Rv 32 ja olen KAUHUISSANI synnytyksestä...

yhteyttä sinne neuvolaan et varaavat sulle heti ajan pelkopolille..

siellä sanot suoraan kaikki asiat niin tuskin sitä tarvii sitten synnyttää..

mulla ihan sama nyt menossa rv20+6 mutta mulla ollu tämä plussaamisesta asti.

alussa oli joka päiväistä ja nyt joka viikkoista...

kahden viikon päästä on neuvola ja siellä ajan varaavat pelkopolille.

olen kerta tuon ajan ollu jo sitä mieltä että mie haluun keisarinleikkauksen niin pakkohan niiden on siihen suostua.

Tulee este nimittäin jo jos joutuu vauvan kääntämään kun kuullut että sekin sattuu joillekin ja siihen en varmasti edes suostu..

Juttele pelostasi neuvolassa ja pyydä että saat keksustella lääkärin kanssa synnytyspelosta.

Itsellänikin oli jonkinasteinen pelko, mutta se laantui kun makasin kuukauden raskauden lopusta sairaalassa liikuntakyvyttömänä (selkäni takia). Siinä sain mitä parhainta synnytysvalmennusta kun samassa huoneessa kävi synnyttäjiä käynnistettävänä jne. Synnytys sinänsä on niin järisyttävä kokemus, että siinä ei paljon pelkoja ehdi miettiä - onneksi. Itsellä kun oli vielä vaarana halvaantua selkävaivan takia. Hienosti meni ja ihana vauva syntyi täysin normaalisti maailmaan...



Tsemppiä!

itse odotan myös esikoistani

Auttaisi vähän, jos kertoisit, mitä pelkäät. Kipuihin saa lievitystä ja sairaalassa sinusta pitää huolta ammattilaiset. Ota asia puheeksi neuvolassa ja kysele jo synnyttäneiltä. Vastaukset voi olla ympäripyöreitä tyyliin "Joka synnytys on erilainen" tai " Se on niin henkilökohtasta, miten sen kokee".



Loppuraskaudesta suurimman osan olo on niin tukala, että ei enää jaksaisi odottaa, että pääsee synnyttämään. Se on varmaan luonnon tapa hoitaa synnytyspelkoa :-)

älä pelkää turhaan. Ja mitä sinä yleensä ottaen voit siinä pelätä kun et ole synnytystä aikaisemmin kokenut. Avoimin ja rauallisin mielin kohti koitokseen. Kyllä kaikki sujuu omalla painollaan.

on aika vaikea ajatella..

omat kaverini ainakin sanovat kaikki että turhaan pelkäät, mitäs pelkäät, ei sitä tarvitse pelätä..

mut tuollainen kun minun tapauksessani ei ainakaan ole auttanut tippaakaan..

en ole ap

Esikoistani odotan ja nyt viime viikkoina (varmaan kun maha on alkanut näkyä) niin pelko synnytyksestä on ottanut täysin vallan minusta. Alkuraskaudesta en murehtinut sitä lainkaan! Sektiota en taida haluta, etenkään nyt katsottuani tuota ketjua niistä arvista. Mutta miten saan synnytyspaniikin laantumaan? Se alkaa jo vaikuttaa suhtautumiseeni koko vauvaan :(

Älä hätäile. Synnytys on luonnollinen tapahtuma. Naiset ympäri maailmaa on tehnyt sitä kautta aikain ja koko ajan sitä tapahtuu. Todennäköisesti kaikki tulee menemään oikein hyvin. Älä suunnittele etukäteen, heittäydy sitten kun aika tulee tilanteeseen. Synnytys on vain yksi päivä sun elämästä, se menee miten ja menee, mutta sen jälkeen alkaa jännittävä seikkailu: ÄITIYS :)

Auttaisi vähän, jos kertoisit, mitä pelkäät. Kipuihin saa lievitystä ja sairaalassa sinusta pitää huolta ammattilaiset. Ota asia puheeksi neuvolassa ja kysele jo synnyttäneiltä. Vastaukset voi olla ympäripyöreitä tyyliin "Joka synnytys on erilainen" tai " Se on niin henkilökohtasta, miten sen kokee". Loppuraskaudesta suurimman osan olo on niin tukala, että ei enää jaksaisi odottaa, että pääsee synnyttämään. Se on varmaan luonnon tapa hoitaa synnytyspelkoa :-)

En osaa oikein itsekään eritellä millaista pelkoni on. Samantapainen tunne kun huvipuistossa, kun hurjimman vempaimen turvalaitteet on lyöty kiinni eikä ole enää poispääsyä, vaan on vain pakko olla vietävänä. Tämä tunne potenssiin n.

Ainoa konkreettinen pelkoni on repeämät, ja se että minulle ei ehditä antaa epiduraalia tms...

helpottanut niitä, ja koita jalostaa keinoja tähän pelkoon sopiviksi.

luultavasti kaikki kummallisetkin ovat vain asiaan kuuluvia. Pelkääminenkin on luonnollista. Synnytys on voimakas ja voimia kysyvä kokemus, mutta ei mahdoton.

Luonto valmistaa sinua synnytykseen, elimistösi muuttuu, hormoonit jylläävät. Kun synnytys on käsillä toivot vain että pääsisit synnyttämään. Odotusaikana äitikin kypsyy ja kasvaa tehtävänsä tasalle, joten älä turhaan stressaa.



Muuista liikkua, ulkoilla, levätä, syödä terveellisesti ja säännöllisesti ja vältä stressiä, niin kaikke menee varmasti lopulta parhain päin.



Nim. Monen lapsen äiti

kerron sulle oman tarinani.odotin esikoista 99 ja itse olin kanssa kauhuissani synnytyksestä.mutta laskettuaika tuli ja meni ja sitten alkoi odotus.millon se syntyy.sitten unohdin koko asian ja yhtenä aamuna koski mahaa ja luulin olevani vatsataudissa kun juoksutti vessassa.

no olin lähdössä tulevaan mummolaan kaverin kyydissä ja kun kaveri tuli noutamaan olin siinä vaiheessa lattialla kippurassa että koskee.

ei ole tälläsitä vatsatautia ollut aikoihin.kaveri tokas siihen että kuule ei sulla ole vatsatauti vaan sinä synnytät.

sit lähettiin sairaalaan ja 4 tunnin päästä poika oli sylissä.en kerennyt miettiä mitään synnytykseen liittyvää tai muutakaan.se vaan meni omalla painollaan.

kokonaiskesto oli ekalla synnytyksellä siis 7 tuntia ja ponnistusvaihe 9 min.

sen jälkeen vasta tajusin kun poika oli ulkona että minä todella synnytin ilman kauhua ja pelkoa.

sairaalassa on hyvät kätilöt ja esikoista tekiessäni en edes tajunnut pyytää mitään lievitystä kipuihin.

sen jälkeen olen saanut vielä 4 lasta.jokaisessa raskaudessa noin viikoilla 32-35 on tullut pelko synnytyksestä vaikka tietoa on ollut jo esikoisen synnytyksestä se pelko tulee varmasti jokaiselle mutta siinä vaiheessa kun viikkoja on 40 sitä on jo niin täysi raskautta ja veikee liikkua ja olla ylipäätään missään asennossa että sinä toivot että synnytys jo alkaisi.

missään synnytyksessä en ole ottanut kivunlievitystä vaan kaikki on menty luomuna.

eka kesti siis 7h ja ponnistin 9min

toka kesti 3,5h ja ponnistus 9min

kolmas kesti 2,5 ja ponnistus 7min

neljäs 2h ja ponnistin 7min ja viimonen tuli 1,5 ja ponnistus 4min

nyt jos kuudes tulee niin se tulee varmasti vauhilla.

onnea matkaan.

toivottavasti tästä oli apua.

ja olen itse pienikokoinen 162cm pitkä.

painoa 55kg ja kaikki lapset on olleet melkein 4 kiloo syntyessään.

Ittellä takana kaksi kamalaa synnytystä ja innolla odotan että mimmonen tästä tulevasta tulee.



En käsitä mitä pelkäät! Kipuun saa lievitystä, haavat ommellaan jos semmosia tulee.

Itsellä ei ole sektioarpea, mutta eipä ne naisilla näy kovin selkeästi niinkuin laitoksella. Eli vähän suhteellisuudentajua! Tuore arpi näyttää pahalta. Ei leikkaus ole koskaan mikään leikki. Siinä on komplikaatioita, mutta toki menisin sektioon jos ei muuta vaihtoehtoa olisi.



Synnytyksen kuuluu sattua. Ajattele mitä hienoa eläminen olisi jos kaikki on pinkkiä ja aina paakutonta? Varmaan huumeissa tollasta, kunnes on narkkari?



Ei synnytyksestä tiedä miten se menee, ja minusta se on osa kaikkein parasta.

Itsellä on hyvät muistot lapsien saamisesta, vaikka mitään niin kipeää en ole muuten kokenut.



Ei minusta kannata etukäteen jännittää ja pelätä tuntematonta. Nyt sun päinvastoin pitäisi opetella rentoutumaan ja nauttimaan siitä että lapsi pian syntyy. Ei lapsen synnytys voi olla sinulle ihan fiktioo? Kai sen nyt ymmärtää että kun alapää venyy 10 senttiä ja ulos puskee pää jolla n. 35-38 senttiä päätä ympärimittaukselta että se sattuu.

Paikat palautuu ja naiset synnyttää uudestaan ja kokee kivut uudestaan. Ei paha.

En osaa oikein itsekään eritellä millaista pelkoni on. Samantapainen tunne kun huvipuistossa, kun hurjimman vempaimen turvalaitteet on lyöty kiinni eikä ole enää poispääsyä, vaan on vain pakko olla vietävänä. Tämä tunne potenssiin n.

Ainoa konkreettinen pelkoni on repeämät, ja se että minulle ei ehditä antaa epiduraalia tms...

Eli pelkäät kontrollin menettämistä? Se on aika tavallinen ja tuttu tarina. Tunnistan sen itsessänikin. Samoin repeämien pelon. Synnytys on kuitenkin luonnollinen tapahtuma. Supistukset ja kipu ohjaa sun toimintaa. Mä esim. huomasin hanskaavani hengittämisen supistusten lomassa hyvin, vaikken ollut etukäteen perehtynyt aiheeseen mitenkään. Otin supistuksia vastaan samalla mölisten matalalla äänellä aaaaaaaaa tai oooooooooo. Se auttoi! Mies juoksi lämmittämässä kaurapussia selkään, se auttoi. Kaiken odotuksen ja "kärsimyksen" lopputulos on ihana: oma lapsi. Kipu loppuu kun lapsi syntyy. Repeämät voi paikata. Mulle tehtiin episiotomia. Sekin haava parani ajan kanssa täysin kuntoon.

Synnytys on lyhyt tapahtuma verrattuna mitä siitä alkaa: äitiys :)

Tsemppiä!

ei aina.mulla ainakin helpotti kun pääsi ponnistamaan.olen tehnyt 3 lasta ja luomuna menty kaikki.ei tullut repeämiä.kuuntele kätilöä mitä se sanoo!!

kuka sanoo että vauvan ulostulo sattuu? ei aina.mulla ainakin helpotti kun pääsi ponnistamaan.olen tehnyt 3 lasta ja luomuna menty kaikki.ei tullut repeämiä.kuuntele kätilöä mitä se sanoo!!

no kaikkien synnytykset ei ehkä ole olleet juuri samanlaisia kuin sinulla :)

mulla sattui, mutta silti tekisin sen vaikka heti uudestaan!

Auttaisi vähän, jos kertoisit, mitä pelkäät. Kipuihin saa lievitystä ja sairaalassa sinusta pitää huolta ammattilaiset. Ota asia puheeksi neuvolassa ja kysele jo synnyttäneiltä. Vastaukset voi olla ympäripyöreitä tyyliin "Joka synnytys on erilainen" tai " Se on niin henkilökohtasta, miten sen kokee". Loppuraskaudesta suurimman osan olo on niin tukala, että ei enää jaksaisi odottaa, että pääsee synnyttämään. Se on varmaan luonnon tapa hoitaa synnytyspelkoa :-)

En osaa oikein itsekään eritellä millaista pelkoni on. Samantapainen tunne kun huvipuistossa, kun hurjimman vempaimen turvalaitteet on lyöty kiinni eikä ole enää poispääsyä, vaan on vain pakko olla vietävänä. Tämä tunne potenssiin n. Ainoa konkreettinen pelkoni on repeämät, ja se että minulle ei ehditä antaa epiduraalia tms...

Itse pelkäsin tosi paljon synnytystä ekan kanssa, ja kaikki lohdutti just tolla: ei kannata pelätä kaikki siitä selviää. No ei lohduttanut. Vasta vikoilla viikoilla, jotain yli 38 kun oli oikeesti valtava vatsa, vauva painoi alaspäin ja olo oli niin tukala, pelko jotenkin vaihtui siihen ajatukseen, että mitä vaan kunhan tää vauva tulee ulos!

Synnytys oli aika kauheeta, mutta kun siinä tapahtuu koko ajan jotain, niin en ehtinyt pelätä. Sattui mutta tiesin, että loppuu heti kun vauva syntyy.

Uskon että sinullakin pelko vaihtuu siihen tunteeseen, että vauva on vain saatava ulos:) tee lista kätilölle toiveistasi! Painota mitä pelkäät. Laita isoilla kirjaimilla että pelkäät ettet saa puudutusta ajoissa. Tai pelkään repeämää. He osaavat varmasti kannustaa sua pelkojen suhteen.

Itse pelkäsin tosi paljon synnytystä ekan kanssa, ja kaikki lohdutti just tolla: ei kannata pelätä kaikki siitä selviää. No ei lohduttanut. Vasta vikoilla viikoilla, jotain yli 38 kun oli oikeesti valtava vatsa, vauva painoi alaspäin ja olo oli niin tukala, pelko jotenkin vaihtui siihen ajatukseen, että mitä vaan kunhan tää vauva tulee ulos!

Sama juttu! Mä ajattelin lopussa että tulkoon vaikka ulos mun nenänreiästä kunhan vaan tulee ulos! :D

Vaikka sattui, kipu oli luonnollista. Otin epiduraalin loppuvaiheessa (8cm auki) ja pojan tultua ulos ajattelin, että en kyllä enää tähän ryhdy - mutta kaikki unohtuu ja taas olen onnellisesti raskaana. Se kokemus todella kannattaa ja lopputulos on enemmän kuin vaivan arvoinen :)

Itseäni auttoi eniten rentoutumaan hengitysharjoitukset. Kun sat pidettyä leuan & suun rentoina on sieltä kuulemma suora yhteys alapään lihaksiin. Tiedä tätä, mutta hengitys äänen kera auttoi todella - enkä ole mikään "joogi-hippi" ;)

Juttele asiantuntijan kanssa ja luota itseesi!

etteikö synnytykset olisi sattuneet ihan helvetisti ja kipu kauheinta mitä tiedän, mutta niinkuin eräs tuolla jo totesi, niin sen kestää kun tietää että se on viimeistään kahdessa vuorokaudessa ohi (mulla 17h ja 6h). Kamalampaa oli 6kk:n raskausyrjöilyt ja kuolemanväsymys, kun siitä ei tiennyt että koska se looppuu.

Synnyttää voisin vielä, mutta no thanks raskauksille!

minä en voisi kuvitella silti synnyttäväni :(

puolessa välissä raskautta mennään ja on juurikin ollu koko raskauden aikana ihan mielettömät pelot myös.

Entä jos lapsi ei mahdu tulemaan?

Entä jos se jää sinne kiinni?

Entä jos repeän?

Entä jos satutan vauvaa jotenkin?

Entä jos sen pulssi heikkenee?



Mieluummin tämä odottaja haluaisi keisarinleikkauksen, koska mie olen pitkä ja todella hoikka ja lantiota ei juuri miksikään niin nuo voi olla ongelmana muutenkin..

ja tuo jos hätäsektio sitten vielä niin hui.. :(