Ihailen Herlineitä, meidän suku vaan vaikenee :(

ja antaa haavansa Jeesuksen hoidettavaksi.

on kuitenkin ihan terveellistä puida asioita jos itsestä se tuntuu tärkeältä.

on tapahtunut?



Meillä on sama juttu, asioista ei puhuta. Ei puhuta siskon mielenterveyden ongelmista ja siitä mitä tapahtui hänen ollessaan nuori. Miten se käytös tarttui itseeni. On ollut vaikea prosessoida näitä asioita, kun ei ole saanut koko totuutta esille. En muista kaikkia juttua, mieli on piilottanut ne.

Minun veljeni on katkaissut yhteydet isäämme. Meidän isä on persoona sinänsä, mutta ei hän nyt niin mahdoton ole minun mielestäni. Olen monesti miettinyt, miten ihmeessä tämä on mahdollista, että näemme asian näin eri lailla?



Selitys lienee jotenkin siinä, että veljeni on poika ja perheen esikoinen. Ehkä hänen harteille on lapsuudessa asetettu enemmän kuin minun, kuopuksen, harteille? Ehkä minä olen saanut olla perheen vauva ilman vaateita?..ehkä minä olen niin vahva luonteeltani, että minua ei ole alistetu kuten herkempää veljeäni?



Jokin selitys tähän on oltava. Selitys EI ole se, että minä kieltäisin asian.

Minun veljeni on katkaissut yhteydet isäämme. Meidän isä on persoona sinänsä, mutta ei hän nyt niin mahdoton ole minun mielestäni. Olen monesti miettinyt, miten ihmeessä tämä on mahdollista, että näemme asian näin eri lailla? Selitys lienee jotenkin siinä, että veljeni on poika ja perheen esikoinen. Ehkä hänen harteille on lapsuudessa asetettu enemmän kuin minun, kuopuksen, harteille? Ehkä minä olen saanut olla perheen vauva ilman vaateita?..ehkä minä olen niin vahva luonteeltani, että minua ei ole alistetu kuten herkempää veljeäni? Jokin selitys tähän on oltava. Selitys EI ole se, että minä kieltäisin asian.

vaikka eläisivät samassa perheessä. Esikoiset kärsii yleensä eniten. Luonteeltaan herkät kärsii enemmän tai eri lailla kuin rohkeammat, jotka pystyvät puolustamaan itseään paremmin. Usein vanhemmat tulevat paremmin toimeen itseään muistuttavan lapsen kanssa kuin kovin erilaisen. Perheen elämässä on aina pikkusen eri tilanne kunkin lapsen varhaislapsuudessa. Jonkun lapsen pikkulapsiaikana vanhemmat voivat olla väsyneempiä, heillä voi olla jokin kriisi päällä, pieni tai iso, voi olla rahahuolia, sairautta, perheen ulkopuolisia murheita, työhuolia... Vastaavasti lapsilla voi olla erilaisia suojaavia tekijöitä. Perhetuttuja, paras ystävä naapurissa, naapurin mummo.

Samankaan perheen lapsia ei voi verrata.

Siskoni on sinun tyylinen. Ei nyt voi olla mahdollista, että en halunnut nähdä isääni. Kun eihän mitään ollut tapahtunut. Ei isä niin mahdoton ollut. Miten se on mahdollista. Syy on kyllä minussa.

Siskoni ehti muuttaa pois kuin helvetti repesi. Minä näin sen todellisuuden, mitä siskoni ei ehtinyt nähdä. Sitä paitsi siskoni oli isän lellilapsi. Tiedättekö, että narsistille on tyypillistä käytöstä suosia yhtä ja syrjiä toista. Näin saa puolelleen jonkun lapsista ja haukkuu hänelle vaimooaan ja muita lapsia. Saa siten hyväksynnän teoilleen ja tämä yksi lapsi puolustaa.

Näin on käynyt meilläkin. Siskoni oli se lellilapsi, joka ei nähnyt todellisuutta. Mutta häntä minulla enemmän käy sääliksi, koska häntä isä manipuloi eniten.

Minun veljeni on katkaissut yhteydet isäämme. Meidän isä on persoona sinänsä, mutta ei hän nyt niin mahdoton ole minun mielestäni. Olen monesti miettinyt, miten ihmeessä tämä on mahdollista, että näemme asian näin eri lailla?

Selitys lienee jotenkin siinä, että veljeni on poika ja perheen esikoinen. Ehkä hänen harteille on lapsuudessa asetettu enemmän kuin minun, kuopuksen, harteille? Ehkä minä olen saanut olla perheen vauva ilman vaateita?..ehkä minä olen niin vahva luonteeltani, että minua ei ole alistetu kuten herkempää veljeäni?

Jokin selitys tähän on oltava. Selitys EI ole se, että minä kieltäisin asian.

Mä en käsitä, miten mun sisarukset ei muka "muista", mitä kaikkea paskaa isä teki. Veljellä on vieläkin jalassa iso arpi, kun isä poltti sen kiuasta vasten. Ja mun sisarukset on vielä vanhempia kuin minä.



Minuun isä ei koskenut, mun aikana äiti oli hoidossa ja isosiskoni on kyllä sanonut, että (tätä en itse muista) jos joku tekee pahaa mulle, mä kerron Liisille (hoitotäti).



Pahinta kaikessa vielä sekin, että isovanhemmat antoivat tämän tapahtua. Suojelevat poikaansa ennemmin kuin omia pieniä lastenlapsiaan.



Äitimme on jo kuollut, mutta en ymmärrä äitiäkään, joka ei suojele lapsiaan.

Kirjoitat, että siskosi ei nähnyt todellisuutta. Ehkä todellisuus oli hänelle vain niin erilainen. Jos mukana on manipulointia, niin ei ole lapsen vastuulla nähdä tätä totuutta. Lapsi ei siihen kykene. Vastuu ei ole siskosi, vaan isäsi.

Siskoni on sinun tyylinen. Ei nyt voi olla mahdollista, että en halunnut nähdä isääni. Kun eihän mitään ollut tapahtunut. Ei isä niin mahdoton ollut. Miten se on mahdollista. Syy on kyllä minussa. Siskoni ehti muuttaa pois kuin helvetti repesi. Minä näin sen todellisuuden, mitä siskoni ei ehtinyt nähdä. Sitä paitsi siskoni oli isän lellilapsi. Tiedättekö, että narsistille on tyypillistä käytöstä suosia yhtä ja syrjiä toista. Näin saa puolelleen jonkun lapsista ja haukkuu hänelle vaimooaan ja muita lapsia. Saa siten hyväksynnän teoilleen ja tämä yksi lapsi puolustaa. Näin on käynyt meilläkin. Siskoni oli se lellilapsi, joka ei nähnyt todellisuutta. Mutta häntä minulla enemmän käy sääliksi, koska häntä isä manipuloi eniten.

Minun veljeni on katkaissut yhteydet isäämme. Meidän isä on persoona sinänsä, mutta ei hän nyt niin mahdoton ole minun mielestäni. Olen monesti miettinyt, miten ihmeessä tämä on mahdollista, että näemme asian näin eri lailla? Selitys lienee jotenkin siinä, että veljeni on poika ja perheen esikoinen. Ehkä hänen harteille on lapsuudessa asetettu enemmän kuin minun, kuopuksen, harteille? Ehkä minä olen saanut olla perheen vauva ilman vaateita?..ehkä minä olen niin vahva luonteeltani, että minua ei ole alistetu kuten herkempää veljeäni? Jokin selitys tähän on oltava. Selitys EI ole se, että minä kieltäisin asian.

uhreja. Ei nähdä asioita mistään muusta näkökulmasta kuin omasta.

Mielestäni on typerää tuoda tuota Herlinien asiaa esille tuolla tavalla. Siinä ei ole mitään rohkeaa tai puhdistavaa.

erilaisia kokemuksia lapsuudesta. Kaikkien oma todellisuus on totta sille ihmisille. Se miten me sitten ymmärrämme johtuu monista asioista. Esim. paikkaamme perheessä, geenejä, luonnetta, varhaista vuorovaikutusta jne.jne. on tuhansia eri asioita, jotka vaikuttavat omaan todellisuuteemme. Oli ne muistot sitten hyviä tai pahoja. Myös lapsena koetut asiat saattavat olla muistossa erilaisia kuin tapahtuessaan.

koska ehti muuttaa pois. Muistaakseni kirjoitin sen jo.

Pieksämiset ja ampumiset ja puukolla uhkailut , raiskausyritykset alkoivat todenteolla vasta sitten kun siskoni muutti pois.

Siskoni mielestä olen vainoharhainen hullu kun syytän isäämme tällaisista. Mitään sellaista ei ole sattunut, isä oli hyvä mies.

Veljeni tietää tapahtumat ja on ollut minulle isona tukena.

Kirjoitat, että siskosi ei nähnyt todellisuutta. Ehkä todellisuus oli hänelle vain niin erilainen. Jos mukana on manipulointia, niin ei ole lapsen vastuulla nähdä tätä totuutta. Lapsi ei siihen kykene. Vastuu ei ole siskosi, vaan isäsi.

tai sitten normaaliperheiden lapset yleensä ei ymmärrä lainkaan jos joku kertoo perheen tapahtumista.

Se on heidän mielestään pelottavaa ja he kieltävät ehdottomasti syyllistäen uhrin, ettei sellaista voi kukaan isä tehdä.



Muistan itsekin kun yritin hakea apua, ei kukaan uskonut. Isä oli johtavassa asemassa oleva kiva mies. Mitä nyt sattui kännipäissään yrittää tappaa vaimonsa ja tyttärensä muutaman kerran, raiskata ja hakata yms. pientä kivaa.



Näistähän ei saa puhua. Se herättää ihmisissä pelkoa.

nuorempi veljeni kertoi fiiliksistään edesmennyttä isäämme kohtaan. Veljen mielestä isä oli etäinen eikä koskaan leikkinyt kanssamme. Minä taas olen kokenut ihan toisin: että isä oli ihana ja leikkivä isä.



Ehkä veli sitten kaipasi poikana enemmän isänsä seuraa kuin minä tyttärenä.