Rv 32 ja olen KAUHUISSANI synnytyksestä...

minä en voisi kuvitella silti synnyttäväni :(

puolessa välissä raskautta mennään ja on juurikin ollu koko raskauden aikana ihan mielettömät pelot myös.

Entä jos lapsi ei mahdu tulemaan?

Entä jos se jää sinne kiinni?

Entä jos repeän?

Entä jos satutan vauvaa jotenkin?

Entä jos sen pulssi heikkenee?

Mieluummin tämä odottaja haluaisi keisarinleikkauksen, koska mie olen pitkä ja todella hoikka ja lantiota ei juuri miksikään niin nuo voi olla ongelmana muutenkin..

ja tuo jos hätäsektio sitten vielä niin hui.. :(

Mutta kun ei se keisarinleikkauskaan ole riskitön, oletko sitä ajatellut? MIKÄÄN täällä maailmassa ei ole varmaa. Kaikkea ei voi hallita. Synnytys on sellainen tilanne.

olen lukenut ja tietoinen riskeistäkin ja silti olen tätä mieltä ja en voi asialle mitään

olen käynyt siellä säännölliseesti rv 20 asti (nyt rv 36). Toinen lapsi tulossa. Pelko pohjautuu edellisen synnytyksen kamaluksiin.

Mun ainut ja ehdoton neuvo synnytyspelosta kärsiville on hakeudu neuovolan kautta pelko polille!!! Kukaan muu ei voi auttaa tai ymmärtää. Jos pelkää synnytystöä niin pelkää synnytystä, ei auta vaikka muut sanoo että ei tarvi pelätä jne. Eli ap. hae apua, koska sitä on todellakin saatavilla.

Itse olen hyötynyt valtavasti, ja vaikkakin vieläkin tuleva synnytys jännittää niin pelko ja kauhu on poissa...ja minä menin pelkopolille sillä asenteella että sektio on ainut vaihtoehto... Kylläpä ajatus on muuttunut. Esikoinen syntyi 20 h kidutuksen jälkeen sektiolla.

mulla synnytys pelkoon autto, kun aloin ajatella että pahinta mitä voi tapahtua, on että molemmat kuollaan ja kaikki mitä päätyy paremmin on kotiin päin.



Samantyylinen ajatus voi saada jonkun toisen hysteeriseks ja paniikkin, mutta mua se rauhotti.

Alatiesynnytyksissä en ehtinyt saada epiduraalia ja repesinkin. Toisessa sydänäänetkin heikkenivät hetkeksi.Silti kaikki meni oikein hyvin ja jopa nautin synnytyksistä! Se jälkeen oli niiiiiiin upea hormonihumala, että huhhuh. : )

omien kokemusten perusteella neuvoksi että pyydä epiduraali ajoissa. eli ei vasta sitten kun kärvistelet ihana hulluna jo. siinä menee aikaa että sen saa + valmistelut + että alkaa vaikuttaa. mulla on molemmilla kerroilla syntynyt heti epiduraalin laiton jälkeen. eli olen joutunut kärvistelemään loppuun asti. synnytyksen pahin vaihe on avautuminen yleensä. eli kun alkaa olemaan isompia kipuja niin pyydät heti epiduraalin.



ponnistus ei sinänsä ole kauheaa eikä epiduraalin laittoakaan edes huomaa. minä en ainakaan ole koskaan huomannut että se ois laitettu. tietty muut kivut on niin pahoja että se jää täysin varjoon.

Kun olet varautunut pahimpaan, synnytys ei välttämättä olekaan sitten ihan niin kamalaa.



Itse olin kuullut työkavereitten kertomuksia, ettei se synnytys niin kauheaa olekaan. Joku kuvaili sitä jopa ihanaksi kokemukseksi.. No, kun oma synnytykseni sitten käynnistyi viikolla 36 niin siitä oli kyllä ihanuus kaukana, en edes mitään kipulääkkeitä kerennyt saamaan. Mulla on vieläkin traumat synnytyksestä ja jännitän jo seuraavaa..



Tän viestin tarkoitus ei ollut pelotella, mutta oikeesti on varmasti ihan tervettä, että se synnytys vähän pelottaa etukäteen. Jos kerkeät saamaan kipulääkettä niin eihän se välttämättä niin hirveetä olekaan.



Tsemppiä ap:lle. Miljardit muutkin naiset ovat synnytyksestä selvinneet, mikset sinäkin!!

Vastailen tuohon pelkoosi, että ehtiikö saada epiduraalin. Minun toinen synnytykseni käynnistettiin, koska verenpaineet huitelivat taivaassa... pelkäsin ensi hetkestä alkaen, että synnytys riistäytyy rajuna käsistä. Näin olin kuullut ja varsinkin täältä palstoilta lukenut, että käynnistyksen jälkeen kaikki oli rajua ja mitään puudutuksia ei ehtinyt saada.



Lisäksi minuun kakkossynnyttäjänä suhtauduttiin niin, että "kun toista jo synnytät, niin mitäpä tässä murehtimaan"



No, niinhän se lähti rajuna. 20min tabletin laitosta ja supparit täysillä päällä. Eikun saliin. Mutta mitä -sanoin, että suurimmat pelkoni ovat, etten saa epiduraalia (se toimi ekassa synnytyksessä täydellisesti) tai että repeän kun synnytys on niin raju.



Heti saliin mentyä tuli anestesialääkäri, joka tuuppasi epiduraalin. Se auttoi, samoin ilokaasu auttoi (ekalla kerralla ilokaasusta ei mielestäni hyötyä)... ja kun maailmaan syntyi alle 3kg vauva niin ei niitä repeämiäkään tullut.



Synnytys kesti 2h 7min käynnistyksestä ja oli todella nopea ja hieman holtiton... mutta siitäkin huolimatta ehdin sen epiduraalin saada.



Tärkeintä on, ettet suunnittele hirveästi. Menet sinne laitokselle -ne kätilöt on ammattilaisia ja varmasti sinunkin synnytys hoituu hienosti!