9 v hukkaa kaiken - onko tämä normaalia???

En kyllä tiedä, lohduttavatko nuo teidän vastauksenne vai menetänkö vielä enemmän toivoani... Elättelin jo toivoa, että asialle voisi jotain tehdä, mutta huoh... Meidän poika on hukkaamisessa vielä niin hyvä, että hän hukkaa myös kirjaimia, kun kirjoittaa. Kävi viime vuonna erityisopettajan luona, kun ihmeteltiin, mikä lukihäiriö on kyseessä. Opettaja vain ihmetteli itsekin, koska ei pystyny kategorisoimaan sitä. Olen juuri keksinyt, että tämä lukihäiriö taitaa olla samaa alkuperää kuin hukkaaminen. Poika unohtaa usein kirjoittaa viimeisen kirjaimen, tai kaikki kirjaimet on oiken, mutta t-viivat, i-pilkut ja ä-pilkut jäävät pois. Tai eilen hän kirjoitti "koullla" - yksi kirjain vain jäi pois, kyllä siellä kaksoiskonsonantit ovat. Onko muilla tällaista?

meidän pojalla on ihan vastaavaa. Hänellä on todettu lievä keskittymishäiriö ja kuullun ymmärtämisen dysfasia, mikä vaikuttaa lähimuistiin.

jonka lapsi jätti kevätjuhlassa naulakkoon. Olin tyrmistynyt siitä tavaran määrästä koulun löytötavara huoneessa. Takkeja, kenkiä, hanskoja, hattuja, ja mieletön määrä jumppakamoja ja pyyhkeitä. Niitä oli yksi luokka täynnä. Joten ota yhteys myös kouluun.

Mitä asialle on tehty vai millaista terapiaa lapsesi saa?



ap

Olisin voinut itse kirjoittaa ap:n jutun, niin tutulta kuullosti! Meillä myös 9v poika ja tuntuu että ongelma tosiaan vain pahenee iän myötä...tuo kirjainten jne pois unohtaminen on myös meillä arkipäivää. Poika on 7v testattu psykologilla (oli muitakin käytösongelmia/vilkkautta) mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Kai se sitten vaan on luonnekysymys. Voimia ja tsemppiä kaikkien "professoreiden" vanhemmille :-)

Lapsi on 10 oppilaan erityisluokalla. Kännykässä on muistutin-toiminto ahkerassa käytössä. Ulko-ovessa lappu muistuttaa ottamaan esim. takin päälle...pitää toimia vähän kuin alzheimer-potilaan kanssa. Terapiaa ei tarvita, enää, aikoinaan oltiin ahkerasti puheterapiassa.



terv. 12

löytötavaroista kysellä. Ei niitä naulakoihin jätetä roikkumaan.

Poika sitten tuli kotiin koulusta itkien, että kumpaakaan takkia ei löytynyt. Ei sitä, joka jäi kouluun perjantaina, eikä sitä, joka jäi kouluun maanantaina.



Me sitten yhdessä lähdimme kouluun samantien ja tapasimme opettajan ja vahtimestarin. Ei ole vaatteita naulakossa, ei vaksilla, ei löytötavarapisteissä. Ei missään.



ARGGGHHH! Se toinen takki laitettiin ekaa kertaa päälle maanantaiaamuna, eikä ole sen koommin tullut takaisin!! Halpa oli, mutta SILTI!!!



Poika parkuu, ettei koskaan enää ota takkia mukaan kouluun, koska hukkaa ne. Nyt lähti sitten harrastukseensa t-paidalla, eikä laittanut takkia. Ulkona on 8 astetta ja äsken satoi kaatamalla....

Eikä tajua siinä kohtaa kun muut vetää vaatteita päälle että hei, joo se takki päälle!



Käske sen laittamaan takki AINA kun ottaa sen pois suoraan reppuun. Ei naulakkoon vaan reppuun. Johan luulisi pysyvän mukana.

Eikä tajua siinä kohtaa kun muut vetää vaatteita päälle että hei, joo se takki päälle! Käske sen laittamaan takki AINA kun ottaa sen pois suoraan reppuun. Ei naulakkoon vaan reppuun. Johan luulisi pysyvän mukana.

Kannattaisi ottaa yhteyttä perheneuvolaan, sillä sieltä saa hyviä neuvoja siihen, miten lapsi ei hukkaisi tavaroita.

Lukihäiriötä on taas monesti tarkkaavaisuus häiriöisillä lapsilla.

Add lapsi on niin lähellä normaalia, että vanhemmat ei sitä aina huomaa.

Aina kun lapsella on oppimisvaikeuksia, niin pitäisi selvittää on taustalla add, adhd, dysfasia.

Selvittää siis neuropsykiatrisin testein.

tosiaan jos pää ei olisi ollut harteissa kiinni hävinnyt olisi jo monta kertaa.

Nyt on jo lukion 3-luokkalainen ja pärjää hyvin koulussa ja muutenkin elämässä, vaikka tavaroita hukkuu vieläkin.



Ei kertakaikkiaan osaa keskittyä kuin yhteen asiaan, jos on mielessä uloslähtö kaikki muu unohtuu, voi seisoa pihassa ilman kenkiä, jos on kengät jalassa ja on kivaa ei voi ottaa kiveä kengästä kun on muuten kivaa tekemistä.



Hyvä koulu menestyskin johtuu varmaan tuosta hyvästä keskittymisestä kun kuuntelee kuuntelee tarkasti kun lukee keskityy vaan siihen.

Voi vain todeta että meidän asunto on permudan kolmio. Kaikki mikä ei ole naulattu kiinni häviää.

Hukkasin lapsena todella paljon tavaroita, avaimia, vaatekappaleita. Koulureppu koulukirjoineenkin oli kerran hukassa useamman viikon. Vieläkin minulla on taipumus kadotella tavaroita. Avaimia ja lompakkoa en ole enää hukkaillut, mutta usein unohdan ihan kotosalla ollessani mihin laskin jonkin tavaran käsistäni. Joka ikinen päivä etsin jotain, kahvikuppia tai muuta vastaavaa.



Lapsena minäkin hukkasin kirjaimia ap:n pojan tavoin. Viimeinen kirjain jäi usein pois. Toisaalta en kyllä tunnista keskittymisvaikeuksia itsessäni, koulussa olin todellinen hikipinko. Minulla vaan oli/on taipumus uppoutua omiin ajatuksiini ja silloin en näköjään rekisteröi ollenkaan mihin jonkin tavaran käsistäni lasken.

Minä itse olen yrittänyt selvittää tuota lukivaikeutta. Olen kirjoittanut siitä täällä ennenkin.

Opettajan mielestä ei ole asiaa huoleen. Sain pojan kuitenkin erityisopettajalle, joka tapaili poikaa, mutta totesi, että turha tavata. Nyt kun alkoi englanti ja sehän tietysti tuottaa vaikeuksia, kun kirjaimia jää pois - soitin opettajalle, jonka mukaan poika pärjää mainiosti. Olen jutellut psykologin kanssa, joka ei näe syytä testata poikaa. Totesi vain, että harvalla noita ongelmia on enää aikuisena.

Kaikilta tahoilta tulee viesti, että ei huolta, pojalla on niin paljon muita avuja, että pärjää varmasti.

Olen selvitellyt, mutta en jaksa tuulimyllyjä vastaan taistella... Ja koska hän ei ikipäivänä tulisi saamaan minkäänlaista diagnoosia, eli ei tulisi saamaan mitään toimintaterapiaakaan. Siksi täältä olen kysellyt ja tulen varmasti jatkossakin kysymään.

Kannattaisi ottaa yhteyttä perheneuvolaan, sillä sieltä saa hyviä neuvoja siihen, miten lapsi ei hukkaisi tavaroita. Lukihäiriötä on taas monesti tarkkaavaisuus häiriöisillä lapsilla. Add lapsi on niin lähellä normaalia, että vanhemmat ei sitä aina huomaa. Aina kun lapsella on oppimisvaikeuksia, niin pitäisi selvittää on taustalla add, adhd, dysfasia.

myöhemmin selvisi dysleksia, jossa lapsuudessa tuollainen kuulemma yleistä.

ja vieläkin muista kuinka paljon sattui se ainainen huuto ja rankaiseminen, kun kuitenkin yritin parhaani.

Juuri tämä on meidänkin pojan ongelma. Ihanaa kuulla, että hänestä voi vielä ihminen kasvaa :-).

ap

Minulla vaan oli/on taipumus uppoutua omiin ajatuksiini ja silloin en näköjään rekisteröi ollenkaan mihin jonkin tavaran käsistäni lasken.

ja vieläkin muista kuinka paljon sattui se ainainen huuto ja rankaiseminen, kun kuitenkin yritin parhaani.

Kun vielä 13-vuotiaana jatkui koulukirjojen ym. hukkaaminen, niin vietiin tutkimuksiin ja sieltä löytyi lieviä neurologisia ongelmia. Meillä oli tuota kirjainten hukkaamista myös pienempänä, ei enää.

En kyllä tiedä, lohduttavatko nuo teidän vastauksenne vai menetänkö vielä enemmän toivoani... Elättelin jo toivoa, että asialle voisi jotain tehdä, mutta huoh...

Meidän poika on hukkaamisessa vielä niin hyvä, että hän hukkaa myös kirjaimia, kun kirjoittaa. Kävi viime vuonna erityisopettajan luona, kun ihmeteltiin, mikä lukihäiriö on kyseessä. Opettaja vain ihmetteli itsekin, koska ei pystyny kategorisoimaan sitä.

Olen juuri keksinyt, että tämä lukihäiriö taitaa olla samaa alkuperää kuin hukkaaminen. Poika unohtaa usein kirjoittaa viimeisen kirjaimen, tai kaikki kirjaimet on oiken, mutta t-viivat, i-pilkut ja ä-pilkut jäävät pois. Tai eilen hän kirjoitti "koullla" - yksi kirjain vain jäi pois, kyllä siellä kaksoiskonsonantit ovat.

Onko muilla tällaista?