Muutimme Helsingistä kehyskuntaa ja tämä autoilun määrä järkyttää!
Ei ole kyse siitä, etteikö täällä ole julkista liikennettä (ymmärrän hyvin, että pidemmät matkat tehdään autolla, kun toimivaa vaihtoehtoa ei juuri ole), vaan ihan ihmisten haluttomuudesta kävellä tai pyöräillä. Lapset esim. tuodaan ja viedään synttäreille, päiväkotiin, neuvolaan yms. aina autolla saman alueen sisälläkin. Olemme saaneet ihmettelyjä esim. esikoisen eskarimatkojen taittamisesta ilman autoa (matkaa huimat 500 metriä), synttäreille jalkaisin saapumisesta (korkeintaan kilometri matkaa), miehen junalla työssäkäymisestä (ilmeisesti todella erikoista, että MIES suostuu työhönsä raahautumaan muuten kuin autolla). Aivan huippu oli neuvolantäti, joka ihmetteli, kun pikku tihkussa jaksoin vaunutella neuvolaan, ja alkoi sitten melkein samassa hengenvedossa antaa perheen liikuntatottumuksia koskevaa valistusta ja neuvoa, miten saa raskauskiloja karistettua...
Tiesimme kyllä, että autoilu on täällä osa elämäntapaa (hankimme jopa auton, kun muutimme), mutta emme tajunneet, että jokaikinen matka tehdään peltilehmällä. Oikeasti mietin, haluanko lapsilleni mallia, jossa esim. ainoa vaihtoehto hoitaa kuntoaan on hurauttaa kuntosalille/uimahalliin/jäähalliin/futisharkkoihin, mutta ns. arkiliikunta puuttuu elämästä täysin.
Kommentit (64)
pois erään keskisuuren kaupungin ympäryskunnasta oli juuri tuo autohomma. Nyt on ihanaa, kun joka paikkaan pääsee pyörällä tai kävellen. Tai autolla, jos on tarvetta. Mutta nyt kuljen työmatkat pyörällä, ja liikun paljon enemmän hyötyliikuntaa kun ennen, kun nyt asumme lähellä keskustaa.
kahta autoa; työpaikat ovat sellaisessa paikassa ettei julkisilla pääse, kauppareissuja en tee kävellen/fillarilla, koska ei ole sellaista koria/reppua johon kaikki mahtuisivat jne. Ja jos joku vänkää, että pitäisi muutta lhemmäs työpaikkaa, niin ei onnistu sekään, kun ei olla samassa paikassa töissä.
minä en autoilua lopeta, enkä matkustelua hyvä, että te jotkut kävellä piiperrätte joka paikkaan niin minä voin nauttia elämästä. että tattis vaan :)!
Ihanaa, kuulostat todella fiksulta ihmiseltä! Opetatko lapsillesikin noin kauniita arvoja, esim. itsekkyyttä? On ihan ookoo ottaa vaikka hiekkalaatikolla toisen lelu jos sattuu se on meidän Janipetterin mielestä kiva!
Hienoa, kunpa maailmassa olisi enemmän sun kaltaisia ihmisiä, joiden päättelykyky on suunnilleen kultakalan luokkaa!
ei ole tässä ketjussa antanut yhtään järkevää vastausta siihen, pystyttekö te näkemään tekojenne seuraukset. Jännää.
Ei kaikki auton omistajat autoile halusta, vaan pakosta: meillä ei yksinkertaisesti ole lähiliikennettä. Ja ei, en ollut kateellinen autoilijoille silloin kun meillä ei ollut autoa. Tuo on niin väsähtänyt argumentti. Ostettiin auto vähän ennen kuin muutettiin Helsingistä pois (olimme jo silloin ostaneet talon maalta, ja meidän piti päästä sinne jotenkin), ja se oli kyllä semmoinen riesa siellä että huh huh.
Meillä käytetään autoa silloin kun on pakko. Asutaan 10 km päässä keskustasta, kaikkia asioita ei vaan voi hoitaa polkupyörällä.
Ymmärrän työmatkat, jos julkisilla ei pääse. Lapsiperheen muutto esim. toisen vanhemman työpaikan lähelle ei myöskään ole mikään yksinkertainen juttu (lasten tutut koulu- ja kaveriympyrät).
kahta autoa; työpaikat ovat sellaisessa paikassa ettei julkisilla pääse, kauppareissuja en tee kävellen/fillarilla, koska ei ole sellaista koria/reppua johon kaikki mahtuisivat jne. Ja jos joku vänkää, että pitäisi muutta lhemmäs työpaikkaa, niin ei onnistu sekään, kun ei olla samassa paikassa töissä.
autoilu ja toisen lelun ottaminen on hyvä rinnnastaa...
että puhuin ITSEKKYYDESTÄ. Mun mielestä autoilu ei ole itsekkyyttä sinänsä, mutta tuon henkilön kommentti, jota lainasin, oli.
Ilmeisesti oli sulle hieman haastavasti sanottu. ymmärsitkö nyt, vai haenko lisää rautalankaa?
Täällä ei paljon ole julkista liikennettäkään. Kerran tunnissa sentään pääsee bussilla lähimpään kaupunkiin. Kolme lasta on.
Ymmärrän työmatkat, jos julkisilla ei pääse. Lapsiperheen muutto esim. toisen vanhemman työpaikan lähelle ei myöskään ole mikään yksinkertainen juttu (lasten tutut koulu- ja kaveriympyrät).
kahta autoa; työpaikat ovat sellaisessa paikassa ettei julkisilla pääse, kauppareissuja en tee kävellen/fillarilla, koska ei ole sellaista koria/reppua johon kaikki mahtuisivat jne. Ja jos joku vänkää, että pitäisi muutta lhemmäs työpaikkaa, niin ei onnistu sekään, kun ei olla samassa paikassa töissä.
mahdu mihinkään reppuun, kun ei ole tarkoitus ravata joka päivä siellä kaupassa.
Täällä ei paljon ole julkista liikennettäkään. Kerran tunnissa sentään pääsee bussilla lähimpään kaupunkiin. Kolme lasta on.
etenkin pohjoisessa välimatkat on niin piktiä, ettei siellä fillarilla viitsi 40km suuntaansa polkea.
Täällä ei paljon ole julkista liikennettäkään. Kerran tunnissa sentään pääsee bussilla lähimpään kaupunkiin. Kolme lasta on.
Mutta ei, bussilla ei pääse. Ainoastaan koulubussi menee tuosta, ei muta. Onneksi työskennellään molemmat kotona, joten ihan hirveästi ei tarvite autolla/mp:llä keskustassa rampata. Pyörälläkin voi aina välillä hoitaa asioita. Tää on niin pieni paikka, että lähiliikennettä ei yksinkertaisesti ole.
Täällä ei paljon ole julkista liikennettäkään. Kerran tunnissa sentään pääsee bussilla lähimpään kaupunkiin. Kolme lasta on.
Kyllähän se oli helppo kökkiä kotosalla kun lapset olivat pieniä. Nykyään vaan kun ovat kouluiässä niin lapsillakin alkaa olla harrastuksia ja auto on pakko olla että niihin pääsee. Tänäkin iltana pojalla harrastus 7 km päässä. En todellakaan pistä pientä 7-vuotiasta lähtemään yksin pyörällä noin pitkää matkaa. Kun tulee kotiin on jo pimeää ja tie on vaarallinen pyöräillä pimeällä.
Me kuitenkin ajamme vuorotellen muiden perheiden kanssa, autossa siis samalla 2 muutakin lasta, joten en näe tuossa mitään niin kamalaa.
Vaikak tietysti mun pitäisi lähteä mukaan pyörällä, siskokin, joka on 6,5v eikä osaa edes vielä polkea ilman apurattaita.
Elämästä ei aina kannata tehdä niin he***in monimutkaista!
päästävät saasteensa ilmakehään tai lennellään ympäri maailmaa, ei yksityisihmisen autoilulla ole paskan väliä.
Kävellä aluksi ja väsymyksen tai "kohtauksen" iskiessä laittaa rattaisiin. Tiedän, että monista täällä kirjoittelevista yli 2-vuotiasta ei enää jostain ihmeen syystä saisi työntää rattaissa, mutta meidän autottomassa perheessä näin menetellään joskus jopa 4-vuotiaan kanssa, jos halutaan kävellä pitkiä matkoja.
minulla on 3 alle kouluikäistä lasta ja koska käytössämme ei yleensä ole autoa, liikumme kävellen tai julkisilla. Eikä ole yhtään vaikeaa tai vaivalloista. Nuorin 2-v kulkee muiden mukana kävellen, rattaitakaan emme käytä kun kaikkein pisimmillä matkoilla tai jos on paljon kantamuksia.
En meinaa itse saada 3,5-vuotiasta kävelemään pitkiä matkoja. Voi saada itkupotkuraivarin kesken kaiken ja VAATIA päästä syliin. Jos en päästä syliin ja sanon että pitää kävellä niin jää varmasti makaamaan siihen keskelle tietä:). On sen verran jääräpää luonne. Mitenköhän tuota harjoittelisi? Vinkkejä!
Toki maalla on turha tehdä elämästä ylettömän vaikeaa tai vältellä autoilua pidemmillä matkoilla viimeiseen asti. Mutta en toisaalta ymmärrä näitä jokainen 500-2000 metriä autolla tai jopa autolla aina ovelta ovelle -ihmisiäkään.
Mutta en silti ymmärrä miksi sillä pitäisi mennä joka paikkaan, kun pyörällä ja julkisillakin pääsee.
Ymmärrän kyllä maalla asuvia, joilla ei todellakaan ole julkista liikennettä ja esim. vuorotyöläisiä joiden on mahdotonta kulkea työmatkoja julkisilla eli autoa oikeasti tarvitaan. Mutta suurin osa suomalaisista perheistä pärjäisi varmasti vähemmällä autoilullakin.
Toki maalla on turha tehdä elämästä ylettömän vaikeaa tai vältellä autoilua pidemmillä matkoilla viimeiseen asti. Mutta en toisaalta ymmärrä näitä jokainen 500-2000 metriä autolla tai jopa autolla aina ovelta ovelle -ihmisiäkään.
Mä kävelen ja fillaroin tosi mielelläni mutta joskus se vain on hankalaa kolmen lapsen kanssa. Vielä kun osa ei osaa pyöräillä kunnolla tai kävellä nopeasti.
Sitäpaitsi mä tykkään autolla ajamisesta:).
keskiluokkaisella alueella kerrostalossa ja luojan kiitos tuota ilmiötä ei ole. Totta kai autoa käytetään, mutta kyllä lapsia tuodaan paljon päiväkotiin ja kouluun jalan ja polkupyörällä. Itse en pystyisi asumaan tuollaisessa paikassa.
Noin herkkähipiäisiä ei tänne kaivatakaan. :)
keskiluokkaisella alueella kerrostalossa ja luojan kiitos tuota ilmiötä ei ole. Totta kai autoa käytetään, mutta kyllä lapsia tuodaan paljon päiväkotiin ja kouluun jalan ja polkupyörällä. Itse en pystyisi asumaan tuollaisessa paikassa.
ne, jotka työntävät päänsä puskaan ja sysäävät vastuun muille just noilla kiinalais- ja formulakommenteilla. Jos tuhoo maapalloa, niin olisi nyt edes sen verran palleja että myöntää sen rehellisesti! Itsekin tiedostan, että harrastamani lentomatkailu, take away -kahvit ja ainainen hissin käyttö ovat ekologisesti kestämättömiä valintoja, mutta ei tulisi mieleenikään vedota johonkin toisella puolella palloa tapahtuvaan vielä suurempaan ekokatastrofiin ja sanoa, että sitten kun toi ja toi lopettaa, niin sit mäkin voin harkita. Että kiukuttaa tällanen!