Paljon kotiäidillä "pitää" olla omaa aikaa?
Ja omalla ajalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että joku toinen hoitaa lapsia ja äiti pääsee omille menoilleen tai on yksin kotona.
Tuli vaan mieleeni lukiessani noita tukiverkko- ja virikehoitoketjuja, että monella tuntuu olevan perusoletus että kotiäidin pitäisi päästä esim. kahtena-kolmena päivänä viikossa useaksi tunniksi omille asioille ilman lapsia ja tämän pitäisi joko yhteiskunnan tai äidin läheisten turvata. Kuinka moni työssäkäyvä pystyy moiseen, eli lähtemään vaikka tunneiksi shoppailemaan? Ja kuinka moni edes haluaa, jos näkee lapsiaan muutenkin vain muutaman tunnin illassa?
Kommentit (53)
Oma aika alkaa, kun lapsi nukkuu. Siis illalla kahdeksan, yhdeksän maissa. Lapsen iltapäiväunet tuppaa manemään nukkumiseen, minkä senkin lasken omaksi ajaksi.
Harrastuksia ei ole. Kerran kahdessa viikossa on pari tuntia muuta omaa aikaa jonka käytän ulkoiluun tai shoppailuun.
Mies auttaa kodinhoidossa tosi paljon joten ei tarvi puoliltaöin enää siivota tai tiskata : )
että äiti tekee tosi vähän tai ei lainkaan kotitöitä, kun "lapset on hänen pomoja". Miehen täytyy sekä tienata rahat taloon että heti työpäivän jälkeen tarttua imuriin ja soppakauhaan "kun ei äiti ole mikään kotiorja".
Eikö järkevintä olisi se, että äiti tekisi kotihommat (joita ei näin kodinkoneiden aikana VOI olla niin hirveästi ellei ole maatilaa tai jotain) ja sitten illalla yhdessä rentouduttaisiin perheenä ja oltaisiin yhdessä? Ja harrastuksissa tai lenkillä voisi isä tai äiti käydä vaikka vuoropäivinä ja senkin voi usein hoitaa illalla kun lapset nukkuu ettei ole yhteisestä ajasta pois.
En ole ajamassa naisia nyrkin ja hellan väliin, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen miten muka työpäivän aikana ei saa peruskotihommia tehdyksi. Paljon raskaampaa on nyt kun käyn töissä ja jos kotona olisi vielä joku vinkuja joka lyö pölyrätin kouraan kun kotiudun niin varmasti lähtisi eropaperit postissa eteenpäin...
Olen myös kotiäiti ja käyn kerran viikossa salilla, kerran viikossa lenkillä.
Tuo oma aika on mulle hirmu tärkeää, sillä muuten pää hajoaisi. Oma mieli on hyvä, suhteessa menee hyvin eikä kotijutut saati uhmat ala heti nyppimään kun saan viikoittain hengähtää.
Ruokaostokset on kiva hoitaa ilman lapsia toisinaan, mies on silloin lasten kanssa kotosalla.
syntymää olin kodin ulkopuolella töissä ja otin kyllä silloinkin itselleni omaa aikaa: kerran viikossa työpäivän jälkeen menin jumpalle. Miehellä myös oma harrastus kerran viikossa.
että äiti tekee tosi vähän tai ei lainkaan kotitöitä, kun "lapset on hänen pomoja". Miehen täytyy sekä tienata rahat taloon että heti työpäivän jälkeen tarttua imuriin ja soppakauhaan "kun ei äiti ole mikään kotiorja". Eikö järkevintä olisi se, että äiti tekisi kotihommat (joita ei näin kodinkoneiden aikana VOI olla niin hirveästi ellei ole maatilaa tai jotain) ja sitten illalla yhdessä rentouduttaisiin perheenä ja oltaisiin yhdessä? Ja harrastuksissa tai lenkillä voisi isä tai äiti käydä vaikka vuoropäivinä ja senkin voi usein hoitaa illalla kun lapset nukkuu ettei ole yhteisestä ajasta pois. En ole ajamassa naisia nyrkin ja hellan väliin, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen miten muka työpäivän aikana ei saa peruskotihommia tehdyksi. Paljon raskaampaa on nyt kun käyn töissä ja jos kotona olisi vielä joku vinkuja joka lyö pölyrätin kouraan kun kotiudun niin varmasti lähtisi eropaperit postissa eteenpäin...
Näitä perheitä vaan tuntuu olevan paljon, missä äidin koko päivä aamusta iltaan menee kotihommiin. Minä pystyn tehdä kotihommia lasten kanssa päivällä. Mutta illalla ruoan jälkeen tiskit laittaa koneeseen yhtä lailla mies, ja voi ripustaa pyykkejä tai vaikka imuroida jos tarvetta.
Ja molempien vanhempien pitäisi saada, niin halutessaan myös jonkin verran omaa aikaa. On se sitten sitä, että saa tehdä kotihommat rauhassa ilman lapsia, tai pääsee lenkille tai kaupungille.
Parisuhdekin, ja koko perhe voi paremmin, kun kaikki sen jäsenet tyytyväisiä elämäänsä.
että äiti tekee tosi vähän tai ei lainkaan kotitöitä, kun "lapset on hänen pomoja". Miehen täytyy sekä tienata rahat taloon että heti työpäivän jälkeen tarttua imuriin ja soppakauhaan "kun ei äiti ole mikään kotiorja". Eikö järkevintä olisi se, että äiti tekisi kotihommat (joita ei näin kodinkoneiden aikana VOI olla niin hirveästi ellei ole maatilaa tai jotain) ja sitten illalla yhdessä rentouduttaisiin perheenä ja oltaisiin yhdessä? Ja harrastuksissa tai lenkillä voisi isä tai äiti käydä vaikka vuoropäivinä ja senkin voi usein hoitaa illalla kun lapset nukkuu ettei ole yhteisestä ajasta pois. En ole ajamassa naisia nyrkin ja hellan väliin, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen miten muka työpäivän aikana ei saa peruskotihommia tehdyksi. Paljon raskaampaa on nyt kun käyn töissä ja jos kotona olisi vielä joku vinkuja joka lyö pölyrätin kouraan kun kotiudun niin varmasti lähtisi eropaperit postissa eteenpäin...
Näitä perheitä vaan tuntuu olevan paljon, missä äidin koko päivä aamusta iltaan menee kotihommiin. Minä pystyn tehdä kotihommia lasten kanssa päivällä. Mutta illalla ruoan jälkeen tiskit laittaa koneeseen yhtä lailla mies, ja voi ripustaa pyykkejä tai vaikka imuroida jos tarvetta.
Ja molempien vanhempien pitäisi saada, niin halutessaan myös jonkin verran omaa aikaa. On se sitten sitä, että saa tehdä kotihommat rauhassa ilman lapsia, tai pääsee lenkille tai kaupungille.
Parisuhdekin, ja koko perhe voi paremmin, kun kaikki sen jäsenet tyytyväisiä elämäänsä.
käy, jotka hoitavat lapsia tai siivoavat tai mitä vain asiakas pyytää. Kaverini aina pyytää heitä menemään lasten kanssa puistoon.
Ei perhetyöntekijä hoida lapsia!
eli tuo ei ole omaa aikaa..!
käy, jotka hoitavat lapsia tai siivoavat tai mitä vain asiakas pyytää. Kaverini aina pyytää heitä menemään lasten kanssa puistoon.
Ei perhetyöntekijä hoida lapsia! eli tuo ei ole omaa aikaa..!
josta luultavasti maksetaan...
kun olin kotona, mulla oli aina aikaa olla vessassa rauhassa, join kahvia ja luin lehtiä kun lapset oli päiväunilla, enkä kaivannut mitään hengähdystaukoja, kun mulla oli niitä kotonaollessa aina välillä. Nyt kun olen töissä, mulla ei ole kahvitaukoja, ei rauhallista ruokatuntia, eikä yleensä työpäivän aikana pääse kertaakaan vessaan. Nyt kaipaisin sitä omaa aikaa aina välillä, kun pitää olla aina jonkun toisen käytettävissä, ei mitään lepotaukoja koskaan.
Eikös sitä äsken tutkittukin, että pienten lasten äidit viettävät eniten aikaa netissä ja heillä on myös eniten netti- ja shoppailuriippuvuutta? Tästä oli tv:ssäkin juttua, valitettavasti en muista mikä ohjelma.
Voisitteko siis aamusta iltaan raatajat kertoa, mitä ihmettä te teette ja mistä niitä kotitöitä riittää? Ja siis ihan tavallisessa talossa asuvat kotiäidit, ei mitään ääriesimerkkejä tyyliin kymmenen lasta, 20 lehmää lypsettävänä ja 400 neliön kartano.
Lasketteko esim. niin, että jos pesukone pyörii puolitoista tuntia, olette raataneet puolitoista tuntia kotitöitä? Vai miten?
Siis koko päivä siksi että mitään ei ehdi oikein tekemään rauhassa. Meillä on 3 pientä lasta ja olen yksin pääosan ajasta kun mies on reissuhommissa. Joka välissä kun saan vauvan pois käsistäni sitteriin tai nukkumaan niin yleensä teen jotain joko siivoan pöytää, seuraavaa ruokaa, lataan/tyhjennän tiskaria, ripustan/viikkaan pyykkiä, siivoan tms. oikeesti tää jatkuu aamusta iltaan kun tietysti myös ulkoillaan ap ja ip lasten kanssa. Illalla kun lapset on nukkumassa siivoan vielä keittiön, laitan vähän leluja paikalleen, katson seur.päivän vaatteet jokaiselle valmiiksi että aamulähtö sujuisi taas helpommalla, käyn suihkussa yms. ja sitten on se mun oma aika. Eli jostain 21.30 aina sinne saakka kun jaksan valvoa. Käytännössä mun oma aika menee syöden iltapalaa telkkarin ääressä. Pakko mennä aikaisin nukkumaan koska vauva herää useita kertoja yössä.
Nyt mulla on yllättäen omaa aikaa kun mies tuli aikaisin kotiin oltuaan 5pvää pois ja lähti keskimmäisen kanssa muskariin. Vauva nukkuu ja vanhin askartelee. Onko vähän tyhmää käyttää tämäkin aika netissä??? No jos tämä jotenkin mun aivoja lataisi...
Rakastan kaikkia lapsiani enkä kadu että heidät olen saanut. Jaksan hoitaa viikot lapsia yksin jos joskus saan hengähtää viikonloppuisin. Jos pystyisin valitsemaan niin haluaisin parina iltana viikossa pari tuntia vapaata. Että voisin vaikka käydä jumpassa tai uimassa tms.
Ja omalla ajalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että joku toinen hoitaa lapsia ja äiti pääsee omille menoilleen tai on yksin kotona. Tuli vaan mieleeni lukiessani noita tukiverkko- ja virikehoitoketjuja, että monella tuntuu olevan perusoletus että kotiäidin pitäisi päästä esim. kahtena-kolmena päivänä viikossa useaksi tunniksi omille asioille ilman lapsia ja tämän pitäisi joko yhteiskunnan tai äidin läheisten turvata. Kuinka moni työssäkäyvä pystyy moiseen, eli lähtemään vaikka tunneiksi shoppailemaan? Ja kuinka moni edes haluaa, jos näkee lapsiaan muutenkin vain muutaman tunnin illassa?
jotka on itse halunnut seurakseen
eli tässä tapauksessa omien lasten kanssa vietetty aika.
Muuta aikaa ei välttämättä tarvitse - paitsi sen nukkumisajan.
Äiti tekee kaikki kotityöt, äiti ei käy ikinä missään.
Haluatko, että tyttäresi tekee samoin kaiken kotona ilman miehensä apua?
Tai, että poikasi oppii tuollaisen miehen mallin, että mies käy töissä ja tuo rahaa kotiin, muuten ei tartte tehdä mitään. Mies harrastaa kodin ulkopuolella.
Minun isäni teki kotona ruokaa ja siivosi, ja leikki lasten kanssa, samaa vaadin myös mieheltäni.
Se ei ollut hänelle itsestään selvää, hänen äiti oli/on kotirouva joka vieläkin tekee kaiken, ei edes syö perheen kanssa samaan aikaan, ei ehdi kun pitää tarjoilla toisille ruokaa, siivota keittiötä ym. Tekee yksin kaiken. Ei juurikaan lähde kotoa mihinkään, kaupassa käy lähikaupassa, pakolliset lääkärikäynnit, lastenlasten syntymäpäivät 2krt/vuodessa. Mies jo eläkkeellä, käy kävelyllä, päivänokoset, tapaa kavereita, harrastaa hiihtoa, kalastusta ja käy lähibaarissa.