Hei eronnut/eroa suunnitteleva! Muistathan lapsesi?

Kuinka asiat on osattu hoitaa oikein.

katsottuna ei ole hyviä eroja!?

Ja olen kuullut eron olleen mulle tosi järkytys. Itse en muista tuosta mitään, vaikka muistankin asioita ajalta ennen eroa siis kun isä vielä oli kotona. Myöhemmin en kuitenkaan ajatellut, että vanhempien olisi pitänyt asua yhdessä tai taikka en toivonut sitä sillä isä oli ja on alkoholisti. Pahinta tuohon eroon liittyen oli kun äiti löysi uuden puolison muutamia vuosia myöhemmin ja aloimme elää jotain ihmeellistä pereidylliä miehen lasten kanssa. Oma kokemukseni siis on, että itse ero ei välttämättä ole se kauhein asia, jos lapsille vaan annetaan aikaa sopeutua ja purkaa kaikki se suru ja pelko, minkä ero aiheuttaa. Paljon pahempi asia on uusperhe, sillä siinä ei ole oikein tilaa kuin aikuisten onnelle ja se on aikuisten perhe, ei lasten sillä lasten perhehän on hajjonnut. Niin ja nykyään mulla on korkeintaan korrektit välit äitini puolisoon ja hänen lapsiinsa.

vinkkaa isälle samalla mitä joutuu maksaa elatusmaksuja lapsikatraasta ja ottaa lapset luokseen joka toinen vkonloppu + kesällä pari viikkoa.



Taitaa palata mielummin kotiin.

Oma kokemukseni siis on, että itse ero ei välttämättä ole se kauhein asia, jos lapsille vaan annetaan aikaa sopeutua ja purkaa kaikki se suru ja pelko, minkä ero aiheuttaa. Paljon pahempi asia on uusperhe, sillä siinä ei ole oikein tilaa kuin aikuisten onnelle ja se on aikuisten perhe, ei lasten sillä lasten perhehän on hajjonnut. Niin ja nykyään mulla on korkeintaan korrektit välit äitini puolisoon ja hänen lapsiinsa.

Uskon että erosta selviää, mutta uusperhe on se viimeinen tikki mikä tuhoaa psyykettä.

Inhimillisessä tekijässä kaikkien erot olivat olleet siitä raastavimmasta päästä. Isä oli häipynyt kokonaan, oli huoltajuusriitoja, lapsen piti valita "puolensa" jne. Yksikään noista eroista ei ollut millään tavalla hyvin ja aikuismaisesti hoidettu.



Kun vanhemmat eroavat, heidän pitää edelleen pysyä vanhempina ja miettiä mikä siinä tilanteessa on lasten etu. Lasten etu ei siis ole se, että vanhemmat jättävät eroamatta, vaan riitelevät edelleenkin maailman tappiin asti. Lasten etu on se, että kumpikaan vanhemmista ei katoa lapsen elämästä, lasten elämässä muuttuu mahdollisimman vähän (koulut, päiväkodit, koti, molempien vanhempien läsnäolo jne.) ja vanhemmat eivät riitele toisiaan ja lapsiaan "kuoliaaksi".



Itse erosin 4 vuotta sitten miehen aloitteesta. Ero oli meillä ainoa ratkaisu, sillä mies kävi vieraissa kohtuullisen paljon... Emme riidelleet eropäätöksen jälkeen kertaakaan, päätin omalta osaltani että loan heittoon en lähde vaan teen asiat lapsille mahdollisimman helpoksi.



Lunastin asuntomme itselleni, lapsilla säilyi tuttu koti ja päiväkoti, ystävät ja vieressä asuvat isovanhemmat, serkut jne. Isä kävi ensimmäisen puoli vuotta joka toinen päivä tapaamassa lapsia kotonamme, lapsia ei siis kuskattu mihinkään, vaan isä kävi meillä ja oli muutaman tunnin kerrallaan. Ja huom, avioliitossa lapset eivät olleet koskaan saaneet isältään näin paljon yhdessä oloa, sillä isä oli ollut aina töissä (tai naisissa). Lasten kannalta siis isä tulikin eron myötä heidän elämäänsä ENEMMÄN.



Vasta puoli vuotta eron jälkeen isä alkoi ottaa lapsia omaan kotiinsa ja tapaamisia hänen luonaan lisättiin vähitellen. Nyt lapset tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu ja 1-2 arki-iltana viikoittain.



Lapsilla on mennyt alusta asti hienosti. Jos heillä on traumoja, ainakaan se ei näy päälle päin, vaan olen saanut mm. päiväkodilta ja nyttemmin jo koulusta kovasti kiitosta tasapainoisista ja onnellisista lapsistani. Voihan olla, että aikuisina he harmittelevat sitä, että olemme eronneet, mutta taatusti he harmittelisivat sitä paljon enemmän, jos olisivat kasvaneet kodissa, jossa ei asiat ole hyvin.



Ero on vaikea kokemus vanhemmille, mutta vanhempien tehtävä on tehdä siitä mahdollisimman helppoa lapsille. Aikuiset voivat vain syyttää itseään, jos on kova tarve riidellä ja mustamaalata toista parhaansa mukaan. Se ei ole kenenkään etu, kaikkein vähiten lasten.



Toivoisin edes jonkun teistä ymmärtävän, että ei kukaan huvikseen eroa, vaan jopa nimenomaan lasten etua ajatellen. Tai että tässä elämässä voi tapahtua paljon pahempiakin asioita kuin vanhempien ero.

että isä yleensä hävisi lasten elämästä kokonaan tai lähes kokonaan. Nykyään ei enää. Tietenkin edelleen on ihmisiä, jotka sössivät jutun siihen malliin, mutta nykyisin on paljon enemmän "hyvin" hoidettuja eroja.



Sitä paitsi eivät "kaikki" eroa kolmannen osapuolen takia.