Miten joku voi väittää että uskonto on turha oppiaine?

opettavan lapsilleni näitä asioita. Moniko vanhemmista edes tähän pystyisi? Halutessaankaan?

mihin uskontokuntaan kuuluu. Onko tässä jotain epäselvää. Tietenkin jokainen saa sen oman uskontokuntansa mukaista opetusta. Oikeus siihen on meillä laissa määrätty.

Aina vain suurempi osa koululaisista EI ole luterilainen. Iso osa ei kuulu edes kirkkoon, ja mamulapsista lähes kukaan ei ole luterilainen, ei edes kristityt.

Hei, jos ollaan puhumassa jostain vallitsevasta epäkohdasta, niin ei silloin perusteluksi kelpaa se, että laki määrää! Lakejahan voidaan aina muuttaa... Eli onko oikein/väärin/järkevää/järjetöntä, että kouluissa opetetaan yhteiskunnan varoin jokaiselle eri uskontoon kuuluvalle erikseen omaa uskontoa? Minusta ei ole, vaan koulun pitäisi opettaa uskonnoista yleisellä taholla, ja kodit, seurakunnat jne hoitavat oman uskonnon opetuksen.

Etkö sitten tunne omaa uskontoasi? Miksi haluat lapsellesi opetettavan sellaista uskontoa jota et itse tunne niin hyvin, että voisit siitä itse lapsellesi kertoa?

t. punkkari äiti

Puhumattakaan siitä, että olen äiti en opettaja. Minulla ei ole minkäänlaista pedagogista koulutusta. En siis välttämättä osaa opettaa lapsilleni tehokkaasti laajoja ja monisyisiä asiakokonaisuuksia. Jos näitä asioita ei opetettaisi koulussa, yleissivistys kärsisi törkeän paljon.

En minä ainakaan pystyisi tässä suoralta kädeltä _opettamaan_ lapselleni, miten kristillisessä ajattelussa on perusteltu Jumalan olemassaoloa, luterilaisen ja katolisen kirkon ehtoollisopin yhdistäviä ja erottavia tekijöitä, uskonpuhdistuksen vaikutusta kansallisvaltioiden syntyyn tai paaviuden syntyä ja kehitystä ja keskeistä sisältöä. Juuri ja juuri osaisin itse vastata.

Yli 80 % suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Yli kaksi kolmasosaa uskoo Jumalaan. Miksi meiltä pitäisi viedä pienen vähemmistön mielihalujen vuoksi mahdollisuus siihen, että lapsemme saisivat hyvän ja kattavan yleissivistyksen ilman, että vanhempien tarvitsee opiskella kasvatustieteitä, jotta voisi itse opettaa lapsensa? Saman tien voisi sitten siirtää matematiikan, historian tai biologiankin vanhempien opetettavaksi.

Etkö sitten tunne omaa uskontoasi? Miksi haluat lapsellesi opetettavan sellaista uskontoa jota et itse tunne niin hyvin, että voisit siitä itse lapsellesi kertoa?

Miksi pistät lapsesi kouluun, etkä opeta häntä itse? Vai etkö tunne lapsellesi opetettavia asioita niin hyvin, että voisit ne itse lapsellesi kertoa? Miksi haluat lapsillesi opetettavan maapallon tuulimalleja, sammalten nimiä, kampakeraamisen kauden elämää, preteritiä, Pähkinäsaaren rauhan merkitystä, differentiaalilaskentaa tai runoanalyysejä, jos et kerran itse tunne niitä niin hyvin, että voisit ne lapsellesi kertoa?

Etkö sitten tunne omaa uskontoasi? Miksi haluat lapsellesi opetettavan sellaista uskontoa jota et itse tunne niin hyvin, että voisit siitä itse lapsellesi kertoa?

Voi tätä tietämättömyyttä...

tunnustuksellista oppia. Älä mene bible beltille, jos niin ahistaa. Yhtä hyvin voi Suomessa kartella lestaseutuja.

enemmistön voimalla jyrääminen. ''Oma uskonto ja omat tavat'' -teidän omat eivät ole meidän omia. Olen kiinnostunut luterilaisuudestakin, mutta en halua sitä opetettavan omana uskontonani, kun se ei sitä ole.

Jos kuulut uskontokuntaan, jota et koe omaksesi, silloin kannattaa erota siitä. Jos et kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhteisöön, lapsesi saa koulussa elämänkatsomustiedon opetusta, joka on lähinnä ateistien tarpeisiin suunniteltu. Jos taas kuulut luterilaiseen kirkkoon, miksi et haluaisi tietää siitä enemmän? Vasta silloin pystyy arvioimaan eri uskontoja ja vertailemaan niitä keskenään, kun tietää edes yhdestä vähän enemmän. Oman uskonnon opetus ei siis ole uskonnon harjoittamista, ainakaan ev.lut. uskonnon opetus. Islamin tunneilla voi sitä ollakin, vaikka se ei opetussuunnitelmaan kuulu.

Puhumattakaan siitä, että olen äiti en opettaja. Minulla ei ole minkäänlaista pedagogista koulutusta. En siis välttämättä osaa opettaa lapsilleni tehokkaasti laajoja ja monisyisiä asiakokonaisuuksia. Jos näitä asioita ei opetettaisi koulussa, yleissivistys kärsisi törkeän paljon.

En minä ainakaan pystyisi tässä suoralta kädeltä _opettamaan_ lapselleni, miten kristillisessä ajattelussa on perusteltu Jumalan olemassaoloa, luterilaisen ja katolisen kirkon ehtoollisopin yhdistäviä ja erottavia tekijöitä, uskonpuhdistuksen vaikutusta kansallisvaltioiden syntyyn tai paaviuden syntyä ja kehitystä ja keskeistä sisältöä. Juuri ja juuri osaisin itse vastata.

Yli 80 % suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Yli kaksi kolmasosaa uskoo Jumalaan. Miksi meiltä pitäisi viedä pienen vähemmistön mielihalujen vuoksi mahdollisuus siihen, että lapsemme saisivat hyvän ja kattavan yleissivistyksen ilman, että vanhempien tarvitsee opiskella kasvatustieteitä, jotta voisi itse opettaa lapsensa? Saman tien voisi sitten siirtää matematiikan, historian tai biologiankin vanhempien opetettavaksi.

Etkö sitten tunne omaa uskontoasi? Miksi haluat lapsellesi opetettavan sellaista uskontoa jota et itse tunne niin hyvin, että voisit siitä itse lapsellesi kertoa?

Eikö oma uskontosi ole aika tuuliajolla, jos et pysty perustelemaan jumalasi olemassa oloa? Jos käyt ehtoollisella, lapsesi oppii samalla siihen liittyvät asiat. Jos et käy, niin miksi haluaisit opettaa sen lapsellesi? Haen tässä takaa sitä, että uskonto ei ole kouluaineen kaltaista faktatietoa, vaan kokoelma erilaisia tapoja ja uskomuksia. Nämä välität lapsellesi oman toimintasi avulla. Faktatiedot oppii varmaan parhaitan koulussa ammattiopettajan avulla. Puolueettomassa uskontotiedossa käytäisiin siis se faktapuoli läpi, mitä eri uskonnot eroaa toisistaan, niiden merkitys yhteyskunnassa jne.

Jos peruskoulun opetussisällöistä on pakko säästää, niin ihan ehdottomaksi ensimmäisenä siivotaan tuo pois.



Oma kokemukseni ala- ja yläasteen uskonnonopetuksesta ovat karmaisevia: tunnetilat vaihtelivat äärimmäisestä tylsistymisestä äärimmäiseen myötähäpeään ja mitään en siellä oppinut. Opettajalta sai kympin jos kirjoitti nätin rukouksen turhanpäiväiseen kokeeseen. Hohhoijaa.

Jos et kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhteisöön, lapsesi saa koulussa elämänkatsomustiedon opetusta, joka on lähinnä ateistien tarpeisiin suunniteltu.

miten minä perustelen Jumalan olemassaolon ja miten esim. eri kirkkoisät ja filosofit ovat sen perustelleet. Toki voin lapselle kertoa, miksi minä uskon, mutta en osaa välttämättä opettaa Tuomas Akvinolaisen ja Augustinuksen näkemyksiä asiasta.

Ehtoollisella käymistä nähdessään lapsi oppii, mitä käytännössä tapahtuu, ei paljoakaan ehtoollisopista. Puhumattakaan katolilaisesta ehtoollisopista. Vähän sama kuin kuvittelisi, että kun lapsi kuulee musiikkia, hän oppii samalla musiikkiteoriankin ihan ilman eri opetusta. Ei toimi niin.

Nämä asiat ovat täysin yleissivistävää faktatietoa. Tuomas akvinolaisen ajatukset eivät siitä muutu, onko Jumala olemassa tai ei. Ei myöskään luterilaisen tai katolisen kirkon ehtoollisoppi ole millään tavoin riippuvainen siitä, mihin kukakin uskoo. Oman uskonnon opetus on täynnä tärkeää yleissivistävää faktatiedon opetusta. Ne faktat eivät riipu uskosta tai Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Jumalan olemassaoloa emme tiedä, mutta esim. Raamatun olemassaolo on faktaa ja sen sisällön tunteminen keskeistä ainesta länsimaisessa yleissivistyksessä. Ihan sama uskoi siihen tai ei.

Uskontotiedon ongelma olisi se, että tuntimäärä pitäisi ainakin nelinkertaistaa, jotta omaan kulttuuriin liittyvä yleissivistys ei kärsisi. Koska siinä jouduttaisiin käsittelemään uskontoja yhtä laajasti esim. koon perusteella, ei aika mitenkään riittäisi kristinuskoon tutustumiseen millään syvällisellä tasolla. Toki hienoa, että sitten lapset ehkä ymmärtäisivät enemmän arabikulttuurista, mutta samalla voisi heittää hyvästit sille, että suomalaislapset ymmärtäisivät enää suomalaista tai länsimaista kulttuuria tai esimerkiksi ymmärtäisivät länsimaisia taideteoksia, sanontoja, metaforia jne. Meillä olisi muutamassa vuodessa käsissämme ikäluokkia, jotka eivät yhtään tietäisi, mitä se jakobin paini on, mihin se Kalevalan Marjatta viittasikaan, miksi ne hyypiöt siinä yhden italialaisen kappelin katossa istuskelivatkaan sen pöydän takana (tai ainakaan tunnista esim. Dalin Viimeistä ehtoollista saman teoksen muunnelmaksi jne.)

Miksi minun ja muun enemmistön pitäisi luopua lastemme yleissivistyksestä muutaman änkyräjäärän takia, joiden lapsille joka tapauksessa jo tarjotaan turhanpäiväistä ajanvietettä elämänkatsomustiedon nimellä uskontotuntien ajaksi? Ei kai se meidän vika ole, jos he haluavat kasvattaa lapsistaan sivistymättömiä. Miksi meidän pitäisi?

Eikö oma uskontosi ole aika tuuliajolla, jos et pysty perustelemaan jumalasi olemassa oloa? Jos käyt ehtoollisella, lapsesi oppii samalla siihen liittyvät asiat. Jos et käy, niin miksi haluaisit opettaa sen lapsellesi? Haen tässä takaa sitä, että uskonto ei ole kouluaineen kaltaista faktatietoa, vaan kokoelma erilaisia tapoja ja uskomuksia. Nämä välität lapsellesi oman toimintasi avulla. Faktatiedot oppii varmaan parhaitan koulussa ammattiopettajan avulla. Puolueettomassa uskontotiedossa käytäisiin siis se faktapuoli läpi, mitä eri uskonnot eroaa toisistaan, niiden merkitys yhteyskunnassa jne.

Yli 80 % suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Yli kaksi kolmasosaa uskoo Jumalaan.

Ainoa syy siihen, että Suomessa on niin suuri "kristillisyysprosentti" on se, että Suomessa kirkkoon kuulutaan ns. paperilla. Maissa, joissa kirkon jäsenyys riippuu jumalanpalveluksiin osallistumisesta, prosentti on huomattavasti pienempi. Jos meillä olisi tällainen järjestelmä, veikkaan Suomen kristillisyysprosentin huitelevan ehkä 20-30 %:n tietämillä, jos niinkään korkealla.

Tuosta Jumalaan uskomisesta: itseäni ottaa suunnattomasti aivoon se, että Suomessa "Jumala" tuntuu aina ja automaattisesti olevan se KRISTILLINEN Jumala. Jumaliakin kun sattuu olemaan muitakin, eikä se, että väestöstä kaksi kolmasosa uskoo Jumalaan, tarkoita sitä, että kaksi kolmasosaa on KRISTITTYJÄ. Kyllä minäkin kerron kysyttäessä uskovani Jumalaan, vaikken kristilliseen Jumalaan usko.

Entä oletteko miettineet niitä uskonnollisia yhteisöjä, jotka ovat Suomessa niin pieniä tai jopa ei-tunnustettuja, ettei lapsella ole minkäänlaista mahdollisuutta saada koulussa "oman uskontonsa" opetusta? Ihmeellisesti kuitenkin vanhemmat onnistuvat näissä tilanteissa jälkikasvunsa uskonnollisen kasvatuksen hoitamaan. Ettei nyt vaan kyse olisi siitä, että suurella osalla ev.lut. kirkkoon kuuluvilla se "oma uskonto" on itsellekin vieras?

Itse en saanut koulussa minkäänlaista katsomuksellista opetusta; en ole koskaan kuulunut ev.lut. kirkkoon, mutta koska koulu(i)lla ei ollut "resursseja" järjestää ET-opetusta, en opiskellut kumpaakaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä on pöyristyttävää. Jos ET/uskontotiede olisi yhteinen aine, ei tällaistakaan pääsisi tapahtumaan.



Kyseessä ei ollut mikään pieni kyläkoulu vaan noin 70000 asukkaan kaupungin suurin ylä- ja alakoulu, joissa ET-ryhmän kokoedellytys täyttyi. Lukiossa opiskelin toki ET:tä, tosin sielläkään ei ollut opetusta tarjolla vaan kurssit piti suorittaa itsenäisesti tenttimällä. Ryhmäkoko täyttyi lukiossakin, mutta koulun prioriteetit olivat taas jossain aivan muualla.



Jos oma lapseni ei aikanaan saa kunnollista ET-opetusta, nostan kyllä älämölön.

esim. evoluutioteoriaa, homouden olevan normaalia ja neuvotaan miten aborttiin pääsee. Mutta minkäs teet kun koululaitoksesta tehdään yhä enemmän ateistista.

esim. evoluutioteoriaa, homouden olevan normaalia ja neuvotaan miten aborttiin pääsee. Mutta minkäs teet kun koululaitoksesta tehdään yhä enemmän ateistista.

Miten voit sanoa elämänkatsomustietoa turhanpäiväiseksi ajanvietteeksi? Oletkohan yhtään edes perehtynyt, mitä asioita siellä opetetaan? Itse muistan kateellisena lukeeni uskonnonluokan hyllyssä olleta ET-kirjoja, joissa käsiteltiin oikeasti tärkeitä ja mieleniintoisia aiheita, eikä vain "asia on näin, koska raamattu sanoo niin".



Mitä mieltä olet tällaisista turhanpäiväisyyksistä:



"Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa ihmisiä pidetään luonnollisina, tajunnallisina ja kulttuurisina toimijoina, jotka luovat ja uusintavat merkityksiä keskinäisessä kanssakäymisessään. Inhimilliset katsomukset ja käytännöt nähdään yksilöiden, yhteisöjen ja traditioiden vuorovaikutuksen tuloksena syntyneinä. Elämänkatsomustiedon opetus rakentuu ihmiskäsitykselle, joka korostaa ihmisten mahdollisuutta elää vapaina ja keskenään tasavertaisina, aktiivisina ja tavoitteellisina.

Oppiaineen opetuksessa painotetaan ihmisten kykyä tutkia maailmaansa ja laajentaa sitä koskevaa tietämystään sekä yhteisellä toiminnallaan tietoisesti ohjata elämäänsä. Näistä lähtökohdista oppiaine tukee opiskelijoiden elämänkatsomuksen ja identiteetin muotoutumista sekä heidän yhteisöllisten hyvän elämän ihanteidensa ja käytäntöjensä hahmottumista. Elämänkatsomustieto kartuttaa pohdiskelevasti ja keskustellen opiskelijoiden kulttuurista ja katsomuksellista yleissivistystä, toiminnallista arviointikykyä ja tilannetajua, eettisiä valmiuksia ja suvaitsevaisuutta sekä keskustelun, kuuntelun ja itseilmaisun taitoja. Katsomuksellisen arviointikyvyn kehittyminen on avain hyvään elämään sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti." (http://et-opetus.fi/index.php/et-opetussuunnitelma)

musiikkia, kuvista...onko ne "kouluaineen kaltaista faktatietoa"? Mielestäni ei, mutta muuten hyväksi havaittua vastapainoa muulle koulutyölle ja tarpeellisia fyysisen ja henkisen jaksamisen kannalta. Niin uskontokin, paitsi että siellä saa myös faktatietoa, niin on tärkeää myös se henkinen puoli, että annetaan aineksia elämänkatsomuksen rakennuspuiksi. Tämä ei tarkoita todellakaan uskonnon pakkosyöttöä. Oletteko jääneet jonnekin 80-luvulle? Uskonnonopetus ja opetussuunnitelmat on muuttuneet siitä kun tämän päivän äidit ja isät olivat koululaisia.





"Haen tässä takaa sitä, että uskonto ei ole kouluaineen kaltaista faktatietoa, vaan kokoelma erilaisia tapoja ja uskomuksia. Nämä välität lapsellesi oman toimintasi avulla. Faktatiedot oppii varmaan parhaitan koulussa ammattiopettajan avulla. Puolueettomassa uskontotiedossa käytäisiin siis se faktapuoli läpi, mitä eri uskonnot eroaa toisistaan, niiden merkitys yhteyskunnassa jne. "

Kommenttisi "Ei kai se meidän vika ole, jos he haluavat kasvattaa lapsistaan sivistymättömiä" kertoo varsin hyvin omasta sivistyneisyytesi ja suvaitsevuutesi tasosta. Jos joku ajattelee eri tavalla kuin sinä, hän on automaattisesti väärässä ja täysin sivistymätön. Ikävä kyllä tällainen ajattelutapa taitaa olla varsin yleinen uskovaisten keskuudessa.



Ja raamatusta kommentti, että totta kai se on historiallisesti olemassa oleva kirja, kokoelma tarinoita ja tapahtumia eri aikakausilta. Ihan hyvin tätä kirjaa ja sen keskeisiä sisältöjä voitaisiin käsitellä historian tai uskontotiedon tunnilla.

musiikkia, kuvista...onko ne "kouluaineen kaltaista faktatietoa"? Mielestäni ei, mutta muuten hyväksi havaittua vastapainoa muulle koulutyölle ja tarpeellisia fyysisen ja henkisen jaksamisen kannalta. Niin uskontokin, paitsi että siellä saa myös faktatietoa, niin on tärkeää myös se henkinen puoli, että annetaan aineksia elämänkatsomuksen rakennuspuiksi. Tämä ei tarkoita todellakaan uskonnon pakkosyöttöä. Oletteko jääneet jonnekin 80-luvulle? Uskonnonopetus ja opetussuunnitelmat on muuttuneet siitä kun tämän päivän äidit ja isät olivat koululaisia.

"Haen tässä takaa sitä, että uskonto ei ole kouluaineen kaltaista faktatietoa, vaan kokoelma erilaisia tapoja ja uskomuksia. Nämä välität lapsellesi oman toimintasi avulla. Faktatiedot oppii varmaan parhaitan koulussa ammattiopettajan avulla. Puolueettomassa uskontotiedossa käytäisiin siis se faktapuoli läpi, mitä eri uskonnot eroaa toisistaan, niiden merkitys yhteyskunnassa jne. "

On täyttä faktaa, että liikunta on hyväksi ihmisen terveydelle. On faktaa, että musiikki ja taide ovat olleet osa ihmisten elämää aikojen alusta saakka. Koulussa ei kuitenkaan opeteta esim. vain Mozartin musiikkia, vaan eri säveltäjien musiikkia sekä musiikin teoriaa. On myös faktaa, että uskonnot ovat olleet tärkeä osa ihmisen elämää. Ja jo kauan ennen evlut-uskontoa. Sen sijaan faktaa ei ole se, että juuri evlut olisi ainoa oikea ja että evlutin opit olisivat kaikki tosia. Siksipä koulun tehtävä on kertoa kaikista uskonnoista ja niiden merkityksestä historiassa ja nyky-yhteiskunnassa. Koulun tehtävä ei ole opettaa uskomuksia totena.