksi kiukuttele joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä rauhoitetaan uhmaikäinen säännöllisesti niin, että minä istun hänen päällään. Tosiasia on, että aamulla on määrä x aikaa käytettävissä aamutoimiin, pukemiseen ja syömiseen. Jos lapsi vain kiukuttelee ja kieltäytyy, niin ainoa keino, millä saan vaatteet hänen päälleen, on että istun päällä ja vedän vaatteet ensin jalkoihin ja sitten yläpäähän. Jonkun ulkopuolisen mielestä voisi olla hyvinkin rajun näköistä toimintaa, mutta tosiasia on, että uhmis ei vanhempiaan voi tuntitolkulla vedättää. Mun on ehdittävä töihin ajoissa ja lapset oppivat tottelemaan, kun huomaavat, että yhteistyössä hommat toimivat helpommin. Itse annan myös säännöllisesti lapselle luunappia sormille, kun tämä käy kiinni sisaruksensa tukkaan. Juttelisinko mä muka lempeästi omalle Nico-Petterilleni, joka repii täysillä Jannican tukkaa?
Teidän tapaisessa tilanteessa sanoisin varmaan hoidossa, että edellisenä iltana Nico-Petteri sai niin kauhean hepulin, että oli pakko rauhoittaa hänet kiinni pitäen ja sisarus pelästyi. (kuten vissiin koko perhe)
Jos tilanne oli ensimmäinen ja yksittäinen, anna olla! Jokainen ammattijoitaja tietää ettei lapsien kaikkia puheita pidä ottaa tosissaan.
Tärkeintä on puhua tilanne selväksi lasten ja heidän isänsä kanssa.
älä syyllistä itseäsi tämän enempää.
litsarin poskelle kun sylki mua naamalle. Tuli litsari kyllä ihan selkäytimestä enkä ehtinyt mitään ajatella. Sen verran kuitenkin kerkesin miettiä että läpsäisin vain kevyesti eikä tullut edes lapsen poskeen jälkeä.
Pelottaa vaan että millaiset reaktiot tuo uhmaikäinen vielä mun selkäytimestäni ulos saa.
mutta itsekin ruumiillista kuritusta erittäin negatiivisena asiana pitävänä, myöskin 3- ja 5-vuotiaiden lasten äitinä täytyy sanoa, että minusta sinä kyllä hieman ylireagoit. Meillä on ollut muutama vastaava tilanne vastaavasta syystä, ja ne on käsitelty hyvin samalla tavoin kuin teilläkin eli heti tilanteen vähän rauhoituttua pyydetty puolin ja toisin anteeksi ja jos itsellä ollut vähän rajut otteet vaikkapa lapsen jäähylle kuljettamisessa, selitetty, että niin ei saisi tehdä mutta välillä äidillä/isälläkin menee hermo ja tulee tehtyä asioita, joita ei saisi tehdä. Lisäksi meillä on korostettu, että lapsi voi itsekin vaikuttaa asiaan tottelemalla ja tajuamalla, että loputtomiin ei voi tehdä pahojaan ja raivota ilman, että vanhemmatkin hermostuvat.
Mitä tulee asian esille ottamiseen päiväkodissa, unohda koko juttu, ei kai siellä nyt kaikkea kotona tapahtuvaa tarvitse puida! Lapset kertovat kaiken kuitenkin :) ja jos tästä nyt jotain polemiikkia tulee, kerrot sitten jälkikäteen, miten tilanne meni. Uskonpa että samalla tavalla käyttäytyvät lapset saavat lähes kaikissa päiväkodeissakin välillä, jos eivät nyt tukkapöllyä tai luunappeja, niin ainakin vähän rajumpia otteita osakseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en oo kyllä kuullu että ainoatakaan lasta olisi kunnolla kasvatettu niin ettei olisi joskus pidetty hieman kiinni. Itse olin lapsena sellainen että raivarin tullessa hakkasin päätäni seinään ja lattiaan niin kovaa kuin pystyin. Äiti piti kiinni estääksen tämän. Mielestäni se ei ole minkäänlaista fyysistä pahoinpitelyä. Ja kyllä 5v pojan on syytä oppia missä raja kulkee, ei tulisi mieleenkään että meiän lapsi saisi edes sylkeä päälle. Tuhmuusnurkkaan vaan ja jos ei pysyisi niin pitäisin siellä kiinni kunnes pysyisi ja sitten rangaistus aika alkaisi. Siis niin kuin supernanny tyyliin. Ja lopuksi kerrotaan miksi ei niin tehdä jne jne ja hali ja pusu päälle
jos kysyvät jotain, vastaat sitten rehellisesti,mitä on tapahtunut. Ja nuku rauhassa, varmasti sattuu pahempiakin hermojen menetyksiä monille vanhemmille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
häiritsee on se, että aloit pyytelemään heti anteeksi, eli päästit tavallaan pojan heti takaisin "olan päälle".
Ehkä parempi olisi voinut olla, että olisitte miehesi kanssa yhteistuumin tehneet lopun tappelulle tuon taklauksen jälkeen. Vaikka siis lähettämällä poika välittömästi ilman iltapalaa sänkyyn tms. Selkeä rajan vetäminen on joskus vähemmän traumaattista kuin itkevä ja anteeksipyyntöä aneleva äiti tai paikalta paennut isä.
Nyt ihan rauhassa vaan. Olette selvästi vastuuntuntoisia ihmisiä. Kaikki pyytämään anteeksi, myös lapsi. Sitten vaan jatkatte ihan normaalisti elämäänne. Kaikki tekevät virheitä ja niistä sitten opitaan.Lopeta murehtiminen nyt tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pärjänneet ilman kiinni pitämistä. Kuulostaa vähän siltä, että lapsi jopa tarvitsee tiukempaa kuria. En tietenkään tarkoita, että täytyy alkaa pahoinpitelemään, mutta tiukat rajat asettaa siihen mitä saa tehdä ja sanoa.
Lapset on niin erilaisia. Meillä 6 v esikoista ei ole tarvinnut ojentaa juuri koskaan kun taas 4 v pikkuveli on sitä sorttia että on monta kertaa päivässä arestissa.
Se että fyysinen kuritus on laissa kielletty, ei saa johtaa siihen, että vaietaan kaikesta hermojenmenetyksestä ja suutuksissaan tapahtuvasta kovakouraisuudesta lastensuojeluviranomaisten pelossa. Siitä ei saa tulla tabu, koska silloin tilanne voi kehittyä vakavaksi perheen sisällä.
Ap olet varmasti hirmu hyvä ja tunnollinen äiti ja et ole mitenkään väkivaltainen kun noinkin pieni tapahtuma saa sut ihan raiteiltaan syyllisyydestä. Toivottavasti voit nukkua yösi rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
häiritsee on se, että aloit pyytelemään heti anteeksi, eli päästit tavallaan pojan heti takaisin "olan päälle".
Ehkä parempi olisi voinut olla, että olisitte miehesi kanssa yhteistuumin tehneet lopun tappelulle tuon taklauksen jälkeen. Vaikka siis lähettämällä poika välittömästi ilman iltapalaa sänkyyn tms. Selkeä rajan vetäminen on joskus vähemmän traumaattista kuin itkevä ja anteeksipyyntöä aneleva äiti tai paikalta paennut isä.
vastaajaa, joka tuomitsi ap:n tilanteen ja toimet täysin - ihmetteli, miten tilanne nyt noin karkasi käsistä.
Hitto, elämä nyt vaan joskus on raskasta ja itse kullakin palaa käpy joskus. Kakaran kiukuttelua ei aina jaksa sietää tuntikaupalla, vaikka on tietysti olemassa sellaisiakin vanhempia, joiden pinna venyy ja venyy ja venyy.... Minä en kuulu niihin. Meillä raivotaan ja rakastetaan voimallisesti. Lapset tietävät, milloin raja pinnan palamiseen on lähellä. Joskus se raja ylittyy, joskus ei. Ja tasan tarkkaan luunappi saattaa otsaan lävähtää, jos niin käy.
Eiköhän se ap:n ukko mennyt tuulettumaan vaan siksi, että hermot kaipasivat ulkoilmaa. Vai mitä sanot ap, lähtikö ukkos tilannetta "karkuun", siis että muka säikähti sitä, mikä tapahtui? Jos säikähti, niin... no joo.
Kun saa raivarin ja alkaa riehua, satuttaa toisia, heitellä tavaroita yms. niin pakko se toiminta on pysäyttää jotenkin. Onneksi sitä ei montaa kertaa tarvinnu tehdä, taisi olla silloin 4-vuotias. Joskus kun otin käsistä kiinni ja katsoin lasta kasvoihin ja huusin jotain tyyliin"nyt loppu toi käytös"niin räkäsi naamalle. Minä räkäsin takaisin(ei ollu harkittu vaan "näin punaista")eikä sen jälkeen oo enää räkiny.
Kyllä lapsia pitää joskus komentaa kovastikin. Luunappeja en kyllä hyväksy mutta ymmärrän että joskus keittää yli, minullakin keittää...Musta on kuitenkin parempi laittaa lapsi joskus ruotuun kun lässyttää ponnettomasti iän kaiken. Eri asia tietysti jos lapselle huudetaan päivittäin ja jatkuvasti. Jos lapsi on aina "hankala" niin minäkin yrittäisin selvittää mikä siinä on takana. Tietysti hankalia vaiheita tulee lapsen kehityksessä ja sitten ne menevät aikanaan taas ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, en itsekään hyväksy fyysistä kuritusta, mutta kyllä röyhkeä lapsi pitää laittaa kuriin keinolla millä hyvänsä. Olisiko 5-vuotias muuten juuri siksi niin törkeä, ettei ole laitettu kuriin riittävän tiukasti. Pöyristyttävää, että sylkee päin ihmisiä. Ei nyt ainakaan pidä lässyttää, kuinka isi ja äiti teki kamalan väärin, vaan korostaa, että lapsi teki todella väärin, jonka seurauksena isi ja äiti hermostuivat niin, että tekivät myös väärin.
Ehkä siksi on parempi toimia jo aikaisemmin.
t. en tod. kaipaa kaksosteni uhmaikäaikaa... huh huh
kuinka toimia vastaavassa tilanteessa, koska silloin kun tilanne on päällä ja pinna napsahtaa, niin ei tule kovin rakentavia ratkaisuja heti mieleen.
Ja tästä toimintatavasta on hyvä puhua lapsellekin, että tietää mitä tapahtuu jos käyttäytyy tosi huonosti (lyö, sylkee, nimittelee, satuttaa eläimiä tms).
Alkuun voi antaa varoituksen, että jos ei lopeta toimintaansa, niin rangaistus seuraa. Meillä nelivuotias menee esim lyömisestä suoraan arestiin, sillä tietää tasan tarkkaan että sellaista ei saa tehdä.
PITÄÄ puuttua. Se ei ole noin isolla lapsella sallittua. Eri asia joku 2-vuotiaan uhma, kun sen ikäisellä kontrolli pettää iän takia ja nyrkit heiluvat. Mutta 5-vuotias on jo sen ikäinen, että tietää hyvin, mitä saa ja ei saa tehdä. Kyllä minäkin tunnin kiukuttelun jälkeen nappaisin tai tukistaisin, jos meno ei toistuvalla puheella ja rauhoittelulla selviä. Tärkeintä on se, että tilanne käydään läpi. Kyllä, aikuinen teki väärin, mutta se ei silti tarkoita, että lapsen käytös sallitaan. Kun lapsi yhdistää aikuisen reaktion omaan käytökseen (mihin tuon ikäinen kyllä jo pystyy), niin voi riehumiset jäädä jatkossa vähemmälle.
Tuo oli hirmu stressaava tilanne ja miehellä keitti yli. Ei siinä sen kummempaa. Minä en kertoisi asiasta päiväkodissa, mutta jos lapsi kertoilisi ja hoitajat huolestuneena haluaisivat selvyyttä asiaan, kertoisin miten tilanne meni. Jos lastensuojelu halutaan vetää mukaan, ei sekään ole maailmanloppu. Teidän pitäisi vaan tavata ne ihmiset ja luulen että he toteaisivat että kaikki on ihan ok.