Voi tätä odottamisen tuskaa! Huomenna miehen kans kaksin etelään.

seuraavaa kahdenkeskistä lomaa =) Taidatte olla aika nuoria? Miten olisi se arjen kuntoon laittaminen niin osaisi nauttia ihan arjestakin? Pikkulapsiperheessä kahdenkeskistä aikaa on helppo järjestää ihan kotioloissakin jos omaa hiukankin mielikuvitusta - ja asunto on isompi kuin pieni yksiö.

Höpö höpö!

Meillä sama juttu lomailun kanssa ja nelikymppisiä kohta ollaan...

Ja tultiin juuri Espanjasta -kahdestaan. (kiitos vaan, isovanhemmat!)

Tuo on vain mukavuudenhaluisten vanhempien tekosyy olla ottamatta lapsia mukaan kaupunkilomalle.



Meillä lapset ovat reissanneet vauvasta asti paljon, teemme 3-4 lomamatkaa vuodessa. Lähes kaikilla lomilla lapset ovat mukana, joskus (kerran kahdessa vuodessa) piipahdamme pariksi yöksi johonkin suurkaupunkiin kahdestaan.



Lapset ovat siis reissanneet niin etelän rantakohteita kuin myös useita suurkaupunkeja. Jos lapsiltamme kysyy niitä hauskimpia lomamuistoja niin lähes poikkeuksetta nimeävät kivoimmaksi matkaksi jonkun noista suurkaupungeista.

Samoin me aikuiset nautimme noista kaupunkireissuista lasten kanssa. Kannattaa kokeilla niin yllättyy.

me ollaan oltu vuosia kahdestaan, eikä todellakaan osata ottaa siitä mitään irti. Kylpylä ym. hotellireissut menee biletyksen merkeissä, joten ei niistä koskaan mitään romanttista kehkeydy. Kotona kumpikin paljon omissa oloissaan ja harrastuksissaan. Lapsethan sitä perheen tuntua tuovat ja sisältöä elämään, yhdistää myös. Itse haaveilen ensimmäisestä etelänlomasta jossa oma vauva mukana! Mummo ja Pappa mukaan niin voi ehkä jonkun yhteisen illankin viettää -jos tarvetta on.

Odota vaan kun se teidän vauva kasvaa (onko edes syntynyt vielä?) niin ymmärrät tuon kahdenkeskisen ajan kaipuun. Säästä tuo tekstisi ja lue se uudelleen vaikkapa kuuden vuoden jälkeen ja katso oletko edelleen sitä mieltä että et arvosta kahdenkeskistä aikaa!

Ja aika huolestuttavaan parisuhteeseen vauvanne on syntymässä jos et osaa nauttia kahdenkeskisestä ajastanne!

ensimmäinen yhteinen ulkomaanreissu ilman lapsia! Samaa mietin kuin sinäkin, että kuinka ikävä lapsia tulee, kolme on vielä alle kouluikäisiä.(av järkyttyy). mutta tätä odotettu 10 vuotta, joten eiköhän olla reissu ansaittu. Hoitajat täysi-ikäisiä sukulaisia, joiden knassa ollaan paljon tekemisissä.



Hyvää lomaa teille! ja emme mekään malttaisi odottaa.

me ollaan oltu vuosia kahdestaan, eikä todellakaan osata ottaa siitä mitään irti. Kylpylä ym. hotellireissut menee biletyksen merkeissä, joten ei niistä koskaan mitään romanttista kehkeydy. Kotona kumpikin paljon omissa oloissaan ja harrastuksissaan. Lapsethan sitä perheen tuntua tuovat ja sisältöä elämään, yhdistää myös. Itse haaveilen ensimmäisestä etelänlomasta jossa oma vauva mukana! Mummo ja Pappa mukaan niin voi ehkä jonkun yhteisen illankin viettää -jos tarvetta on.

Luulen että teidän suhteessanna käy niin, että ero tulee ja pian. Äiti keskittyy vauvaan ja miestä ei tarvita muuhun kuin armon rouvan tahtoja toteuttamaan. Mies kyllästyy tilanteeseen kun menetti puolison vauvalle ja kohta puoliso kirjoittaa täällä että onkohan mies pettänyt...

kun lähden kerran vuodessa yksin reissuun. Mies ja lapset jää tänne kotosuomeen hunnigolle. Voi, voi raukkoja..

Meillä oli 2v sitten sama tilanne.

Kahdestaan lähdettiin ukon kans maailmalle ja muksut jäi isovanhempien kans kotiin.

En ole ikinä kuullut että koulun takia isommat jätettäisiin kun mennään pienten kanssa etelään. Ei meillä ainakaan. Mahtaa isommilla olla hyvä mieli.

t. 8

Jos on viisi nuorempaa, isompien täytyy olla jo vähintään eskaria vanhempia...

Laskutaito on sallittua.

Meilläkin reissuja tehty niin että ei aina kaikki mukana, mutta tasapuolisesti. Meillä on 5 lasta.

t. 8

Norjassa, Ruotsissa ja Suomen Lapissa kesällä. Ovat jo sen verran isompia (10-14v), että ymmärtävät tämän "jaon" ja ovat ihan tyytyväisenä jäämässä nyt kotiin mummin ja papan kans. Lisäksi meillä on koiria ja kissoja, jotka tarvitsevat hoitoa ja esikoinen ottaa niistä vastuun lomaviikkomme ajaksi sopivaa korvausta vastaan (ja varsin mielellään)

vähän pienemmissä porukoissa. Joskus isä lähtee isompien kanssa reissuun ja toisinaan taas minä pienempien.



Usko pois kaikilla on kivempaa näin.

kahdenkeskinen aika kotona tai kahdenkeskinen aika ilman lapsia jossain muualla kuin kotona:D

Minusta taas tuntuu että tällaisten kirjoittajat ovat nuoria tai vanhemmuus kovin tuoretta.

Miten ihmeessä ne lapset siitä pilalle menevät jos ovat joskus hoidossa? Ihme porukkaa.

seuraavaa kahdenkeskistä lomaa =) Taidatte olla aika nuoria? Miten olisi se arjen kuntoon laittaminen niin osaisi nauttia ihan arjestakin? Pikkulapsiperheessä kahdenkeskistä aikaa on helppo järjestää ihan kotioloissakin jos omaa hiukankin mielikuvitusta - ja asunto on isompi kuin pieni yksiö.

Oletko lapseton? Kyllähän meilläkin lapset on aina aikaisin laitettu nukkumaan, mutta eivätpä ne käy vaan pahimmillaan juostu vielä 1 aikaan juomaan, pissalle ja milloin mitäkin. Aika idealistinen käsitys että pienet lapset menevät aina aikaisin nukkumaan, eivätkä herää ennen aamua:D

elätteko tosiaan noin, "sitkuttelette" seuraavaan kahdenkeskiseen reissuun, johon on pakko päästä. Miksi ette nauti kahdenkeskisestä ajasta kotona? Teillähän on sitä kuitenkin vielä runsaasti, kun on noin pienet lapset, jotka menevät yleensä aikaisin nukkumaan.

tai ainakaan reissuja, suosittelen kokeilemaan joskus :)



Me teemme yleensä kerran vuodessa pitkän viikonlopun kaupunkireissun kahdestaan. Ensimmäinen reisu tuli vähän kuin vahingossa, kun lähdin miehen mukaan työreissulle. Lennot menivät niin hankalasti, että oli pakko lähteä perjantaiaamuna vaikka palaverinsa oli vasta maanantaina aamulla. Lapset olivat tuolloin 3 v ja 2 v ja mummolaan jäivät hoitoon noiksi neljäksi päiväksi.



En ehkä koskaan unohda sitä hetkeä, kun perjantaina aamupäivällä kävelimme siellä kaupungilla ja istahdimme kahvilaan. Yhtäkkiä välähti ajatus, että kukaan ei vaadi meiltä tänään mitään. Jos tahdomme, voimme istua tässä kahvilassa vaikka sulkemiseen saakka. Teki niin hyvää jutella kaikessa rauhassa tunnelmallisessa ravintolassa, nauttia hyvästä ruoasta ja viinistä, rakastella kylpyammeessa sampanjalasit käden ulottuvilla.



Kyllä me myös odotamme noita reissuja innolla ja mietimme jo suunnilleen lentokoneessa että mihin seuraavaksi. Ihan kuten odotan mitä tahansa kivaa asiaa elämässä. Kyllä me arjessakin osaamme ihan olla ja nauttia sekä toisistamme että ennen kaikkea perheestä ja lapsista.



Perhelomat on sitten homma erikseen, joilla mennään sitten ihan perhe-elämän ehdoilla. Tähän saakka noiden kaupunkireissujen aikana lapset ovat hyppien kirkuen valinneet mökkeilyn mummon ja vaarin kanssa kuin reissun vaikka Varsovaan. Heti kun eka käsi nousee innostuneena lähtemään tsekkaamaan Colosseumia niin mietitään tämä systeemi uusiksi :)

etkä vieläkään raaski jättää matkan ajaksi? Olihan noita meilläkin riparilla jotka uninallen kanssa itkivät ekat yöt koti-ikävää...

lähtemään viikoks lomalle ilman lapsia. Ehkä tämä on opittu jo omasta lapsuudesta, olin itse aina siskojen ja vanhempien kans reissussa. Nyt omat lapset on jo 8 ja 11 v mutei olla koskaan oltu kahta yötä pitempään poissa. Paitsi mies joskus työreissulla. Tosin ei olis viikoks kyllä hoitajaakaan tarjolla.

ikää on jo himpun vaille 40 ja lapsia 3, isoimmat jo koulussa eli hieman vikaan meni arvauksesi.



Kahdenkeskistä laatuaikaa pystyy vallan mainiosti järjestämään kotona jos omaa edes hiukan mielikuvitusta. Tasapainoisen ja onnellisen parisuhteen edellytys ei ole säännölliset aikuisten reissut - jos on niin kannattaisi suunnata parisuhdeterapiaan nopeasti.

enkä todellakaan tuomitse näitä "silloin tällöin pari päivää kahden kesken"- reissuja, mutta jos ne ovat edellytys onnelliselle perhe-elämälle (kuten useampi kirjoittaja kertoo) niin silloin ollaan metsässä ja pahasti.

Te lapsiinne takertuvat mammat: kysykääpä mieheltänne kaipaako koskaan kahden keskistä lomaa kanssasi? Vai käykö ns. työmatkoilla jo sitten muiden naisten kanssa?

me ollaan oltu vuosia kahdestaan, eikä todellakaan osata ottaa siitä mitään irti. Kylpylä ym. hotellireissut menee biletyksen merkeissä, joten ei niistä koskaan mitään romanttista kehkeydy. Kotona kumpikin paljon omissa oloissaan ja harrastuksissaan. Lapsethan sitä perheen tuntua tuovat ja sisältöä elämään, yhdistää myös. Itse haaveilen ensimmäisestä etelänlomasta jossa oma vauva mukana! Mummo ja Pappa mukaan niin voi ehkä jonkun yhteisen illankin viettää -jos tarvetta on.

Luulen että teidän suhteessanna käy niin, että ero tulee ja pian. Äiti keskittyy vauvaan ja miestä ei tarvita muuhun kuin armon rouvan tahtoja toteuttamaan. Mies kyllästyy tilanteeseen kun menetti puolison vauvalle ja kohta puoliso kirjoittaa täällä että onkohan mies pettänyt...

ikää on jo himpun vaille 40 ja lapsia 3, isoimmat jo koulussa eli hieman vikaan meni arvauksesi. Kahdenkeskistä laatuaikaa pystyy vallan mainiosti järjestämään kotona jos omaa edes hiukan mielikuvitusta. Tasapainoisen ja onnellisen parisuhteen edellytys ei ole säännölliset aikuisten reissut - jos on niin kannattaisi suunnata parisuhdeterapiaan nopeasti.

Mutta ei kai kukaan niin väittänytkään? Että ne ovat joku edellytys hyvälle parisuhteelle. Mutta mitä haittaa siitä todellakaan on?

Onhan se nyt ihan hemmetin tylsää vuodesta toiseen vaan kotinurkkia kuluttaa yhteisen "laatuajan" merkeissä. Ei ainakaan meille sopisi. Mies tekee paljon keikkaa yöelämässä eikä halua että minä olen vain tylsä kotimamma joka ei koskaan käy missään. Se oli suurin pelkonsa kun uudesta lapsesta alettiin puhumaan että minusta tulee TAAS sellainen arkinen:D

enkä todellakaan tuomitse näitä "silloin tällöin pari päivää kahden kesken"- reissuja, mutta jos ne ovat edellytys onnelliselle perhe-elämälle (kuten useampi kirjoittaja kertoo) niin silloin ollaan metsässä ja pahasti.

Kuten varmaan monessa muussakin perheessä, myös meillä harrastetaan matkoja myös lastemme kanssa.

Viimeksi keväällä olimme ulkomailla koko perhe 2viikkoa, viime kesänä vietimme viikon yhdessä perheenä matkalla. Nyt on vaan niin että tällä kertaa mieli tekee lähteä ihan kahdestaan. Eikä sillä etteikö osattaisi kotona ollessamme suhdettamme hoitaa. Tuntuu vaan että viikko ilman pyykinpesua, ruuanlaittoa, lasten kuskaamista ja ansiotyötä tekee nyt todellakin hyvää!



Juuri puhuimme lasten isovanhempien kanssa että tavoitteena olisi päästä tekemään joka vuosi 2 ulkomaanmatkaa. Toinen matka lasten kanssa ja toinen ihan kaksin. Ja me silloin suuntaamme johonkin rantalomalle, koska kaupunkilomat ei yksinkertaisesti kiinnosta niin paljoa. Ja onneksi meillä on niin ihanat vanhemmat mieheni kanssa että olivat ajatuksesta innoissaan ja lupasivat aina vuosittain tämän viikon lapsiamme hoitaa.

Jokainen tekee tyylillään ja omalle perheelle/parisuhteelle parhaalla tavalla, mitä sitä kinaamaan! =)

Hyvää matkaa teille kaikille muillekkin reissuun lähteville!



T:AP