Voi tätä odottamisen tuskaa! Huomenna miehen kans kaksin etelään.

Jos ei osaa nauttia arjesta yhdessä, ei suhteesta tule mitään. Parisuhteen kannalta yhdellä matkalla vuodessa ei ole mitään merkitystä, jos ei osaa olla

onnellinen arjesta yhdessä

emme todellakaan lähtisi minnekään ns. "etelään".



Kyllä suuntana olisi silloin esim. Buda, Dublin, Rooma tms.

Miellän nuo etelänlomat perhelomiksi.



Ymmärrän eläkeläispareja, jotka viettävät Kanarialla viikkoja ja kuukausia. Mutta lapsiperheiden vanehmmat. En ymmärrä.



Hyvää matkaa enivei.

Tottahan toki sitä tarvitsee lomaa lapsista jos on vielä siinä iässä, että biletys levillä tms kiinnostaa =) Onneksi olen jo ohittanut tuon ikäkauden - nuorena ja nuorena aikuisena tuli kierrettyä lappia ja alppeja ihan kiitettävästi skimbaten ja bailaten.

Meille se ihanin lumiloma on perheen kesken, päivät ollaan rinteessä, pulkkamäessa, laduilla jne ja iltaisin lasten mentyä nukkumaan vietetään laadukasta kahden keskistä aikaa.

Parasta tässä kaikessa on se, että reissuun ilman lapsia lähtevät vanhemmat heittävät jopa pienen ajatuksen sille, että kuinkahan heillä tulee lapsia ikävä (veikkaan ettei todellakaan tule). Kenellekään sen sijaan ei tule edes mieleen, miltä lapsesta tuntuu :( Voi voi kun te olette itsekkäitä, sääli lapsia...

Jos lapsi saa trauman siitä, että on muutaman yön erossa vanhemmistaan niin täytyy sanoa, että helpolla on elämässä päässyt!:) Vois sitä pahempiakin traumoja olla... Maalaisjärki käyttöön hyvät ihmiset!

Viedään mummolaan ja lähdetään toukokuussa 10 päiväksi. Kerrankin pääsee kaksin.

Me lähdetään kesäkuussa kahdestaan viikoksi rantalomalle. Teinit jää isän hoitoon. En malta odottaa!