onko ok jattaa 1,5vuotias hoitoon ja lahtea viikoksi ulkomaille

vuotiasta, niin NEVERNEVERNEVERNEVER. Ja ei voi mitään: Ihmettelen todella paljon niitä, jotka pystyvät jättämään. En ikipäivänä voisi nauttia lomasta, kun ajattelisin, kuinka taaperoni ikävöi. Eihän tuon ikäinen vielä voi ymmärtää, että äiti tulee takaisin. Sydän murtuu jo ajatuksesta:(

jotka eivät koskaan ole elämässään olleet yökylässä mummoilla, kummeilla, serkuilla, kavereilla, leireillä jne, kuten eivät useimmat heidän kavereistaankaan. Joten siksi ainakaan ei pientä lasta tarvitse laittaa vieraille ihmisille viikoksi, että siitä jotakin ihmeellistä hyötyä lapsille olisi.

Oikeastaan aika itsekästä sakkia täällä.

kun sain mahdollisuuden mennä havaijille. mummo hoiti ja meni hienosti!

joilla ei muuta identiteettiä vaan elävät lähinnä lastensa kautta? Lapselle se on hirveä taakka jos vanhempi ei läheisriippuvuudeltaan päästä lasta edes mummolaan kun luulee ettei lapsi voi elää vuorokauttakaan ilman äityliä.



Lapselle on luonnollista kasvaa pikkuhiljaa vanhemmistaan eroon ja vanhempien pitäisi tukea tätä lapsen ikätason mukaisesti, ei roikkua ja ripustautua. Lapsestakin varmaan saa tehtyä muuta maailmaa pelkäävän äitiin ripustautujan - tai sitten ei. Murrosikä tulee olemaan kova paikka näille äideille ja lapsille ja irtiotot voi olla aika rajujakin.

voi huolehtia tuttu ja läheinen hoitaja, mutta kiintymyssuhde erossa vaarantuu. Nimittäin taaperoikäinen katsoo maailmaansa vanhempansa kautta, hän leimaantuu yleensä äitiinsä ja kokee olevansa osa äitiä. Siksi hän hätääntyy jos joutuu eroon äidistä eikä kykene käsittelemään sekavaa maailmaa eikä omaa ahdistustaan. Kiintymyssuhde lujittuu vähitellen, jolloin lapsi kestää yhä pitempiä aikoja erossa äidistään. Hän myös kykenee säilyttämään äitinsä kasvot muistissa sitä paremmin, mitä vanhempi hän on. Siihen perustuu se, että äidillä yleensä on luontainen vaisto pitää pieni lähellä itseään, jotta lapsen psyykkinen kehitys kulkisi turvallista rataa. Monissa kulttuureissa vielä kolmivuotias kulkee äitinsä mukana kantoliinassa. Ihmisen psyyke rakentuu ensimmäisten elinvuosien aikana, ja useimmat mielenterveyden ja personnallisuuden häiriöt juontuvat varhaislapsuudesta.

kuten aikuinen. Eli tuo "lapsesta iäisyys" on huttua.

Olennaista että lapsen perusturvallisuus on kunnossa, että hoitaja on lapselle tuttu ja turvallinen. Hoito lapsen kotona on parempi vaihtoehto kuin vieraassa paikassa.

Tuttuun hoitajaan voit toki luottaa jne. Lapselle tuo aika on iäisyys ja hän kaipaa teitä käsittämättä, miksi hänet on jätetty ilman äitiä ja isää. Minut on jätetty tuossa iässä ja isompanakin, ja muistan sen hädän ja kauhean ikävän.

mutta kaverin lapsi on ollut useampana kesänä ennen kuin nyt syksyllä aloitti koulun. Tosi reipas, sosiaalinen poika jolla on paljon kavereita:) Ei kovin traumatisoituneelta vaikuta vaan on tykännyt leireistä. Itse en vielä kyllä leirille haluaisi laskea alle kouluikäistä.

voitko vähän perustella, mitä murrosiässä on odotettavissa? Meillä ei lapset ole koskaan oikeastaan olleet vanhemmista erossa, kun ei ole ollut mitään paikkaa, mihin he menisivät. Meillä on jo kolme murrosiän ohittanutta, enkä huomannut mitään rajuja irtiottoja.

kyllä ihmeemmin muistikuvia, jotka kantaa aikuisikään asti...

Tutulle hoitajalle voi ilman muuta jättää ja lomailla hyvillä mielin.

Tuttuun hoitajaan voit toki luottaa jne. Lapselle tuo aika on iäisyys ja hän kaipaa teitä käsittämättä, miksi hänet on jätetty ilman äitiä ja isää. Minut on jätetty tuossa iässä ja isompanakin, ja muistan sen hädän ja kauhean ikävän.

Tuon ikäisen matka ei edes maksa mitään.



Toisekseen jos lapselle tapahtuu jotain niin siinä on vanhemmillä kiva järjestellä kotiin paluuta.

Ovat kyllä jääneet paljosta paitsi. Kyllä lapselle tekee hyvää nähdä muitakin ympyröitä kuin äitiä ja kotia.

jotka eivät koskaan ole elämässään olleet yökylässä mummoilla, kummeilla, serkuilla, kavereilla, leireillä jne, kuten eivät useimmat heidän kavereistaankaan. Joten siksi ainakaan ei pientä lasta tarvitse laittaa vieraille ihmisille viikoksi, että siitä jotakin ihmeellistä hyötyä lapsille olisi.

ja elävät näiden kautta ja heidän murrosikäisistään. Oletko itse sellainen sitten?

voitko vähän perustella, mitä murrosiässä on odotettavissa? Meillä ei lapset ole koskaan oikeastaan olleet vanhemmista erossa, kun ei ole ollut mitään paikkaa, mihin he menisivät. Meillä on jo kolme murrosiän ohittanutta, enkä huomannut mitään rajuja irtiottoja.

mistä näitä tuttuja hoitajia aina siunaantuu pienille

kun täällä palstalla niitä on paljon nuoremmillakin, jo parikuukautisilla. Oma lapseni oli tuossa iässä nähnyt isovanhempansa ehkä neljä kertaa, ei siinä ainakaan kovin tutuksi ollut tultu.

Vanhempani ovat eläkkeellä ja ehdimme nähdä useammankin kerran viikossa ollessani äitiyslomalla, reissasimme yhdessä sisareni kanssa (lapsi siis mukana), yövyimme yhdessä ystäväperheen luona (joita näimme muutenkin useamman kerran kuukaudessa), sisaret ja isovanhemmat ovat vierailleet ja yöpyneetkin meillä jne. jne. (toki keskittyy nyt viikonloppuihin, kun tänä syksynä alkoi äidinkin työelämä ja lapsen päiväkoti)

Voi kuulostaa yhteisöllisyydeltä ja olkoon vaikka sitä, mutta pääasiassa toki ollaan ihan keskenämme kotona. Joka taapuksessa parivuotias on aikalailla läheinen useamman aikuisen kanssa. Ja tällaisen tutun hoitajan seuraan on jäänytkin muutaman kerran 1-2 yöksi ja _apua_ himpun vajaa kolmevuotiaana tulee jäämään peräti neljäksi yöksi. (ja kyllä minustakin viikko kuulostaa noin pienen kohdalla pitkältä ajalta)

Se olisi todellkin harvinainen poikkeus ja sekin tekisi kyllä tiukkaa.



Kun esikoiseni oli 6 v. ja kuopus hitusen vajaa 3 v olimme mieheni kanssa New Yorkissa viikon. Lapset olivat puolet viikosta toisella mummolla ja puolet ajasta toisen kanssa (meidän omassa kodissa kaikki arki-illat). Viimeiset 2-3 päivää olivat menneet ihan sen voimalla, että oli luvattu tuoda paljon tuliaisia...miettivät, että mitä leluja tuomme heille. Lisäksi se, että hoitaja vaihtui välissä mielestäni katkaisi lasten kannalta vähän tuota viikkoa...



Eli oli aika pitkä poissaolo lasten kannalta ja nyt, kun lapset ovat tästä vuoden vanhempia, niin ehkä kuitenkin maksimiaika poissa olisi n. 5 päivää. Kaupunkimatkoja, jotka kestävän n. 3 vrk ollaan kyllä tehty ja noissa ei ole ongelmaa...lapset eivät vielä kovasti ehdi ikävöidä.



Syy siihen, miksi lapset jäivät kotiin viikoksi oli se, että saimme edullisen matkan New Yorkiin (ja se oli todellakin molempien haavekohde) ja tämä ei mitenkään ollut järkevä kohde lasten kannalta. Etelän lämpöön ts. rantakohteeseen en lähtisi ilman lapsia, sillä tiedän, että hekin nauttivat matkasta, kohteesta, uimisesta ja perheen yhdessäolosta.



Tänä vuonna meillä on suunnitteilla risteily Tukholmaan lasten kanssa, yksi aikuisten viikonloppumatka ja yksi viikon rantaloma lasten kanssa. Risteily on varattu, joten muut ovat vielä harkinnan alla :o)

menisi kyllä. Itse ollaan tähän asti reissattu lasten kanssa, mutta ensi kesänä päästään viikoksi kahdestaan reissuun. Lapset silloin 6,5v, 7,5v ja 16v. Menevät mummin luo.

menisi kyllä. Itse ollaan tähän asti reissattu lasten kanssa, mutta ensi kesänä päästään viikoksi kahdestaan reissuun. Lapset silloin 6,5v, 7,5v ja 16v. Menevät mummin luo.

että toki yön yli kyläilyjä meillä pienimmät ovat jo harrastaneet kummeilla, mummeilla jne ja vanhin lapsi on ollut poissa pidempiäkin aikoja rippileirillä ja muilla reissuilla.

Esikoista en antanu hoitoon ennen tuota ikää enkä vielä silloinkaan. Nyt enemmän lapsia ja mielipide muuttunut. Tutulle hoitajalle jättäisin kyllä.

Isovanhemmillaan on kuin kotonaan ja pärjää pitkän viikonlopunkin hienosti.

Takuulla myös viikon.

Nämä siis erittäin tuttuja hoitajia. Viikottain näkevät ja usein muutaman yön ollut kylässä.



En jättäisi jos ei olisi lapselle kovin tuttu hoitaja.

Tai jos lapsi ei olisi ollut aiemmin samaisessa paikassa yökyläilemässä.



Näin siis meillä.

Oma lapsi on samanikäinen, en jättäisi viikoksi. Harkitsimme kahden yön reissua kesällä, mutta nytkin yhden yön mummolakyläilyn jälkeen reagoi. Hoidossa meni oikein hyvin, mutta stressi purkautuu sitten kotona kiukkuna ja puremisena.



Eihän se lapsi heti vaurioidu, mutta pitkillä hoitojaksoilla otetaan se riski, että lapsen perusturvallisuus vaarantuu. Itse en riskiä ottaisi, kun ihan pakko ei ole mihinkään ilman lasta lähteä noin pitkäksi aikaa.



Jari Sinkkonen, Liisa Keltinkangas-Järvinen, Raisa Cacciatore, Mirjam Kalland jne eivät taatusti kehota ketään jättämään pientä taaperoa viikoksi hoitoon, sillä vielä tuonikäiselle lapselle se on sama kuin vanhemmat olisivat kuolleet. Mielikuva truvallisesta äidistä ja isästä ei säily mielessä kuin yhden päivän.



Tuolta löytyy lähinnä vauvoja koskevaa vinkkiä:

http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/mink…

on kaikki lapset 4kpl olleet vauvoista asti hoidossa muuallakin kuin kotona,ja hyvin ne on pärjänny=)Mutta jos tuntuu siltä ettei halua jättää lasta hoitoon niin ei se ole kellekkään pakko,me eletään näin,mutta ei se minulta pois oli jos naapurin matti on 20-vuotta ja aina ollu vaan äidin kanssa=)Itse ajattelen niin että kun vauvasta asti on välillä hoidosta niin lapsi tottuu siihen että kyllä äiti ja isä tulee takaisin=)Mummot ja vaarit on lapselle rikkaus.Eikä meidänkään muksut joka viikko hoidossa,ole pari kertaa vuodessa pitempään ja muuten yhden yön tai muutaman tunnin joskus.