Voi tätä odottamisen tuskaa! Huomenna miehen kans kaksin etelään.

ja arjen rutiineista pois. Lapsia en koe rasitteeksi, he ovat osa perhettä ja siksi mukana matkoilla. Tuntuu vähän hassulta kun mainitset viikosta ilman pyykinpesua, ansiotyötä, lasten kuskausta jne - ja niputat samaan sarjaan itse lapset.



Mutta näinhän se on, aina löytyy ihmisiä jotka tarvitsevat lomaa omista lapsistaan.

ja arjen rutiineista pois. Lapsia en koe rasitteeksi, he ovat osa perhettä ja siksi mukana matkoilla. Tuntuu vähän hassulta kun mainitset viikosta ilman pyykinpesua, ansiotyötä, lasten kuskausta jne - ja niputat samaan sarjaan itse lapset. Mutta näinhän se on, aina löytyy ihmisiä jotka tarvitsevat lomaa omista lapsistaan.

Vai etkö halua ymmärtää.

me ollaan oltu vuosia kahdestaan, eikä todellakaan osata ottaa siitä mitään irti. Kylpylä ym. hotellireissut menee biletyksen merkeissä, joten ei niistä koskaan mitään romanttista kehkeydy. Kotona kumpikin paljon omissa oloissaan ja harrastuksissaan.

Kuten moni muukin, kiinnitin huomiota tähän kommenttiin. Parisuhteenne ei todellakaan kuulosta kaksiselta!

Mekin olemme olleet vuosia kahdestaan - itse asiassa yli kahdeksan vuotta - ja nautimme edelleen valtavasti toistemme seurasta. Haluamme tehdä yhdessä ja kaksin mahdollisimman paljon. Toki meillä on myös ystäviä ja heidän kanssaan vietetään aikaa yhdessä tai erikseen, mutta kyllä esim. reissuun lähdemme kaikkien mieluimmin kaksin. Silloin voimme keskittyä toisiimme.

Tapasin kerran reissussa naisen, joka kertoi parisuhteestaan varsin samoin sanoin kuin lainaamani kirjoittaja. "Ai, te ootte menossa kaksin ulkomaille - eiks se oo tylsää? Me aina yritetään saada kavereita mukaan, kun ei me keksitä, mitä siellä tekis muuten." Kyllä säälitti. :/

Toisaalta olisimme enemmän kuin valmiita antaamaan suurimman osa tästä kahdenkeskisestä ajastamme pois, jos vain saisimme lapsia (joita ei meille pitkän yrityksenkään jälkeen ole suotu). Kannattaa kuitenkin pitää huolta ja antaa arvo myös parisuhteelle!

liikenteessä.

Ja ilman lapsia? Eihän ne lapset mikään taakka ole, mutta voihan niitä ilmankin viettää aikaa pari päivää? Ei ymmärrä...

Mitä haittaa vanhempien kahdenkeskisestä lomasta on?



Siis jos nyt lähdetään siitä, että lapset ovat tuon ajan vaikka mummolassa jossa viihtyvät oikeasti ja aidosti ja perhe tekee myös yhteisiä matkoja tai viettää lomaa muuten yhdessä.



Meillä itse asiassa lapsetkin haluavat välillä "omalle lomalle", eli ovat esim. viikon mummolassa itsekseen ilman sisaruksia ja vanhempia.



Me ollaan siis tuplakamalia: Paitsi että nautimme ajasta kahden kesken ilman lapsia (=haluamme lomaa omista lapsistamme), myös lapsemme nauttivat ajasta ilman vanhempiaan (=haluavat lomaa omista vanhemmistaan).

parin viikon päästä kahdestaan miehen kanssa muutaman päivän kaupunkilomalle! Ensimmäistä kertaa lapset jäävät niin pitkäksi aikaa mummujen ja ukkien hoiviin, ja ovat onnellisia siitä ajasta :) Meillä ollaan mummujen ja ukkien kanssa tekemisissä viikoittain, rakastavat lapsenlapsiaan, ja toisinpäin, sekä mummut, että lapset nauttivat yhdessä olosta, joten lähdemme hyvillä mielin viettämään "aikuisten reissua".



Kävimme juuri alle pari kukkautta sitten kahden viikon reissulla, jossa mentiin lasten ehdoilla, ja vietiin lapsia jos jonkin näköisiin huvituksiin, ja vietettiin kiireettömiä päiviä yhdessä perheenä :)



Meillä ei lapset 7v,4v ja 2v erikoisemmin nauti museoista (jos ei ole lapsille tarkoitettu), eikä kaupoissa kiertelystä, joka taas meistä on joskus mukavaa.



Meidän parisuhde ei vaadi, eikä tarvitse yhteisiä lomia, mutta on ihana huolehtia parisuhteesta, ja nauttia toistemme seurasta muutama päivä. Pari hotelli viikonloppua ollaan vietetty, aina kun nuorin on ollut sen 2v, ennen seuraavaa raskautta.



EN käsitä miksi toisten on niin vaikea ymmärtää, ettei kyse ole siitä, että tarvitsisi lapsista lomaa tai, että suhde vaatisi reissuja ja kahdenkeskistä laatuaikaa.. Minä koen, että koko perhe on onnellinen, kun vanhempien välinen suhde on kunnossa, pienten lasten vanhempia eroaa, pettää, ja joutuu kriiseihin surullisen usein, eikä se ole hyvä, jos pidetään myös siitä kahdenkeskisestä suhteesta huolta?!



Me kyllä nautitaan toisistamme, ja jutellaan kotonakin, saunotaan, ja jutellaan, mutta miten se on keneltäkään pois jos lapset saavat viettää aikaa rakkaiden isovanhempiensa kanssa, ja me tovi kahdestaan?

Ja toisaalta, olen ollut kotiäitinä siitä asti kun esikoinen syntyi, lapset saavat olla äidin kanssa jatkuvasti, ei ole kyse, että vietetään lomamme kaksin, ja lapset eivät lomallakaan näe äitiä.



Nautitaan reissuistamme, ja huolehditaan parisuhteesta, lapsetkin on onnellisempia, kun äidin ja isän suhde on hyvällä pohjalla :)

Meillä kyllä mieskin viihtyy lasten kanssa ja reissaa heidän kanssaan paljon esim. silloin kun meillä lomat eri aikaan.

Mutta teillä taitaa olla juuri niitä miehiä, että kun mies on töissä, kiikuttaa hän lapset päiväkotiin, että saa omaa aikaa.

Me olemme reissanneet paljon perheenä ja lapset ovat nauttineet niistä reissuista. Kahdenkeskistä aikaa olemme saaneet sitten muuten. Mutta en kyllä raskisi jättää lapsilta kokematta Roomaa ja Lontoota. Mieluummin lapset matkaan ja sitten kahdenkeskistä aikaa niin, että lapset mummolaan viikonlopuksi ja vietämme yhteistä aikaa kotipaikkakunnalla.

Ja sille yhdelle, joka on odottanut lomaa 10 vuotta. Toivottavasti opit joskus nauttimaan myös tästä päivästä. On aika rankkaa vain odottaa 10 vuotta jotain. Elä tämä päivä niin kuin se voisi olla viimeinen päiväsi.

me ollaan oltu vuosia kahdestaan, eikä todellakaan osata ottaa siitä mitään irti. Kylpylä ym. hotellireissut menee biletyksen merkeissä, joten ei niistä koskaan mitään romanttista kehkeydy. Kotona kumpikin paljon omissa oloissaan ja harrastuksissaan. Lapsethan sitä perheen tuntua tuovat ja sisältöä elämään, yhdistää myös. Itse haaveilen ensimmäisestä etelänlomasta jossa oma vauva mukana! Mummo ja Pappa mukaan niin voi ehkä jonkun yhteisen illankin viettää -jos tarvetta on.

Luulen että teidän suhteessanna käy niin, että ero tulee ja pian. Äiti keskittyy vauvaan ja miestä ei tarvita muuhun kuin armon rouvan tahtoja toteuttamaan. Mies kyllästyy tilanteeseen kun menetti puolison vauvalle ja kohta puoliso kirjoittaa täällä että onkohan mies pettänyt...

Oho, olipas viestini saanut paljon kommenttia aikaan. Hetken aikaa luin ja tajusin... ai niin, eihän pieniä lapsia saa viedä isovanhemmille hoitoon -ne varmaan kuolee sinne? Ja turmeltuu? Ja ollaan tooosi huonoja vanhempia kun lähdetään ihan kaksistaan nauttimaan toisistamme ja viettämään "aikuisten laatuaikaa" ilman että tarvii miettiä heräämistä aamulla?



Voi hyvää päivää. Mä olen nimenomaan huolissani niistä pareista, joiden "pariskuntaelämä" loppuu siihen kun lapset syntyy -että joka paikkaan pitää aina ja iänkaikkiseen mennä lasten kanssa?



Me käydään lasten kanssa reissussa (just tultiin laivalta) ja toisaalta oltu esim. 3pv kaveriporukalla Levillä laskettelemassa, jossa sai bilettää, lasketella ja nukkua huolella.



Että kiitos vaan kaikille huolesta, mutta meidän parisuhde voi oikein hyvin -arkena ja juhlana, kotona/reissussa lasten kanssa ja kaksistaan- hmm, ehkäpä juuri siksi?



Ja paljastan heti vielä pahan synnin: meidän esikoinen oli hoidossa yön yli ekan kerran 1,5kk vanhana! Ajatelkaa! Mummin luona!!! Ja se on edelleen hengissä ja onnellinen...



Ja itseasiassa eilen jo äitini kysyi, että koska pojat tulevat kaksistaan hoitoon. Vauva siis 1kk ja ehkä kuukauden-parin päästä menevätkin molemmat mummille ja me vietetaan miehen kanssa aikaa kaksistaan -lähdetään vaikka kaupungille ravintolaan syömään!

reissussa useasti. Joku lapsi aina mukana. anoppi maksaa. minustakin olisi kiva lähteä miehen kanssa matkalle mutta ei anopin kanssa ja tuskin anoppi minun matkaani maksaisikaan.

miehen kanssa kaksin ei voida lähteä, ei ole rahaa eikä luotettavaa lastenhoitajaa. oma äitini peruu jos on joskus lupautunut hoitajaksi ja anoppi on sellainen että mies ei edes itse uskalla omalle äidilleen jättää lapsia. Kerran jäivät ja se yön yli hotelliloma meni siihen että oltiin jatkuvasti puhelimen äärellä ja anoppi rahtasi pelokkaita lapsia ympäri maakuntaa taksilla lääkäriin. päätyivät sairaalaan ja lääkäri sanoi puhelimessa että "lapsi on paras ottaa osastolle kun tilanne on tämä", oltiin tietty sitten tulossa heti kotiin, ei pientä lasta haluttu yksin jättää sairaalaan. Kysyin että vaatiiko lapsen kunto todella sen,kun oli lähtiessämme iltapäivällä ihan hyvässä kunnossa. Lapsella ei ollut mitään hätää lääkärin mukaan ja kotiutti sitten koko porukan meidän puhelumme jälkeen. Oltiin kuitenkin hotellissa se yö, eikä lapsessa ollut sitten kummoista vikaa.

1kk ikäisiä vauvoja viikonloppuhoitoon mummolaan.



Mutta toki jos Levillä bilettäminen on tärkeämpää kuin imetys niin se on hyvä heidän perheelleen. Se on sääli jos parisuhde päätyy eroon jos vauvaa pitää imettää edes muutama kuukausi ja mies ei kestä sitä aikaa, ellei saa olla juhlimassa vaimon kanssa.



Näitä miehiähän on, jotka ei osaa kasvaa isäksi vaan jatkavat ryyppäämistä. Ainoa keino pitää heidät on kai opettaa vauva pullolle ja kulkea matkassa juhlimassa, ettei mies mene vieraisiin.



Mutta kukin tavallaan.

olen viiden lapsen äiti. t. se, joka kirjoitti kommentin, jota siteerasit

mutta itse en usko, että näillä parisuhteen laatulomilla on mitään tekemistä sen kanssa, kestääkö parisuhde vai ei, vaikka täällä niin kauheasti niin väitetäänkin. Itse uskon, että aivan muuta asiat arjessa vaikuttavat siihen, luottamus, toisen kunnioitus, ja ihan kyky kestää juuri sitä arkea. Ei siihen mikään kerran vuodessa tapahtuva loma auta.

Tottahan toki sitä tarvitsee lomaa lapsista jos on vielä siinä iässä, että biletys levillä tms kiinnostaa =) Onneksi olen jo ohittanut tuon ikäkauden - nuorena ja nuorena aikuisena tuli kierrettyä lappia ja alppeja ihan kiitettävästi skimbaten ja bailaten.



Meille se ihanin lumiloma on perheen kesken, päivät ollaan rinteessä, pulkkamäessa, laduilla jne ja iltaisin lasten mentyä nukkumaan vietetään laadukasta kahden keskistä aikaa.

ainakin näillä naisilla, jotka uhoaa, että "katotaan vaan, miehenne jättää teidät kun sitoudutte vauvaan ja ette lähde miehen kanssa parisuhdelomille".



Hei haloo, ellei mies sitoudu myös lapseen niin miksi teette sellaisille miehille lisää lapsia?



Toki yhteinen aika on tärkeää, mutta jos pitää vauvat jättää hoitoon siksi, että pelätään miehen jättävän jos mies ei saa heti synnytyksen jälkeen villiä seksiä niin huonosti on asiat.



Älkää ainakaan toista lasta tehkö tällaiselle miehelle.

ainakin pitää olla aina joku reissu tulevaisuudessa tiedossa joko kaksin miehen kanssa tai kavereitten kanssa.Ei todellakaan joka viikonloppu näitä reissuja ole..viimeksi oltiin kesäkuussa 4päivää kaksin matkalla.Ja joulukuussa on risteily kaksin seuraavan kerran.

Mutta tehdään paljon matkoja myös lasten kanssa ja silloin keskitytään täysin lapsiin,käymme risteilyillä,kylpylöissä,mökillä yms.

Lasten kanssa kun reissataan niin emme käytä yhtään alkoholia,mutta kun kaksin ollaan niin on kiva syösä ja juodakkin hyvin jos siltä tuntuu.

Itse ainakin jaksan näitä arjen kuvioita paljon paremmin kun tiedän että jossain tulevaisuudessa on taas vapaata tiedossa.Rakastan miestäni ja on ihana vaan välillä olla ja nauttia toisesta ihan rauhassa,toki iltaisinkin on kaksin aikaa aina oleskella,mutta ihan eri asia se on kun saa lapset hoitoon.Lapsiakin rakasta ja elämä kulkee 95% niitten ehdoilla ja tarpeita täyttäen=)

kaipaisin vastausta siihen, mikä vanhempien kahdenkeskisissä lomissa on niin haitallista ja väärin?



Kukaan ei ole väittänyt parisuhteen perustuvan matkoihin kahdestaan. Kaikki niiden puolesta vastanneet ovat sanoneet sen tuovan mukavan lisän arkeen.



Mikä siitä tekee niin tuomittavaa jos käy kahdestaan pitkän viikonlopun Roomassa erona siihen, että lapset ovat mummolassa ja vanhemmat ovat kotona kahdestaan nauttimassa toisistaan.



Kun kaikissa vastauksissa on korostettu, että myös lasten kanssa matkustetaan ja tehdään asioita.



Juuri Roomassa 3 päivää viettäneenä väitän, että meidän 3-vuotiaallemme 3 päivää mummon ja vaarin kanssa sienimetsässä ja mökillä saunoessa oli taatusti kivempaa ja mielekkäämpää kuin kävellä paahtavassa kuumuudessa paikasta toiseen ja istua kahviloissa ja tiirailla Pantheonia. Se on siten toinen reissu lasten kanssa ja sisällöltään erilainen. Sekin varmaan tehdään jossain vaiheessa.

kaipaisin vastausta siihen, mikä vanhempien kahdenkeskisissä lomissa on niin haitallista ja väärin?

Ihmetyttää vain tämä, että miehet jättävät heti jos eivät saa olla kahdestaan vaimon kanssa kun vauva on pieni. Äidin pitää lopettaa imetys ja viedä vauva heti mummolaan yökylään.

Toinen, mikä on ihmeellistä, että ei nautita lasten kanssa matkustelusta, eikä ajatella, että lapset voisivat myös nauttia ulkomaanmatkoista.

Meillä ainakin lapset nyt yläasteikäisinäkin muistelevat, kuinka käytiin Intiassa heidän ollessa ala-asteella, irlannissa, kierrettiin Pariisia yms.

He myös nauttivat matkoista ja ovat oppineet nauttimaan myös museoista ja syömään ravintoloissa ja istumaan konserteissa kun heidän kanssaan ollaan tehty näitä asioita. Lapsia ei ole ulkoistettu mummolaan ja sitten viety korvikkeeksi mäkkäriin syömään ja käytetty halpismatkalla Kanarialla räpimässä hotellin uima-altaalla.

Ei kaikkien ole pakko olla ollut ,kovasti yökylässä ja pois kotoa ,ennen kuin esim. lähtevät riparille. Itse lähdin peruskoulun jälkeen opiskelemaan, josta matkaa oli kotpaikkakunnalle vähän yli 200 km. Sitä ennen olin ollut neljä neljä yötä pois kotoa ja hyvin pärjäsin. meillä lapset on ollut yhden yön mummulassa ja sitten niillä onkin jo kova ikävä vanhempia ja kotiin. Mielestäni normaalia tässä kiireisessä ja itsekeskisessä maailmassa.

Meillä on lapset olleet matkoilla aina mukana. On kaikki nautittu olostamme ja elostamme ja aiotaan nauttia jatkossakin!



Kahden keskistä aikaa saadaan kyllä kotonakin järjestettyä mielin määrin, että ei sen vuoksi tarvi tuhansien kilometrien päähän lähteä! Meillä on aina olleet säännölliset nukkumaan meno ajat lapsille, jotka ovat tällä hetkellä ikähaarukassa 4-10v. Kun lapset hiljenee omiin huoneisiinsa klo 21.00 me nautitaan kahdenkeskisestä ajasta ja aikuisten elämästä. Päivisinkin tähän tulee mahdollisuuksia, kun lapset ovat omissa menoissaan. Sitten meillä on sellainen kiva harrastus miehen kanssa kaksin, että käydään pari kertaa viikossa KAUPASSA kahdestaan! :)



Mitä sitä siellä etelässä sitten ilman lapsia tekis? Ikävöisi heitä, miettisi, ikävöivätkö he meitä. Katsoisi muita lapsia, ja ajattelisi, kuinka kivaa meidänkin lapsilla olisi tuossa. Me emme nauti ravintolaillallisista sen enempää kotona kuin ulkomaillakaan, emmekä likoa ammeessa samppanjalasien kanssa. :)))))

Viime ulkomaanmatkalla etsimme pizzeerian, joista tulikin sitten meidän kaikkien suosikkipaikka: lapset tykkäsivät pizzasta ja tarjoilijat tykkäsivät lapsista. Me vanhemmat röyhistelimme rintaamme, kun ihmiset hymyilivat ihastuneina lapsillemme - olimme oikein ylpeitä heistä! Illalla lasten mentyä nukkumaan nautimme oman huoneemme rauhasta ja aamulla koko perhe kasaantui meidän sänkyyn rauhassa heräileen ja edessä olevaa päivää suunnittelemaan.

Ai että, se vasta oli ihana reissu!



Ja sitten on vielä semmoinenkin pointti tuohon lasten matkasta pois jättämiseen, että sitä vois kuvitella, että pääsee rentoutumaan, mutta oottakaapas äiteet vain, kun palaatte sieltä reissustanne väsyneinä matkasta. Pienet eivät seuraavaan viikkoon päästä teitä hetkeksikään silmistään, kihnuavat vain kiinni ja purkavat ikäväänsä ja jännitystään myöskin kovasti kiukuttelemalla. Sepäs vasta varmastikkin rentouttavaa on....:(

Tällaista "lomailua" ilman lapsia rentoutumassa vierestä olen seurannut, ja täytyy sanoa, että kateeksi ei käy!



Ja vielä: myös meitä on sukulaiset toimittaneet kahdenkeskiselle lomalle. Että kyllä he lapsia hoitaisi. Että päästäisiin mekin, jos tahdottaisiin. Mutta kun ei tahdota!