Olen kotiäiti. Pidän riittävän painavana
syynä alle 3 v lapsen kokopäiväiseen hoitoon laittamiselle
a) perheen talous vaatii
b) vanhemman pää ei kestä olla kotona
c) muut harvinaisemmat syyt
Kohtaa a) voisi moni perhe kyllä käyttää harkitumminkin. Köyhyysrajalla ei mielestäni tarvitse kituuttaa, mutta joku kohtuus siinäkin, että mitä täytyy välttämättä omistaa tai miten suuria velkoja kannnattaa ottaa hoitaakseen, lasten ollessa pieniä.
Meillä mies on hyvätuloinen ja minun eläketurvastani on huolehdittu. Pääni kestää olla kotona. Lapset saavat runsaasti virikkeitä ja äitikään ei jää neljän seinän sisälle, ole yksinäinen tai nyrkin ja hellan välissä ;)
Päätös olla kotona on tietenkin itsekkäästi koko perheemme etu. Miehen palkasta menee kyllä niin paljon veroa, että ei se kaikki palaudu perheellemme, vaikka olenkin kotona.
Rauhaa vain, jos ajattelette asioista toisin.
-Kotiäitinä nyt 7 vuotta
Kommentit (21)
Ei voisi enempää kiinnostaa näin kotiäitinä toiselle että mikkä on sun mielestä hyvät syyt viedä tenava hoitoon!!!
Jokanen tekee niinkuin tuntuu oikealta. Mikä on itsekästä jos se on koko perheen etu? Se, että jään kotiin? :D
Uskon vahvasti, että puhutaan siitä LAPSEN oikeudesta hoitopaikkaan. Se on aina vaihtoehto.
Se, että jää kotiin on vaihtoehto siinä kuin menee töihin. Harmi, että miehet tekee harvoin sen valinnan!
Vituttaa kotiäitiyden hehkutus, VANHEMMUUS KUNNIAAN (käy töissä tai kasvattaa perää kotona)!
Ei voisi enempää kiinnostaa näin kotiäitinä toiselle että mikkä on sun mielestä hyvät syyt viedä tenava hoitoon!!!
Jokanen tekee niinkuin tuntuu oikealta. Mikä on itsekästä jos se on koko perheen etu? Se, että jään kotiin? :D
Uskon vahvasti, että puhutaan siitä LAPSEN oikeudesta hoitopaikkaan. Se on aina vaihtoehto.
Se, että jää kotiin on vaihtoehto siinä kuin menee töihin. Harmi, että miehet tekee harvoin sen valinnan!
Vituttaa kotiäitiyden hehkutus, VANHEMMUUS KUNNIAAN (käy töissä tai kasvattaa perää kotona)!
omalla alallani ja kotiäitiyden ohessa viimeksi vuosi sitten. Mies on hoitanut lapsia kolmena iltana viikossa ja minä "harrastanut" työssä käyntiä:)
Alani katsotaan kutsumusammatiksi, mutta minulla on enempi kutsumusta lasteni hoitoon :) Töitä riittää, jos haluaa tehdä ja minä teen sen minkä haluan:) Palkka ei motovoi töihin eli halun on löydyttävä työn sisällöstä!
Saatan opiskellakin lähiaikoina.
ap
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja kärsin ihan tolkuttomasti siitä, että jouduin palaamaan töihin aivan liian aikaisin syystä A. Se on ollut ehkä elämäni tiukin paikka hyväksyä. Ja otti pitkään.
On ihan mielipuolista, että suurin osa ihmisistä mieluummin painaa töitä hiki hatussa jonkun muun hyväksi, kuin viettää aikaansa kotona kaikessa rauhassa omien lastensa kanssa. En vaan oikeasti ymmärrä.
kirjoittavan "jokka", "mikkä", "tiäkkö".
Paitsi äidin etuSitten kun palaat töihin, voi olla vaikea antaa itsestään työhaastattelussa pätevän kuvaa, jos on ollut vuosikausia kotona. Tietysti jos olet niitä naisia, joilla on joku hämäystyö joka ei oikeasti vaikuta perheen elintasoon, mutta jos olet oikeasti jonkun alan ammattilainen, jonka tulot vaikuttavat perheen elintasoon, niin kyllä se töihinpaluu on hankalaa jos meinaat jonkun kunnon duunin saada.
Eli ei taida olla kotona oleminen pitkällä tähtäimellä katsottuna kyllä mitenkään sinun etujesi mukaista. Kai sinä katsot itsekin kuuluvasi perheeseenne?
Ainakin minun etuni ihan koko elämän mittakaavassa on se, että saan kasvattaa itse lapseni sellaisessa ympäristössä, joka on mielestäni paras mahdollinen, olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon, nauttia pikkulapsiajasta täyspäiväisesti, tarjota lapsilleni antoisan ja rakkaudentäyteisen lapsuuden ilman pakkovieroitusta äidistä siinä vaiheessa, kun se olisi heille vaikeaa.
Työelämään voi palata monella tavalla, ja se ainoa tapa ei ole sännätä hakemaan uutta työpaikkaa samalta alalta, jossa on joskus ennen lapsia ollut. Mahdollisuuksia on lukemattomia, vain oma luovuus on rajana.
ymmärtää sitä, miksi jotkut pitävät tuota kolmea vuotta jonain maagisena ikänä. Itse olen ollut kotona yhteensä noin yhdeksän vuotta, ja nuorimmainen oli jonkin verran yli kaksi, kun meni hoitoon. Mutta yritän panostaa siihen, että pidemmän päälle meillä on monta kuukautta vuodesta yhteisiä lomia, lapset eivät vietä kesälomillaan kouluikäisinä yksinäisiä päiviä, heillä ei tule olemaan pitkiä yksinäisiä iltapäiviä kouluikäisinä ja koulun aloitusten aikaan meillä on ollut aikaa olla heidän kanssaan, ja osallistua elämään.
Elämä ei lopu siihen maagiseen kolmeen vuoteen, ja minusta on huomattavasti tärkeämpää, että kokonaisuus on hallinnassa, kuin että joka ikinen lapsi on täyttänyt sen kolme vuotta, ennen kuin menee hoitoon.
Viestiisi 11, numero 6:
Kirjoitan niinkun puhun! Jos olisin jossain Raumalla nii saattaisin kirjottaa erilailla, tiärä häntä.
Mää puhun näin, KESKUSTELUSSA on luvallista kirjottaa kuten puhuu!
Oli ihan eka kirjotukseni tänään netissä, enkä tiärä mistä sää oikein keuhkoat. Mene nukkumaan.
5
edellinen viesti (jokka-tyyppi) olisi huippuhyvä esimerkki siitä, miten tekstillään voi antaa itsestään tyhmän kuvan.
Asiasta sanon sen verran, että mun mielestä on aika naiivi ajatus tuo, että lasten hankkimisen jälkeen pitäisi suunnata joihinkin muihin hommiin kuin niihin, joissa on aiemmin ollut (ja joihin on mahdollisesti opiskellut vuosikausia). Ok, jos jokunen tekee niin, mutta mitä siitä tulisi, jos äiti-ihmiset eivät voisi tehdä vaativia töitä ollenkaan? Mitähän viestin kirjoittaja mahtoi tarkoittaa?
mutta monelle alle 3 vuotiaalle kokopäiväinen hoito = liian pitkä ero vanhemmista. Toinen lapsi on 2,5 vuotiaana yhtä kypsä hoitoon kuin toinen, joka on jo 3,5 v. Osa-aikatyökin saattaa olla paras vaihtoehto.
ap
Työelämään voi palata monella tavalla, ja se ainoa tapa ei ole sännätä hakemaan uutta työpaikkaa samalta alalta, jossa on joskus ennen lapsia ollut. Mahdollisuuksia on lukemattomia, vain oma luovuus on rajana.
kyllä saa aika luova olla jos meinaa nelikymppisenä vaihtaa alaa ja saada uudelta alalta tuoreeltaan noin 3000 euron kuukausipalkkaa, mitä on vanhasta työstä saanut...
kolmeks vuodeks kotiin, ni työttömyys lakkaa. Toi on taas tota kouluttamattomien vouhotyusta ku ollaan muille kateellisia. Mä ite viihdyn paremmin aikuisseurassa ku vuositolkulla hiekkalaatikolla. Jaksan sit olla paremmin lastenkin kanssa.
Mä olen pitkälti ap:n kanssa samoilla linjoilla. Mutta lisäisin vielä yhden ihmetyksen aiheen: miksi naisena olon kaikki muut osa-alueet pitää tukahduttaa kun saa lapsia? Eikö saa enää olla ammattilainen työssään tai vaimo miehelleen? Näissä keskusteluissa on naiselle varattu vain (koti)äidin rooli, jossa nainen voi korkeintaan harrastaa osa-aikaisesti töitä.
Kotihoidon puolustajat tuntuvat myös ajattelevan, että kaikissa perheissä 2-3 lasta pienillä ikäeroilla. Silloin tietenkin on helpompaa olla kotona pitempikin aika. Monet tuntuvat unohtavan, että perheissä saattaa olla myös vaikka teinejä, jotka saattavat joutua luopumaan harrastuksistaan tai vaikka omasta huoneestaan, että perheen talous kestää sen, että äiti tuoksuttelee kuopusta kolme vuotta kotona. Tosi reilu ajattelumalli.
Eilisessä ketjussa joku kertoi, että heillä aikuiset säännöstelevat ruokaa ja syövät vähemmän, koska rahat eivär iitä ruokaan. Kannattaisiko miettiä töihinmenoa vaikka olisikin niitä alle3-vuotiaita. Ei kai nyt terveyttään kannata menettää kotihoidon vuoksi.
Yllättävän harvat tuntuvat ajattelevan myöskään sitä, että mitä se elämä on sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Jos ei ole pitänyt huolta ammattitaidostaan, niin voi olla aika karua olla vielä 15-20 vuotta työmarkkinoilla.
Mun mielestä olisi tärkeintä,että perheet tekisivät hoitopäätökset omista lähtökohdistaan eivätkä ympäristön paineista tekisi huonoja ratkaisuja.
että ottaisitte akateemista vapautta ja hoitaisitte lapsianne kotona? Siinä samalla ehtisi opiskelemaankin vaikka yötä myöten, kun ei tarvitsisi heti aamusta aikaisin olla kiikuttamassa lapsia hoitoon!
Kuinkahan moni teistäkin on chillaillut yliopistolla 10 vuotta? No ehtiihän sitä perheellisenäkin hei, jos on tullut paahdettua tukka putkella!
halu tehdä töitä ja eivät edes pikkukriiseistä työssä hätkähdä.
Päätös olla kotona on tietenkin itsekkäästi koko perheemme etu.
Sitten kun palaat töihin, voi olla vaikea antaa itsestään työhaastattelussa pätevän kuvaa, jos on ollut vuosikausia kotona. Tietysti jos olet niitä naisia, joilla on joku hämäystyö joka ei oikeasti vaikuta perheen elintasoon, mutta jos olet oikeasti jonkun alan ammattilainen, jonka tulot vaikuttavat perheen elintasoon, niin kyllä se töihinpaluu on hankalaa jos meinaat jonkun kunnon duunin saada. Eli ei taida olla kotona oleminen pitkällä tähtäimellä katsottuna kyllä mitenkään sinun etujesi mukaista. Kai sinä katsot itsekin kuuluvasi perheeseenne?
"olin opiskelujen jälkeen 10 vuotta kotona, jonka jälkeen minu palkattiin esimiestehäviin koulutustani vastaavaan työhön, koska olen taitava organisoimaan"
halu tehdä töitä ja eivät edes pikkukriiseistä työssä hätkähdä.
Päätös olla kotona on tietenkin itsekkäästi koko perheemme etu.
Sitten kun palaat töihin, voi olla vaikea antaa itsestään työhaastattelussa pätevän kuvaa, jos on ollut vuosikausia kotona. Tietysti jos olet niitä naisia, joilla on joku hämäystyö joka ei oikeasti vaikuta perheen elintasoon, mutta jos olet oikeasti jonkun alan ammattilainen, jonka tulot vaikuttavat perheen elintasoon, niin kyllä se töihinpaluu on hankalaa jos meinaat jonkun kunnon duunin saada. Eli ei taida olla kotona oleminen pitkällä tähtäimellä katsottuna kyllä mitenkään sinun etujesi mukaista. Kai sinä katsot itsekin kuuluvasi perheeseenne?
Sitten kun palaat töihin, voi olla vaikea antaa itsestään työhaastattelussa pätevän kuvaa, jos on ollut vuosikausia kotona. Tietysti jos olet niitä naisia, joilla on joku hämäystyö joka ei oikeasti vaikuta perheen elintasoon, mutta jos olet oikeasti jonkun alan ammattilainen, jonka tulot vaikuttavat perheen elintasoon, niin kyllä se töihinpaluu on hankalaa jos meinaat jonkun kunnon duunin saada.
Eli ei taida olla kotona oleminen pitkällä tähtäimellä katsottuna kyllä mitenkään sinun etujesi mukaista. Kai sinä katsot itsekin kuuluvasi perheeseenne?