Paljon kotiäidillä "pitää" olla omaa aikaa?
Ja omalla ajalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että joku toinen hoitaa lapsia ja äiti pääsee omille menoilleen tai on yksin kotona.
Tuli vaan mieleeni lukiessani noita tukiverkko- ja virikehoitoketjuja, että monella tuntuu olevan perusoletus että kotiäidin pitäisi päästä esim. kahtena-kolmena päivänä viikossa useaksi tunniksi omille asioille ilman lapsia ja tämän pitäisi joko yhteiskunnan tai äidin läheisten turvata. Kuinka moni työssäkäyvä pystyy moiseen, eli lähtemään vaikka tunneiksi shoppailemaan? Ja kuinka moni edes haluaa, jos näkee lapsiaan muutenkin vain muutaman tunnin illassa?
Kommentit (53)
Työssä käyvällä äidillä on yleensä päivän aikana useampi wc:ssä käynti YKSIN, joskus kahvitauko AIKUISTEN seurassa, ruokatauko, työmatkat (ilman että täytyy huolehtia kokoajan kanssamatkustajien hyvinvoinnista, heidän tavaroista ja siitä että he yleensä pysyvät matkassa mukana). Moni myös työskentelee aikuisten seurassa (ei tietenkään kaikki) eikä näin ollen joudu kokoajan vahtimaan heidän tekemisiää/menemisiään.
Elämäänsä kovasti tyytyväinen kotiäiti joka kuitenkin toisinaan kaipaa edellä mainituja asioita. Kuten vessarauhaa..
"omaa-aikaa" ei juurikaan ole. Paitsi ehkä juuri nyt kun lapset nukkuvat ja itse istun koneella.
kotiäiti ja minulla on omasta mielestäni paljon "omaa aikaa". Isommat lapset ovat koulussa ja olen 3 vuotiaan kanssa kotona. Saamme päättää päivisin mitä teemme. Käymme ostoksilla, urheilemme, tapaamme ystäviä jne.
tämä aihe on usein esillä miehen kanssa, vaikka toisaalta mieheni osallistuu kyllä täysipainoisesti kotitöihin ja hoitaa lapsiaan.
Olen jaksanut 7,5 vuotta kotiäitinä juuri siitä syystä, että minulla on silloin tällöin mahdollisuus mennä yksin kauppaan (siis ruokaostoksille =) en juuri harrasta shoppailua), käydä ratsastamassa tai muuten liikkumassa. Autolla ajaminen (kauppaan 15 km) yksinään on nautinto!
Lapsia meillä 4 (7v, 5v, 3v ja 1v) ja olen imettänyt jokaista 1-2v, joten tietysti se alkuaika on ollut sitä, että vauva on mukana ihan joka paikassa, eli se on omalla laillaan raskasta ja sitovaa, mutta meidän valinta on ollut se mieluummin kuin lypsy- ja pullourakka. Ja joka kerta se eka puoli vuotta on mennyt aika nopsaan ohi, ja sitten on voinut soseiden voimalla jättää vauvaakin kotiin.
Mutta tosiaan mielestäni tukipilarit kotiäitinä jaksamiselle ovat oma aika (2-4 krt/kk minulla), miehen 100% tuki sekä muiden aikuisten seura säännöllisesti (kerhot, treffit lasten kanssa sekä joskus ilman lapsia)!
joka arki-ilta ruokailun jälkeen lapset menee isän kanssa pihalle, ilmoista riippuen puistoon, kirjastoon, jalkkispeliin tm. Ovat reissussa vähintään kaksi tuntia.
Kahtena iltana viikossa käyn harrastuksissani tuolla ajalla, muina iltoina siivoan, laitan pyykkiä, katson tv.tä...
Isä myös laittaa lapset joka ilta nukkumaan, hammaspesut, iltasadut.
Viikonloppuisin ollaan perheenä yhdessä.
Tiedän, että pitäisi olla todella tyytyväinen ja onnellinen, kun noin ihana mies, mutta on kotona olo silti välillä raskasta. Mutta en osaa kuvitellakaan kuinka raskasta teillä, jotka aamusta iltaan puurratte yksin.
Eli puolivuotiaan kanssa olen kotona, teen samalla freelancehommia ja sivuaineen aineopintoja + pääaineen metodiopintoja ja gradua. Esikoinen (vajaa 4 v) on "virikehoidossa" päiväkodissa 4-6h/ pvä, 3-5 krt/ vko.
"Omaa aikaa" mulla on nyt, ja oikeastaan nyt pitäisi tehdä töitä ja opiskella. Palstalle ehdin, koska kuopus nukkuu jostain syystä päiväunia tänään pitkään. Muutoin kaikki työt, koulujutut ja kodinhoito täytyy hoitaa vauvan nukkuessa sillä hän on nyt vaativassa vaiheessa. Enkä viitsi hoitaa noita silloin kun esikoinen on kotona vaan silloin ollaan yhdessä kaikki.
Kaupungille pääsen joskus harvoin ja kiireellä, silloin kun on ihan pakko ostaa vaikka lapsille kengät tms. Viihteellä käyn noin kerran kolmessa kuukaudessa, jos silloinkaan. Lenkille ehdin kaksi kertaa viikossa.
Joo kyllä, kaipaisin enemmän omaa aikaa, mutta toisaalta oma on valintani tehdä kaikki yhtä aikaa...
perhetyöntekijä, lisäksi hänellä säännöllinen oma harrastus kerran viikossa (kolme tuntia kerrallaan). Aina marisee, kun ei ole yhtään omaa aikaa. Huoh.
Yleensä illalla sen jälkeen kun lapset on nukkumassa tai melkein nukkumassa niin että mies hoitaa ne petiin. Enemmästä en ole edes haaveillut.
on varmaan superhelpot lapset kun nukkuukin samaan aikaan.. Ei meillä vaan nukuta! Eli omaa aikaa ei ole ikinä.
Minulle kelpaisi omaksi ajaksi aika, jolloin voisin vaikka siivota tai tehdä muita kotitöitä rauhassa ja keskeytyksettä. Tai siis teenhän minä niitä päivittäin, mutta samalla paimennan katrasta ja työ keskytyy about tuhat kertaa. Se mitä tekisin, olisi melkeinpä toisarvoitsa, kunhan voisin vaan uppoutua omiin ajatuksiin ja olla.
on minulle omaa aikaa.
Kotiäitinä nousin aamulla neljältä töitä tekemään. Nyt kun nuorempikin on viisi, minulla on viimein normaali työaika.
Minusta tämä on superluksusta!
ja haudassa saadaan levätä vielä ihan tarpeeksi. Ihme vouhotusta nuo tuntikausien oma aika -vaatimukset. Jos ei jaksa olla omien lastensa kanssa, niin sellaiset jättäköön ainakin enemmät tekemättä, sitten on sitä omaa aikaa.
ja haudassa saadaan levätä vielä ihan tarpeeksi. Ihme vouhotusta nuo tuntikausien oma aika -vaatimukset. Jos ei jaksa olla omien lastensa kanssa, niin sellaiset jättäköön ainakin enemmät tekemättä, sitten on sitä omaa aikaa.
Miksi kotiäidin pitäisi jaksaa ilman hengähdystaukoja?
tuntui ettei omaa aikaa ole ollenkaan, varsinkin ennen kuin pääsin takaisin töihin.
Siinä tiimoilta luin jostain (sori, en muista lähdettä, joku asiallinen psykologi tms) että ihminen tarvitsee ihan omaa aikaa vuorokaudessa edes 30 min, jotta pää pysyy terveenä.
Tuon ei tarvitse tarkoittaa että häipyy pois kotoa tms. mutta että on aika jonka käytöstä voi täysin vapaasti päättää omaksi hyväkseen.
24/7 varallaoloa, mutta kyllä kotiäidin pitää. No, mikä siinä, kunhan en sitten joudu maksamaan verorahoistani tällaisten sankariäitien hermoromahduksen aiheuttamia hoitokustannuksia
ja haudassa saadaan levätä vielä ihan tarpeeksi. Ihme vouhotusta nuo tuntikausien oma aika -vaatimukset. Jos ei jaksa olla omien lastensa kanssa, niin sellaiset jättäköön ainakin enemmät tekemättä, sitten on sitä omaa aikaa.
Miksi kotiäidin pitäisi jaksaa ilman hengähdystaukoja?
perhetyöntekijä ei yleensä hoida lapsia niin, että vanhempi voi mennä pois.
perhetyöntekijä, lisäksi hänellä säännöllinen oma harrastus kerran viikossa (kolme tuntia kerrallaan). Aina marisee, kun ei ole yhtään omaa aikaa. Huoh.
perhetyöntekijä, lisäksi hänellä säännöllinen oma harrastus kerran viikossa (kolme tuntia kerrallaan). Aina marisee, kun ei ole yhtään omaa aikaa. Huoh.
eli tuo ei ole omaa aikaa..!
ja tottakai työäidillä on vähemmän tarvetta omaan aikaan. Minullekin työ on sitä omaa aikaa, siinä saan käyttää omaa älyäni, touhuta rauhassa kiinnostavia asioita, ja tavata aikuisia ihmisiä. Ja kun kuljen polkupyörällä työmatkat, saan liikunnankin hoidettua samalla. Eli iltaisin en tarvitse enää sitä omaa aikaa.
Kotona ollessa pitää päästä välillä ulos talosta, vaikka lasten kanssa muualla liikkuisikin, kyllä kotiäidin pitää päästä välillä pois kotoa ilman, että on vastuussa lapsista. Ihan jo fyysisen kunnonkin takia.
Ja kutosen kanssa myös.
Olen kotiäiti ja miettinyt, että töissä pääsisin luultavasti silloin vessaan (yksin), kun on hätä ja silloin syömään (mahd. yksin), kun nälkä jne. Ja, saisi syödä suht rauhassa, todnäk istuen pöydän ääressä:)
koliikin takia max 12h vuorokaudessa. Muun ajan huusi. nauti ihmeessä ajastasi!