Lapset ei opi mitään?
Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että kaikki kasvattaminen on ihan turhan yrittämistä?
Minä yritän esim. jankuttaa, ettei ruoka suussa saa puhua tai että likaiset vaatteet viedään pyykkiin. Tuntuu, ettei lapsille mene mikään perille. Likaisia vaatteita voidaan käskyttää hakemaan omasta huoneesta kolme kertaa päivässä ja silti ne aina heitetään sinne lattialle.
Eikö olisi ihan sama vain antaa niitten elää kuin pellossa?
Kommentit (4)
kyllä, meillä on tänään(KIN) taisteltu ihan samojen asioitten kanssa: älä jätä vaatteita lojumaan, älä puhu ruoka suussa, syöpä välillä, älä laita sormia suuhun jne jne jne...
Taitaa olla niin, että vasta 100-200 kertaa sanottua asiat menee perille tai sitten joskus myöhemmin. Meillä vaatteet ei kävele itse likaisiin eli jos niitä on lattialla, komennan muksut viemään ne paikalleen, jos ne on väärin laitettu pyykkiin (väärään väriin tai sukkia ei ole pariettu) tai keittiö ei ole keittiövuorolaisen jälkeen sovitussa kunnossa niin töihin vaan vaikka kesken tv-ohjelman tai tietokonejutun. Eli pikkuhiljaan muksut oppivat, että helpommalla pääsee kun tekee homman samantien kunnolla.
T: se itsepäinen äiti
Joo, joskus tekis mieli lyödä hanskat tiskiin... Mut jos 1000 toistoa tuottais tulosta? (epätoivo meinaa iskeä...)
Mut pakko silti yrittää...
Lapset ei ehdi/muista/välitä huolehtia asioista, mut silti meidän tehtävä on yrittää opettaa tapoja yms. Kyllä ne opit ehdä sit joskus vanhempana menee perille, kun riittävästi jaksaa jauhaa.