En pysty tarjoamaan lapselleni "juoksentelee pihalla kavereiden kanssa"-elämää

Todellakin ihmettelen, että tällä palstalla aina kavereiden merkitystä vähätellään, eri mieltä on taatusti esim. lastenpsykiatrit. Asiasta jutellut. Me valittiin koti, niin että kavereita löytyy. Asutaan rivarissa ja pojat rakentavat metsässä majaa, silti asumme järven lähellä ja metsää löytyy. Aivan ihana paikka. Mitään menoja meillä ei ollut kesällä, mutta lapset oli tyytyväisiä. Ainut asia on se, että kaikki ei voi asua siellä missä on kaverit, niin se vaan menee. Luonnosta en luopuisi mistään hinnasta ja tällaisi paikkoja missä me asutaan ei ole paljoa. Ulkoilevilla lapsilla on aina aikuinen, vaikka ne siellä yksin olisivatkin. Lapset käyvät kyllä kotona tankkaamassa rakkautta.

Sitä paitsi miksi tässäkin mielipide on tällainen joko-tai? Eiköhän tässäkin löydy kultaista keskitietä. Kyllähän kai kaikki ymmärtää että lapselle on hyvä olla lapsiseuraa, lapsi nauttii siitä! Ei se silti tarkoita sitä, etät se lapsi on kavereiden kanssa 24/7 vahtimatta.

Meillä on tässä lähellä vain muutama lapsiperhe naapurina ja lapset leikkivät sillai sopivasti keskenään, ehkä 2-3 krt viikossa tapaavat muutaman tunnin. Aina on joku vanhempi ulkona mukana ja sisälle mennään ajoissa syömään iltapala jne!

ja naapureissa kavereiden kanssa ja kivaahan se on. Ja aikuisille ennen kaikkea helppoa. Muttamuttaa siinä on se riski että vanhemmat unohtavat, että niiden lasten pitäis olla myös kotona ja niitä pitäs kasvattaa eikä laittaa ulos heti kun on vaikee paikka. Ei ap sun lapsellas ole mitään hätää, ihmettelen kanssa mitä tyyppejä sulle on vastannut.

Lapsilla on hyvä olla monenlaisissa oloissa. Kurjaa on jos ei ole yhtään kaveria tai vanhemmat antaa vaan juosta missä vaan, kun se on heille helppoa.