Naisen ainoa, eikä edes tärkein tehtävä ei ole äitiys.
Sorry nyt vaan. Maailmassa on paljon asioita, kokekaa ne. Lasten kanssa tai ilman. SINÄ olet elämäsi ykkösihminen, elä oma elämäsi. Muuten annat karmean kynnysmaton mallin tyttärillesikin.
Ei muuta. Jatkakaa.
Kommentit (41)
Mutta nainen on olemassa myös muuten kuin äitinä tai vaimona. Hän on olemassa ihan itselleen, ilman mitään välikäsiä. Naisella on arvoa muutenkin kuin vain välillisesti, jonkun kautta.
Luitko kirjoituksen loppuun...on karmeaa katseltavaa kun äiti lakkaa elämästä omaa elämää...
23
Luitko kirjoituksen loppuun...on karmeaa katseltavaa kun äiti lakkaa elämästä omaa elämää...
23
Samaa mieltä.
ap
koska et kirjoita Jumalan nimeä isolla kirjaimella.
Minusta tärkein tehtävä on levittää jumalan sanaa ja täyttää maa, nyt on 6 lasta ja seitsemäs tulee jouluksi. Oma etu ei ole tärkeä, minulla on puoliso joka huolehtii tarpeistani ja jumala, joka ohjaa ja opastaa lasten kasvatuksessa ja sanan julistamisessa. siunausta sinullekin, tule mukaan tekemään asioita, joilla on merkitystä!
Useinhan ateistit ja ne, joilla on darwinistinen maailmankatsomus, ovat sitä mieltä, että elämän tarkoitus (niin ihmisillä kuin muillakin eläimillä) on jatkaa sukua. Kristityt ihmiset ymmärtävät, että elämän tarkoitus on elää Jumalan tahdon mukaista elämää auttamalla toisia ihmisiä ja lapsi on Jumalan lahja eikä mikään elämän tarkoitus: lapsettomalle ihmiselle Jumala on varannut jonkin muun tehtävän kun äitinä olemisen.
Varmasti naisen tärkein tehtävä muutaman vuoden ajan on äitiys, mutta se ei riitä elämäntehtäväksi kenellekään vähänkään henkiselle ihmiselle. Kun lapset ovat aikuisia, on heidän äidillään vielä toinen mokoma elämää jäljellä. Ihmiskunnan ja maapallon kannalta on aika olennaista, mihin hän sen käyttää. Minun nähdäkseni ihmisen tärkein tehtävä on kehittää voimavaransa täyteen kukoistukseen siten, että hän voi niiden avulla edistää ihmiskunnan yhteistä hyvää.
Siitä olen aina haaveillut, ja onneksi sen saan kokea.
Eikä se tarkoita, että itsestään ei välittäisi yhtään, mutta minä en ainakaan haluaisi olla ihminen, joka asettaa itsensä elämässään ykköseksi. Kyllä minä olen tärkeä, mutta kyllä minulle annettu tehtävä on kasvattaa lapseni, ei vain hankkia narsistisesti jotain 'kokemuksia' elämäni ajan. Ja taas voi miettiä, mikä on arvokasta kuoleman hetkellä. Se, mitä on antanut lapsilleen, arjessa, vai se, että on saanut eksoottisia kokemuksia?
elollisen olennon tehtävä on jatkaa sukua. Ei muuta. Ei ole olemassa kasveilla, alkueläimillä, eläimillä ja ihmisillä muuta tehtävää oikeastaan kuin jatkaa sukua. Se on ainoa oikea päämäärä...
Elämäni on täyttä elämää ja olen paljon muutakin kuin äiti, mutta turha sitä biologiaa on kieltää.
Ap? Ura?
se näyttää nykypäivänä olevan tärkeintä. Sen jälkeen luononsuojelu kunhan vain se tehdään kulloisenkin henkilön omista lähtökohdista (siis ne asiat ovat tuomittavaa energiavarojen tuhlausta joita he eivät tarvitse, mutta heidän tarvitsemansa tuhlaaminen sivuutetaan täysin)
Siitä olen aina haaveillut, ja onneksi sen saan kokea.
ap
elollisen olennon tehtävä on jatkaa sukua. Ei muuta. Ei ole olemassa kasveilla, alkueläimillä, eläimillä ja ihmisillä muuta tehtävää oikeastaan kuin jatkaa sukua. Se on ainoa oikea päämäärä...
Elämäni on täyttä elämää ja olen paljon muutakin kuin äiti, mutta turha sitä biologiaa on kieltää.
Eikä mulla ole koskaan edes ollut vauvakuumetta...
aikas hyvin täyttetty jo :)
mutta kyllä tänne vielä jengiä mahtuu...ja paljon, koska toisesta päästä lähtee kokoaika veks!
Mikä on sinun elämäsi merkitys? Sen tuntee varmaan jokainen itse. Arvo teille kaikille, myös teille jotka olette eri mieltä.
ap
Ap? Ura?
se näyttää nykypäivänä olevan tärkeintä. Sen jälkeen luononsuojelu kunhan vain se tehdään kulloisenkin henkilön omista lähtökohdista (siis ne asiat ovat tuomittavaa energiavarojen tuhlausta joita he eivät tarvitse, mutta heidän tarvitsemansa tuhlaaminen sivuutetaan täysin)
Ei minulle ainakaan.
ap
kuitenkin niin, että jokainen määrittelee itse, mikä on itselle parasta?
Olkoot se äitiyttä vai ei. Olkoot se vain täälläkin mainittua kynnysmattona olemista tai pelkästään lapsille elämistä? Mitä te olette sanomaan mitään toisten elämistä.
Ihminen on tosiaan eksistentiaalifilosofian pohjalta ajatellen muuhunkin kuin pelkkään sisäänrakennettuun lisääntymiseen kykenevä, tällöin valintojen mahdollisuuden ollessa olemassa on myös turhaa tuomita muiden elämänviettotapoja.
Älä sinä heitä roskiin elämääsi. Et voi tietää, tekevätkö muut niin, vaikka silmissäsi ehkä niin tekevätkin.
Lapset ovat lahja, ei elämän tarkoitus. Lapset ovat maailman lapsia, eivät minun lapsiani, heillä on oma elämä ja oma tehtävä täällä ja he viettävät kanssani vain kovin lyhyen aikaa. Toki velvollisuuteni on huolehtia lapsistani parhaan kykyni mukaan, mutta se on arkinen itsestäänselvyys, elämäni tarkoitus on muualla.
kuitenkin niin, että jokainen määrittelee itse, mikä on itselle parasta?
Olkoot se äitiyttä vai ei. Olkoot se vain täälläkin mainittua kynnysmattona olemista tai pelkästään lapsille elämistä? Mitä te olette sanomaan mitään toisten elämistä.
Ihminen on tosiaan eksistentiaalifilosofian pohjalta ajatellen muuhunkin kuin pelkkään sisäänrakennettuun lisääntymiseen kykenevä, tällöin valintojen mahdollisuuden ollessa olemassa on myös turhaa tuomita muiden elämänviettotapoja.
Älä sinä heitä roskiin elämääsi. Et voi tietää, tekevätkö muut niin, vaikka silmissäsi ehkä niin tekevätkin.
Kunhan on valintansa aidosti tehnyt ITSE ja on valintojensa kanssa onnellinen. Meillä on vain yksi elämä.
heistä tulee isä ja äiti mutta he ovat edelleen mies ja vaimo. Mies ei tarvitse äitiä, hänellä on jo äiti mutta mies tarvitsee vaimon.
Tämä naisten tulisi muistaa siihen äitiyteen hurahtaessaan. Jokaisella meistä on useampi rooli elämässämme emmekä voi vain jumittua siihen yhteen rooliin.
Jotta lapset saavat elää ydinperheessä, pitää muistaa se vaimon rooli, ei sitä roolia voi heittää roskiin.
Pitää muistaa myös, että lapsilla on isä ja se voi hoitaa lastaan vauvasta asti vaikkei olekaan yhtä täydellinen kuin äiti ja vaikka isä valitseekin väärän väriset vaatteet vauvan päälle. Jos karkotaa isän lapsen luota ja samalla elää väin äitiyttä, mies ja isä jää ulkopuoliseksi tästä äidin luomasta symbioosista. Isä kokee tulleensa hylätyksi ja äiti kokee elävänsä onnellisessa parisuhteessa, koska hän saa pyörittää kaikkea ja kaikkia; hän on keskipiste tai ainakin luulee niin.
Moni sanoi, että lapset on tärkein ja lapsien eteen on valmis uhrautumaan. Herättää kysymyksen, että eikö perhe ole tärkein? Perheen eteen tulee uhrautua ja jotta perhe säilyy ja pysyy, pitää osata nähdä roolit vaimona ja äitinä.
On kauheaa katsella sitä kun äiti lakkaa elämästä omaa elämää ja alkaa elää lapsensa elämää. Se ei ole oikein lasta kohtaan, lapsen tulee saada elää ihan omaa elämäänsä ilman äidin taakkaa kannettavanaan; lapsi ei ole äidin unelmien toteuttaja eikä lapsi ole äidin minuuden jatke ja pätemisen väline.
Naisen ainoa tehtävä ei todellakaan ole äitiys.