Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

9 v hukkaa kaiken - onko tämä normaalia???

Vierailija
29.09.2009 |

Olen raivon partaalla. Heräsi jo aamulla aikaisin, kun minua suututtaa niin, että mahasta vääntää. Kolmasluokkalainen poikani (tietenkin poika...) on hukannut viimeisen kahden viikon aikana

-2 takkia (jäänyt joko kouluun naulakkoon, ulos välitunnille kun on tullut kuuma tai kaverin luo)

-1 urheiluhousut ja 1 urheilupaidan (jääneet liikuntatunnilta, mutta ei ole löytynyt sen jälkeen)

-1 kotiavaimen (nipsutin ei voi tippua itsestään vyölenkistä, eli todnäk laittanut avaimen huonosti lenkkiin alunalkaen)

-1 fillarin (kun ei muistanut lukita).



Lisäksi viimeisen vuoden aikana on hävinnyt toinenkin kotiavain, kännykkä ja kaikkea siltä väliltä. Onneksi suurin osa tulee kuitenkin takaisin.



Äsken poika lähti kouluun +4:ssä asteessa ilman takkia. Ja ilman hanskoja, koska ne hanskat ovat siellä takin taskussa. Minkäs teet - mistä minä näitä takkeja loputtomiin taion?



Ärsyttää jo niiiiiiiiiin paljon. Lapsi valittaa, kun hänelle huudetaan. Ja vaikka kuinka ajattelen, että tavaraa se vain on, ei sen tärkeämpää eikä meillä ole edes tällä hetkellä pulaa rahasta - niin silti voi prkl!!!



Kysymykseni kuuluu:

- onko tämä normaalia?

- mitä asialle voi tehdä? Poika on joutunut itse aksamaan kadonneta, ja tämä on kirpassut häntä syvältä, pihi kun on

- mitä voin itselleni tehdä, että en joudu raivohulluuden partaalle?



Lisättököön, että poika on se tyyppi, joka unohtaa myös laittaa housujen vetoketjun kiinni ja joka painaa potkulaudallaan tuhatta ja sataa, kun paidan toinen helma on housuissa ja toinen roikkuu ulkopuolella...

Kommentit (38)

Vierailija
21/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että saa niitä neuvoja siihen miten pitää tavarat mukanansa.

Niitä keinoja nimittäin on saatavilla. Olen niistä lukenut, mutta en niitä muista.

Tulee vaan kaliiksi tollainen hävittäminen, jos se vain jatkuu ja jatkuu.

Muistaakseni jotkut piti jotain listaa, josta tarkastetaan kuvan kanssa, että kaikki on mukana.

Vierailija
22/38 |
30.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä hukkaaminen ei ole ihan noin paha, mutta vähempikin suututtaa yhtä paljon.



Sitä olen tässä ihmetellyt, miten kouluilta on uskomattoman vaikea yrittää jäljittää kadonneita tavaroita. Siellä ei näytä olevan mitään yhtenäistä systeemiä, jolla löytötavarat kerätään yhteen paikkaan.



Sen olen myös huomannut, että lapsi ei välttämättä ollenkaan tajua, missä tavara oli viimeksi mukana. Hän väittää, että takki jäi koululle ja se löytyykin kaverin luota tai puistosta. Pitää siis kulkea etsiessä samoilla jäljillä koko reitti.



Koululaistenkin vaatteet on syytä NIMIKOIDA SELKEÄSTI. KAIKKI! Ja jos on taipumusta unohteluun, pitää vaatteeseen yms. merkitä nimen lisäksi myös esim. äidin puhelinnumero. Minä olen usein nähnyt ulkona lojumassa hyviä vaatteita. Jos vaatteesta löytyisi yhteystieto, soittaisin ilman muuta. Mutta yleensä ei ole edes nimeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/38 |
30.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kovasti suosittelen sitä perheneuvolaa, eihän tuollainen oikein voi jatkuakaan. Onhan näitä unohtelijoita ollut ennenkin, mutta taitaa olla nykyisin enemmän... Tiedän lapsia (ei kohdistu sinuun, ap), jotka surutta jättävät tavaroita minne vaan, koska rahalla saa uusia :( Eli ei vanhempienkaan kannata loputtomiin hokea "lapset on lapsia" vaan samalla yrittää opettaakin jotain. Ei minunkaan poika huippuhuolellinen ole, mutta mun lapsipuolet on just huithapeleita (helppo olla, kun koti vaihtuu välillä) ja päätin jo aikaa sitten, että kaikkeni yritän omani kasvatuksessa, että oppisi arvostamaan tavaroita terveellä tavalla. Mutta adhd:t on varmaan sitten asia erikseen.

Vierailija
24/38 |
30.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällä kertaa rauhoittuneena. Pitää mennä tänään ostamaan uusi takki. Poika kyllä aamulla kiukkusi, ettei ota enää ikinä mitään takkia, koska unohtaa kaiken... Uskon, ettei hän sitä tahalleen tee.



Hän ei siis ole koskaan unohtanut kännykkäänsä (sen yhdenkin hukkasi ekalla) eikä reppuansa eikä potkulautaansa. Ihan kaikkea hän ei siis hukkaa.



En jaksaisi lähteä tutkimuksin, ellei ole ihan pakko. Miten ulkopuoliset tahot voivat tehdä, mitä minä en voi tehdä? JOS hän saisikin jonkin diagnoosin (mitä tuskin saa), niin mitä se tieto auttaa käytännössä? Ei se diagnoosi auta pitämään tavaroita kasassa.

Vierailija
25/38 |
30.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei tällainen ole ajankohtaista, mutta olen niin nuuka, etten kyllä hyvällä silmällä katsoisi jatkuvaa hukkaamista. Voisiko tuosta antaa sanktion? Jos hukkaa hanskat, niin pitää imuroida tunti tai siivota vessa tai kuoria perunoita ja ansaita uudet hanskarahat työllä? Ja hanskat ostettaisiin vasta 3 päivän päästä, siihen asti pitäisi kulkea ilman? (ei tietenkään kovilla pakkasilla)? Kalliiksi tulee jos kaikki hukataan!

Vierailija
26/38 |
30.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei tällainen ole ajankohtaista, mutta olen niin nuuka, etten kyllä hyvällä silmällä katsoisi jatkuvaa hukkaamista. Voisiko tuosta antaa sanktion? Jos hukkaa hanskat, niin pitää imuroida tunti tai siivota vessa tai kuoria perunoita ja ansaita uudet hanskarahat työllä? Ja hanskat ostettaisiin vasta 3 päivän päästä, siihen asti pitäisi kulkea ilman? (ei tietenkään kovilla pakkasilla)? Kalliiksi tulee jos kaikki hukataan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/38 |
30.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sori, karkasi.



Ihmiset ovat erilaisia ja toiset hukkaavat tavaroitaan, toiset eivät. Se on temperamentista kiinni. Temperamentille EI voi mitään, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Meidän vanhempien pitää vain opettaa lapselle, miten. Siksi juuri suosittelin tuota Liisa Keltikankaan kirjaa.



8 ja 11

Vierailija
28/38 |
30.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mitään noista tässä ketjussa mainituista muista ongelmista. Isänsä on aivan samanlainen, joten sieltä se malli tulee. Kumpikin on hukannut kännyköitä, avaimia, vaatteita. Itse olen aina ollut todella huolellinen ja siksi olen usein aivan raivon partaalla tämän hukkaamisen takia. Onneksi kaksi muuta lastani ovat perineet minun huolellisuuteni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hukkaisi varmaan päänsä, jos se ei olis harteilla kiinni... Mä niin kauhulla odotan mitä koulun aloitus tuo tullessaan, kun joutuu itse huolehtimaan tavaroistaan *huoh*



Tuntuu olevan ihan luonteenpiirre... Tyttö ei vaan ajattele yhtään mitä on tekemässä ja kadottaa sekunneissa tavaran joka oli just sen kädessä. Osa niistä ei löydy enää ikinä, vaikka hukkais ne meillä ihan vaan kotona!



Täytyy tosin myöntää, että omena ei nyt ehkä ole NIIN kauas puusta pudonnut... *missä halvatussa mun kahvikuppini taas on?* :D

Vierailija
30/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ikävä kyllä veikkaan, että menee vielä tästäkin pahemmaksi. Päässä on vain koko ajan niin monta asiaa prosessissa samalla kertaa. Yleisempää pojilla kuin tytöillä.



Meillä ei ihan noin paha, mutta on mennyt vanhemmiten vain huonommaksi. Esim. kun välipalaa yms ottaa niin käytännössä kaikki jää poöytään. Otetaanpa esimerkki. Jos herra ottaa vaikkapa muroja ja maitoa, niin saattaa juuri ja juuri muistaa lautasen viedä tiskialtaaseen, mutta mut jäävät pöytään. Kun komennan, että tule korjaamaan jälkesi, niin ekalla kerralla käy laittamassa muropaketin kaappiin. Ja sitten täytyy velä kerran komentaa, että tulee viemään muropaketin vieressä olevan maidon jääkaappiin.



Turhauttaa todella, mutta uskon, että parin vuoden päästä jatkuva muistuttelu kantaa hedelmää. Ja homma hoituu itsenäisesti. Voimia!

Vierailija
32/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi vain todeta että meidän asunto on permudan kolmio. Kaikki mikä ei ole naulattu kiinni häviää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ymmärrän täysin että olet raivona. Meidän 10-tyttö hukkasi perjantaina viikon vanhan takkinsa, hävinneistä hanskoista, kaulahuiveista, pipoista ja liikuntavaatteista en ole edes jaksanut lukua pitää. Kerran oli kännykkä kateissa, onneksi löytyi harrastuspaikasta. Ja vaikka mitä sanoisi, ei tilanne miksikään muutu.

Vierailija
34/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö 9v. ja tällä hetkellä mm. kotiavaimet kadoksissa toista päivää :( Takkinsa jätti eilen kouluun... Aina on jotain hukassa, bussikortti, kännykkä jne.

On kyllä omakin bussikortti just nyt hukassa, eli taitaa olla periytyvää lahopäisyyttä.

Ja ikävä kyllä veikkaan, että menee vielä tästäkin pahemmaksi. Päässä on vain koko ajan niin monta asiaa prosessissa samalla kertaa. Yleisempää pojilla kuin tytöillä.

Meillä ei ihan noin paha, mutta on mennyt vanhemmiten vain huonommaksi. Esim. kun välipalaa yms ottaa niin käytännössä kaikki jää poöytään. Otetaanpa esimerkki. Jos herra ottaa vaikkapa muroja ja maitoa, niin saattaa juuri ja juuri muistaa lautasen viedä tiskialtaaseen, mutta mut jäävät pöytään. Kun komennan, että tule korjaamaan jälkesi, niin ekalla kerralla käy laittamassa muropaketin kaappiin. Ja sitten täytyy velä kerran komentaa, että tulee viemään muropaketin vieressä olevan maidon jääkaappiin.

Turhauttaa todella, mutta uskon, että parin vuoden päästä jatkuva muistuttelu kantaa hedelmää. Ja homma hoituu itsenäisesti. Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Kolmasluokkalainen poikani (tietenkin poika...) "



Kyllä se tytöiltäkin onnistuu aivan yhtä hyvin. Meillä tokaluokkalainen tyttö, jolta on lopullisesti hukkunut ainakin yksi villapaita, huppari, kaksi kännykkää, kaksi avainta ja lukematon määrä hanskoja, pipoja, huiveja jne. Siis kaikkien niiden tavaroiden lisäksi, jotka sitten lopulta löydetään. Olen myös koko ajan joko raivona tai epätoivoinen.



Mutta eihän tälle mitään voi, eikä se lapsi niitä tavaroita ilkeyksissään hukkaa. Pitää vain jaksaa koko ajan muistuttaa ja aamulla katsoa, että kännykkä on omassa kotelossaan, josta ei pääse putoamaan, avain on vetoketjun takana jne. Jos ei sitä muista, niin jotain aina tapahtuu.

Vierailija
36/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä tiedä, lohduttavatko nuo teidän vastauksenne vai menetänkö vielä enemmän toivoani... Elättelin jo toivoa, että asialle voisi jotain tehdä, mutta huoh...



Meidän poika on hukkaamisessa vielä niin hyvä, että hän hukkaa myös kirjaimia, kun kirjoittaa. Kävi viime vuonna erityisopettajan luona, kun ihmeteltiin, mikä lukihäiriö on kyseessä. Opettaja vain ihmetteli itsekin, koska ei pystyny kategorisoimaan sitä.



Olen juuri keksinyt, että tämä lukihäiriö taitaa olla samaa alkuperää kuin hukkaaminen. Poika unohtaa usein kirjoittaa viimeisen kirjaimen, tai kaikki kirjaimet on oiken, mutta t-viivat, i-pilkut ja ä-pilkut jäävät pois. Tai eilen hän kirjoitti "koullla" - yksi kirjain vain jäi pois, kyllä siellä kaksoiskonsonantit ovat.

Onko muilla tällaista?

Vierailija
37/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastausten perusteella saa vähän sellasen kuvan, että "lapset nyt vaan on sellasia"!

No EI SAA OLLA! Ei todellakaan ole normaalia, jos ei pysty luottamaan lapseen yhtään! Eihän sille voi antaa mitään mukaan, jos mikään ei tule takaisin kotiin asti!

Vierailija
38/38 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Temperamentti ja koulumenestys (tai jotain sinnepäin), selviää moni asia.