G: Mitä tarkastatte kirpparivaatteista ennen ostopäätöstä?

vetoketjut ja yleensäkin sen, että vaate toimii ok, kun sen päälle pistäisi.



Jonkun verran katson merkkiä tai ainakin sen yhteyttä hintaan. Monesti kyllä ohitan kirppispöydän suosiolla, jos ensimmäinen vaate on ihan ylihintainen. Esim. kävin juuri kirppiksellä ja siellä joku pyysi talvihaalasrista, joka ei ollut mikään vedenpitävä ja polvissa ihan näkyvät reiät 6 euroa. Ei tulut mieleenkään tuhlata aikaa sitten muidenkaan vaatteiden katselemiseen.

jos on ihan mustaksi pinttynyt kaulus tai hienkeltaiset kainalot, niin hyllyyn jää.

sen täytyy olla jo kivan näköinen, esim. lapsia miellyttävä väri tai kuva tai erityistä materiaalia, mitä tarvitaan (esim. kurahousut). Tai jos on tarve juhlamekolle, niin tarkastan kaikki mekot kirppiksellä.



Sitten katson koon. Jos se on sopiva, katson mallin, sopiiko meidän hoikkiksille (esim. housuissa onko liian leveät, voiko kiristää helposti). Samalla katson onko kauhean levähtänyt muodottomaksi, kulunut, tahrainen vai tarpeeksi hyväkuntoinen, että kelpuutan. Jos tahra on sellainen, että luulen saavani pois hyvillä tahranpesuaineilla tai ei haittaa (vaikka hihansuissa pk-paidassa), niin se ei aiheuta hylkyä.



Merkin rekisteröin, joskus tunnen, joskus en. Niistä lähinnä kyllä mietin mallia, kun tiedän, että jotkut on sopivampia mitoitukseltaan kuin toiset. Mutta pelkän merkin takia en osta, jos vaate ei miellytä. Tavalliset vaatteet lindex, h&m, lotta&lassi kyllä lähtee yhtä herkästi mukaan kuin joku esprit tai mayoral.



Jos hintakin on kohdallaan, niin käännän vielä ja katson saumat, housuista erityisesti haarat ja pyllyn ja polvet, lahkeensuut. Puseroista hihansuut.



Vetskarin kokeilen myös housuista, takeista ja haalareista ja katson lenksut. Jos lenskut rikki, niin pitää näkyä hinnassa, mutta voi ottaa ja itse vaihtaa ne.

kerran yksi myyjä oli törkeästi peittänyt reiän hintalapun alle. joskus tarran alle voi olla piilotettu pysyvä tahra.

vain haise millekään lähiö-Bio Luvilille. Siitä pinttyneestä hajusta on tosi vaikea päästä eroon, vaikka kuinka pesisi Ecoverilla ja huuhtelisi etikalla.

ostin juuri tytölle farkut, jotka muuten uudenoloiset, mutta vetoketjua en tajunnut tarkistaa ja se olikin ihan rikki, kyllä harmittaa.



Vaikka kuinka yritän katsoa tarkkaan, niin joku juttu jää mulla yleensä huomaamatta. Yritän katsoa, että vaatteet tahrattomia eikä missään olisi liikaa kulumaa.

Mutta sitä ennen olen tarkastanut, että vaate on ehjä ja tahraton. Tietysti värin, mallin ja koon pitää olla myös kohdallaan.

En tiennyt, että pesuaineistakin pystyy päättelemään asuipaikan ym.



Mutta siis itse tarkistan kanssa nepparit ja vetoketjut, katson tahrat kunnolla. Ylihinnoitellut jää hyllyyn. Mutta jos on merkkivaate ja oikeasti todella hyväkuntoinen niin olen valmis maksamaan enemmän kun 2e mutta harvemmin kyllä yli 10e. Riippu kyllä tuotteesta, niin kallista ei muistaakseni ole tullut vastaan. Sitä en ymmärrä, että rikkinäisistä ja tahraisista merkkivaatteista pyydetään ihan järkyttäviä hintoja vaan sen takia, että on merkkiä... tein juuri viikonloppuna hyviä löytöjä yhdestä pöydästä lapselle, vaatteet olivat kun uusia ja oli Mexxiä, Esprittiä, oikeaa Disneyä jne. niistä olin valmis maksamaan, mutta nekin oli pääasiassa 2-6e vaatteesta riippuen. pääasiassa 3-4e. Mutta mistää H&M-vaatteista en 2,5e enempää maksa vaikka olisi kuinka kiva.

et ilmiselvästi ole lukenut av-palstaa tarpeeksi tarkasti. Johan täällä on luokiteltu ihmisetkin eri luokkiin sen mukaan miltä pyykit haisevat ;-) taisi olla joskus joku ketjus, jossa lapsen kaverin vaatteet haisivat niin voimakkaasti huuhteluaineelta, että joku mamma oli saada päänsärkykohtauksen tai vastaavaa..



7 (itse laitoin tuon leikilläni..)

mutta tuo pesuaineketju on kyllä mennyt sitten ohi =D



10

että polvet eivät ole kuluneet, resorit ovat ehjät, ei ole tahroja tai reikiä, taskut ovat ehjät, vetoketju toimii, väri ei ole haalistunut ja ei ole pesunukkaa ja viimeiseksi tarkistan ettei haise ummehtumeelle. Olen tosi nirso kirppisasiakas. lisäksi pitää olla tosi halpa hinta.

Lisäksi katson pesuohjeen, tarkastan koon ja vielä mahdollisen merkin.

En halua ostaa vaatteita jotka haisevat hajustetun pesuaine ja jonkun "mandariini-orkidea-huuhteluaineen" sekoitukselle, tupakalle tai homeelle.

onko vaate kuosissaan vai ihan venynyt/lyhentynyt pesuissa, onko kangas kirkkaanvärinen vai haalistunut, onko kaikki napit tallella, onko vetskari ehjä ja toimiva, onko reikiä, tahroja tai ohueksi kulunutta kangasta. Plussaa on, jos merkki on hyväksi havaittu, mutta se ei ole mikään pääasia. Muuten ihan samat kriteerit kuin uusia ostaessa; pitää olla kivan värinen, sopivan mallinen ja kokoinen ja tulla tarpeeseen. Varastoon ostan hyvin harvoin koska äkkiä alkaa kaapit pullistella ensi-vuonna-sopivista vaatteista.

kerran tuli ostettua pusero, joka ei millään ilveellä mahtunut lapsen pään yli, sen takia se olikin varmaan kirppikselle vietykin. Täysin uudet vaatteet ovat musta vähän epäilyttäviä. Tulee mieleen, onko ne varastettuja tai sit niissä on jotain vikaa, jota ei ensisilmäyksellä huomaa.

Sit mahdolliset tahrat, saumat, vuori, taskut...

Ja sit vielä nepit, napit ja vetskarit.



Kun tarpeeksi montaa vaatekappaletta on pyöritellyt kirppareilla, siitä tulee rutiini ja aika monesta näkee jo ensimmäisellä pikavilkaisulla kannattaako moista lähteä mylläämään ensinkään...



Omista rytkyistä (ja omien lasten) on tullut jo niin kriittiseksi, että mulla ei kohta oo enää mitään mitä kehtaisi laittaa myyntiin... :roll: (Mukelon päällä ne menee vielä ihan hyvin :D)